S
shane
Vieras
Oman äidin kanssa on ollut nyt keskustelua siitä, olenko epäreilu esikoista & keskimmäistä kohtaan. Itse en koe tätä näin mutta äitini mielestä homma on ihan selvä. =( Täältä saanen ainankin puolueettoman ja raadollisen rehellisen mielipiteen.
Kyse on siis ristiäisistä. Esikoiseni, poika, kastettiin 8v sitten. Ristiäiset olivat ihan pienet ja intiimit lähisukulaisten kesken. Kastettiin tavallisessa "lähiökirkossa", seurakuntasalissa kakkukahvit, kaksi kummia (joista toinen nykyisin ei enää pidä yhteyttä). Ihan yksinkertaiset ja pienet juhlat.
Keskimmäinen, myös poika, tulikin heti perään ja kastettiin 7v sitten. Olin ihan puhkipoikki enkä jaksanut järjestää mitään ihmeempää. Poika kastettiin kotona, kahviteltiin vain ihan kaikista läheisimpien kesken. Kummeja kaksi, tosin ovat aviopari. Vielä pienemmät ja yksinkertaisemmat juhlat mutta kauniit mielestäni silti.
Nyt meillä on tyttövauva joka kastettiin kuun alussa. Vieraita oli 28, sillä halusimme kutsua myös ystäviämme joiden kanssa olemme paljon lähentyneet viime vuosien aikana. Kummeja on kolme (tosin, kaksi heistä on naimisissa keskenään). Asumme eri paikkakunnalla kuin ennen ja lähikirkkomme on melko iso ja komea. Vauva kastettiin siellä, kahvitilaisuus pidettiin seurakunnan tiloissa. Tällä kertaa keksin paljon kivoja ideoita koristeluun ym, mitä 7-8v sitten ei juolahtanut mieleen. Näissä ristiäisissä oli myös pientä ohjelmaa, kun yksi vieraista halusi esittää pari laulua pianon säestyksellä.
Nyt sitten äitini on sitä mieltä, että tyttömme sai paljon hienommat ja paremmat ristiäiset kuin pojat, ja se on epäreilua. Hän epäilee että tyttö on meille tärkeämpi ja arvokkaampi kuin pojat, ihan vaan sukupuolensa vuoksi (mikä ei missään nimessä ole totta!!! =( ). Ylipäätänsä ristiäiset olivat hänen mielestään "turhankin hienot", ja "miltähän pojistakin mahtaa tuntua". Pikkusisko sai lahjoja enemmän kun vieraitakin oli enemmän, ja sitäpaitsi kummejakin enemmän.
Pojat eivät ole itse osoittaneet mitään mielipahaan viittaavaa, mutta ehkä eivät vaan näytä sitä? Eilen tästä juttelin äitini kanssa ja itkuksi se meni, ja jäi ihan vaivaamaan että olenko nyt tehnyt väärin. Ihan rehellisesti mielestäni en, koska taustalla ei todellakaan ole mitään oikeaa eriarvoisuutta, vaan sattumien summaa ja erilaista jaksamista, erilainen elämäntilanne.. mutta ei kai kukaan äiti voi silti olla syyllistymättä ja pahoittamatta mieltään. =(
Kyse on siis ristiäisistä. Esikoiseni, poika, kastettiin 8v sitten. Ristiäiset olivat ihan pienet ja intiimit lähisukulaisten kesken. Kastettiin tavallisessa "lähiökirkossa", seurakuntasalissa kakkukahvit, kaksi kummia (joista toinen nykyisin ei enää pidä yhteyttä). Ihan yksinkertaiset ja pienet juhlat.
Keskimmäinen, myös poika, tulikin heti perään ja kastettiin 7v sitten. Olin ihan puhkipoikki enkä jaksanut järjestää mitään ihmeempää. Poika kastettiin kotona, kahviteltiin vain ihan kaikista läheisimpien kesken. Kummeja kaksi, tosin ovat aviopari. Vielä pienemmät ja yksinkertaisemmat juhlat mutta kauniit mielestäni silti.
Nyt meillä on tyttövauva joka kastettiin kuun alussa. Vieraita oli 28, sillä halusimme kutsua myös ystäviämme joiden kanssa olemme paljon lähentyneet viime vuosien aikana. Kummeja on kolme (tosin, kaksi heistä on naimisissa keskenään). Asumme eri paikkakunnalla kuin ennen ja lähikirkkomme on melko iso ja komea. Vauva kastettiin siellä, kahvitilaisuus pidettiin seurakunnan tiloissa. Tällä kertaa keksin paljon kivoja ideoita koristeluun ym, mitä 7-8v sitten ei juolahtanut mieleen. Näissä ristiäisissä oli myös pientä ohjelmaa, kun yksi vieraista halusi esittää pari laulua pianon säestyksellä.
Nyt sitten äitini on sitä mieltä, että tyttömme sai paljon hienommat ja paremmat ristiäiset kuin pojat, ja se on epäreilua. Hän epäilee että tyttö on meille tärkeämpi ja arvokkaampi kuin pojat, ihan vaan sukupuolensa vuoksi (mikä ei missään nimessä ole totta!!! =( ). Ylipäätänsä ristiäiset olivat hänen mielestään "turhankin hienot", ja "miltähän pojistakin mahtaa tuntua". Pikkusisko sai lahjoja enemmän kun vieraitakin oli enemmän, ja sitäpaitsi kummejakin enemmän.
Pojat eivät ole itse osoittaneet mitään mielipahaan viittaavaa, mutta ehkä eivät vaan näytä sitä? Eilen tästä juttelin äitini kanssa ja itkuksi se meni, ja jäi ihan vaivaamaan että olenko nyt tehnyt väärin. Ihan rehellisesti mielestäni en, koska taustalla ei todellakaan ole mitään oikeaa eriarvoisuutta, vaan sattumien summaa ja erilaista jaksamista, erilainen elämäntilanne.. mutta ei kai kukaan äiti voi silti olla syyllistymättä ja pahoittamatta mieltään. =(