Olenko normaali vai poikkeuksellisen itsekäs?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha ihminen(kö)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paha ihminen(kö)

Vieras
Olenko jotenkin epätavallisen itsekäs, paha tms. kun en kuolisi kenenkään puolesta? Toki olisin valmis riskeeraamaan henkeni ja yrittäisin pelastaa esim. läheiseni jos hän olisi vaarassa, mutta ns. varmaan kuolemaan en suostuisi kenenkään puolesta, en edes kenenkään perheenjäsenen tai muun läheisen puolesta. Ja mulla muuten ei ole lapsia. Sitä en voi vielä tietää, uhraisinko henkeni oman lapseni puolesta...luultavasti, koska äidinrakkaus tuntuu olevan niin voimakasta. Tämä on nyt täysin hypoteettinen kysymys/tilanne tietysti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Becka:
Kyllä ne lapset tuo ihan uuden ulottuvuuden tuohon dilemmaan. Mutta näistä lähtökohdista, olet terveen itsekäs ja sun välit läheisiin on viileet.

Viileet? Ei mulla ole mitenkään viileät välit läheisiini, rakastan tosi paljon perhettäni (vanhempiani ja veljeäni), myös ystävät ja sukulaiset ovat minulle tosi läheisiä ja tärkeitä. Rakastan kuitenkin itseäni vielä enemmän enkä siis kuolisi kenenkään puolesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Becka:
Kyllä ne lapset tuo ihan uuden ulottuvuuden tuohon dilemmaan. Mutta näistä lähtökohdista, olet terveen itsekäs ja sun välit läheisiin on viileet.

Viileet? Ei mulla ole mitenkään viileät välit läheisiini, rakastan tosi paljon perhettäni (vanhempiani ja veljeäni), myös ystävät ja sukulaiset ovat minulle tosi läheisiä ja tärkeitä. Rakastan kuitenkin itseäni vielä enemmän enkä siis kuolisi kenenkään puolesta.

Tai sitten mä olen vaan niin dramagueen kun rakastan suuria tunteita ja mitä enemmän tapahtuu sen parempi. Voisko toi olla luonnekysymys myös?
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha ihminen(kö):
Olenko jotenkin epätavallisen itsekäs, paha tms. kun en kuolisi kenenkään puolesta? Toki olisin valmis riskeeraamaan henkeni ja yrittäisin pelastaa esim. läheiseni jos hän olisi vaarassa, mutta ns. varmaan kuolemaan en suostuisi kenenkään puolesta, en edes kenenkään perheenjäsenen tai muun läheisen puolesta. Ja mulla muuten ei ole lapsia. Sitä en voi vielä tietää, uhraisinko henkeni oman lapseni puolesta...luultavasti, koska äidinrakkaus tuntuu olevan niin voimakasta. Tämä on nyt täysin hypoteettinen kysymys/tilanne tietysti.

et minusta, koska en itsekään kuolisi kuin lasteni puolesta, joten sulla ei niitä ole,... niin
 
Minä en oikeasti tiedä tuota asiaa, että "kuolla lasten puolesta", millaisia tilanteita sillä tarkoitetaan? Milloin niin sanotusti voisi kuolla lasten puolesta? Vai tarkoitetaanko sillä, että kuollaan lasten kanssa, esim onnettomuustilanteessa mennään pelastamaan oman hengen uhalla ja kuollaan yrittäessä auttaa? Sitä kai se tarkoittaa.
 

Yhteistyössä