Sanokaa nyt oletteko samaa mieltä vai olenko mä nyt itsekäs?

[vieras]

Mulla on tosi hyvä ystävä. Emme välttämättä soittele joka viikko, emme edes joka kuukausi. Mutta välillä kuitenkin. Ja näemme aina välillä. Heille syntyi lapsi. Arvasinkin. He hyysäävät tosi kovasti lapsen kanssa. Ollaan niin lapsen ehdoilla. Siis tottakai pitääkin olla. Mutta tottakai sitä elämä jatkuu kuitenkin. Ja itse en jättänyt ystäviäni kun lapseni syntyi.

Heidän lapsi on ihan normaali lapsi ja kaikki hyvin. Äiti ja isä ovat ihan kunnossa, ei masennuksia tms. Mutta siis lapsi vie kaiken ajan. Sitä vain katsellaan ja tuijotellaan, ei välitetä muusta. Monta puhelua olen tehnyt, monta viestiä olen laittanut, ja ei vastauksia. Kuitenkin kun välillä sitten kun hän tai minä soitamme niin olemme todellakin siis kuin aina, ystävät. Hän soitti mulle joku aika sitten. Mulla oli puhelin kotona ja huomasin vasta 3h kuluttua, että hän oli soittanut. Soitin takaisin. Vastasi ja kuului jotain ja löi luuria. Ajattelin, että hän nukuttaa lasta tms. Ei soittanut takaisin. Ei ole mitään kuulunut.

Olen kyllä pettynyt. Olenko nyt tosi itsekäs ja outo kun olen vähän möks tälläisestä? En ymmärrä miksi ei ystävät enää kiinnosta? Itse en voisi kuvitella hylkääväni ketään. Miksi ei olisi aikaa utella vaikka vain puhelimessa 15min?

 

[endie]

anna aikaa. . ystävyys kestää moisen kyllä.

 

[ninaTT]

Kuinka vanha lapsi on?

 

[Pesky Pixie]

No mä antaisin ajan kulua. Joskus sen vauvan kanssa menee vaan yllättävän paljon aikaa.

 

[Neith]

no mä en ole varsinaisesti kavereitani hylännyt, ei vaan ole ollut aikaa pitää yhteyttä.. siis ain on joku "tilanne" päällä kun mulle soitetaan ja sitten menee tovi ennenkuin ehdin,muistan ja jaksan soittaa takas.. muutama kaveri on sellasia että kun puhutaan esim. puhelimessa niin siin vierähtäis tunti jos toinenkin helposti, ei viitsi tehdä mitään pikapuheluita mutta aiak ei oikein riitä niihin pitkiinkään..
varmasti moni kaveri ajattelee että olen ne hylännyt, mutta ei se ole mitään sellaista.. aika, eri elämäntilanteet, työt jne vaan aiheuttaa pientä hankaluutta soitteluun ja näkemiseen...

 

[vieras]

Anna aikaa ystävällesi, kyllä elämä tasoittuu heillä ja sitten alkaa taas löytyä aikaa muihinkin askareihin kuin vain vauvan hoitoon.

 

[hmm]

No mä jättäisin soittamatta! Jos siis soittaa ja laittaa viestiä, eikä toinen vastaa.
Anna olla ja odota, josko nainen tulee järkiinsä ja ottaa vielä yhteyttä.

 

[ap]

Kuinka vanha lapsi on?

muutaman kuukauden. Joo, tiedän..mutta siis kun ennen olimme enemmän tekemisissä. Ja aina soitimme takaisin jos toinen oli soittanut. Nyt on jotenkin ihan outo olo...

 

[vieras]

Kannattasko asiasta koittaa puhua? Kysyä ehkä?

 

[vieras]

Jospa lapsi oli kauan ja hartaasti toivottu ja nyt vanhemmat onnensa kukkuloilla elävät lapsen kautta? Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa alkaa sinuakin kaivata kun lapset lentävät pesästä.

 

[kaisa]

jotkut vain ovat sellaisia että kun lapsi syntyy sitä käperrytään omaan pieneen piiriin vähäksi aikaa..

 

[mie]

no kyllä se uutuudenviehätys siitä vauvasta vielä laantuu

 

[Neith]

Kuinka vanha lapsi on?

muutaman kuukauden. Joo, tiedän..mutta siis kun ennen olimme enemmän tekemisissä. Ja aina soitimme takaisin jos toinen oli soittanut. Nyt on jotenkin ihan outo olo...

no mutta syitä voi olla monia, ehkä ystäväsi nukkuu ne ajat kun vauvakin nukkuu, tai menee suihkuun jne ne ajat kun vauva on rauhallisesti.. eli ei vain tule päivässä sellasta hetkeä että ehtis/jaksais puhua puhelimessa...

 

[vieras]

äidin kuuluukin olla kiinni lapsessa, jos on vielä pieni vauva...

 

[ninaTT]

Kuinka vanha lapsi on?

muutaman kuukauden. Joo, tiedän..mutta siis kun ennen olimme enemmän tekemisissä. Ja aina soitimme takaisin jos toinen oli soittanut. Nyt on jotenkin ihan outo olo...

Tiedät itsekin siis Todennäköisesti ystävä on vielä hieman sekaisin elämänmuutoksesta. Joillekin se on isompi shokki kuin toisille. Itse halusin hirveästi nähdä ystäviä ja höpötellä kun vauvat ovat hieman, öhh, tylsiä ja minulla kävi toistepäin, entisillä ystävillä ei koskaan ollut aikaa nähdä, eivätkä tietenkään voineet vastata puhelimeen ihmisten aikoihin tms.

Luulisi tuon helpottavan muutaman kuukauden päästä...? Oletteko yhteyksissä esim facebookissa tms? Kerro kuulumisiasi, kysele hänen kuulumisiaan äläkä välitä jos vastausta ei juuri sillä kertaa tulekaan, eiköhän se jossakin vaiheessa kuitenkin tokene...

 

[kaisa]

äidin kuuluukin olla kiinni lapsessa, jos on vielä pieni vauva...

niin mutta ei unohtaa kodin ulkopuolista elämää.. kun tulee se huono päivä ja tarvis apua, ni huomaa että sitä ei ole kun on itse karkoittanu tukiverkon ympäriltä.
Sen ymmärtää jos vauva on alle kuukauden mut jos on jo useamman kuukauden ikäinen, ni ihan ittensä takia kannattaa pitää suhteita ystäviin yllä. Edes jonkulaisia

 

[breezer]

Tosi ystävyyttähän on se, kun mukaudutaan toisen osapuolen elämäntilanteisiin. =) Harmi, etteivät muutamat mun ystävistä tajunneet, ettemme ole ikuisesti mm. samassa oppilaitoksissa, puolet päivistä yhdessä viettäviä vaan jossain vaiheessa alkaa omakin elämän jokaisella.

 

[tasamaan tallaaja]

Jotkut vaan keskittyy niin siihen vauva arkeen, et viesteihin vastaamiset/takaisin soittamiset unohtuu, muistuu vasta niin myöhään ettei enää ilkeä siihen aikaan.

Tuo puhelimeen vastaus ja melkein heti kiinni lyöminen saattoi olla vahinko. Minulle on käynyt monesti niin, kun olen jollekin soittanut vastataan kuuluu puhetta tai outoa ääntä ja saattaa sulkeutua helteken päästä. Puhelin on taskussa tai kassinpohjalla ja puhelimen omistaja ei ole soittoa kuulunut, kun puhelin on painunut auki. Voi siis olla tällainenkin juttu, ettei hän ole tietoinen soitostasi lainkaan.