C
confused
Vieras
Minulla on yksi TODELLA hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa puhumme puhelimessa monta kertaa viikossa usean tunnin ajan.
Useimmiten se on hän joka soittaa minulle.
Hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa ovat olleet yhdessä useamman vuoden. Eivät kuitenkaan asu yhdessä ja tapaavat muutaman kerran viikossa. Olen useasti kysynyt mieheltä että ei kai tyttöystävää häiritse meidän ystävyytemme, sillä en halua olla kapulana rattaissa. Hän sanoo että ei häiritse.
Kuitenkaan mies ei soita minulle kuin silloin kun on yksin. Jos olen sattunut soittamaan hänelle kun tyttöystävä on siinä, hän on hyvin vähäpuheinen ja puhelu ei kestä kauaa. Ymmärrän sen toki siinä mielessä, että silloin hän haluaa varmastikin viettää ns laatuaikaa naisen kanssa.
Ongelma onkin siinä, että viime aikoina kun olemme puhuneet minusta ja mahdo´llisista uusista parisuhteista (olen eronnut 3,5kk sitten) niin hän sanoo että kaikki hyvät miehet ovat varattuja ja että hyvää kannattaa odottaa jne. On paljon muutakin minkä olen sitten kokenut ehkä vihjailuna siitä että hän saattaisi olla kiinnostunut minusta.
Koen itseni moraalisena ihmisenä ja olenkin monesti keskustelujemme yhteydessä maininnut että en ikinä sekaantuisi varattuun mieheen. Ja nyt on alkanut tuntua että olen tahtomattani kuitenkin ajautunut tilanteeseen joka saattaisi satuttaa hänen tyttöystäväänsä. vaikka fyysisesti ei tapahdu mitään niin eikö tämä ole kuitenkin jollain tapaa henkistä pettämistä?
Pahinta on se, että itselläni on alkanut heräillä muitakin kuin ystävällisiä tunteita tätä miestä kohtaan.
Mitä voisin tehdä? En halua että tunteeni kehittyvät sillä en tosiaankaan halua ihastua varattuun mieheen. Ja toisaalta hän on minulle niin arvokas ystävänä että en haluaisi häntä menettääkään...
Hmm.. Tuli varmaan aika sekava sepustus..
Useimmiten se on hän joka soittaa minulle.
Hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa ovat olleet yhdessä useamman vuoden. Eivät kuitenkaan asu yhdessä ja tapaavat muutaman kerran viikossa. Olen useasti kysynyt mieheltä että ei kai tyttöystävää häiritse meidän ystävyytemme, sillä en halua olla kapulana rattaissa. Hän sanoo että ei häiritse.
Kuitenkaan mies ei soita minulle kuin silloin kun on yksin. Jos olen sattunut soittamaan hänelle kun tyttöystävä on siinä, hän on hyvin vähäpuheinen ja puhelu ei kestä kauaa. Ymmärrän sen toki siinä mielessä, että silloin hän haluaa varmastikin viettää ns laatuaikaa naisen kanssa.
Ongelma onkin siinä, että viime aikoina kun olemme puhuneet minusta ja mahdo´llisista uusista parisuhteista (olen eronnut 3,5kk sitten) niin hän sanoo että kaikki hyvät miehet ovat varattuja ja että hyvää kannattaa odottaa jne. On paljon muutakin minkä olen sitten kokenut ehkä vihjailuna siitä että hän saattaisi olla kiinnostunut minusta.
Koen itseni moraalisena ihmisenä ja olenkin monesti keskustelujemme yhteydessä maininnut että en ikinä sekaantuisi varattuun mieheen. Ja nyt on alkanut tuntua että olen tahtomattani kuitenkin ajautunut tilanteeseen joka saattaisi satuttaa hänen tyttöystäväänsä. vaikka fyysisesti ei tapahdu mitään niin eikö tämä ole kuitenkin jollain tapaa henkistä pettämistä?
Pahinta on se, että itselläni on alkanut heräillä muitakin kuin ystävällisiä tunteita tätä miestä kohtaan.
Mitä voisin tehdä? En halua että tunteeni kehittyvät sillä en tosiaankaan halua ihastua varattuun mieheen. Ja toisaalta hän on minulle niin arvokas ystävänä että en haluaisi häntä menettääkään...
Hmm.. Tuli varmaan aika sekava sepustus..