H
huolestunut äiti
Vieras
4,5 vuotias tyttö. Aina ollut temperamenttinen, herkkä reagoimaan toisiin sekä itsenäinen (omatoiminen, ei helpolla pyydä apua mihinkään). Tyttö on nykyään ihan outo. Aloitti pph:lla syksyllä pikkuveljensä kanssa eikä vieläkään ole oikein sopeutunut siihen eli itkee kun jätän hänet hoitoon. Tuossa loppuvuodesta oli tosin hyvä jakso jolloin meni reippaasti hoitoon. Ei halua enää mennä harrastukseensa (1x vko) jonka itse "valitsi" ja innoissaan on käynyt siellä. Valittaa jatkuvasti, että joku paikka on kipeä ettei tarvisisi mennä hoitoon/harrastukseen. Kerrankin heidän piti hoidosta lähteä bussilla vähän kauemmas pulkkailemaan, niin tyttöni ilmeisesti jännitti niin kovaa että oksensi. Soittivat sitten minut hakemaan eli retki jäi kokematta. Jos kysyn mikä mättää niin vastaa ettei halua mennä, koska hoitokaverinsa ei ole siellä. Minä en saisi kotoa lähteä mihinkään eli ei halua jäädä isänsä kanssa. Lisäksi leikeissään mainitsee usein kuoleman.
Muita tietoja: nukkuu hyvin, syö kohtalaisesti (aina ollut huono syömään), pikkuveli 3v, hoidossa pitäisi ainakin olla kaikki hyvin ja veli viihtyy erinomaisesti siellä. Itse olen työn puolesta melko paljon poissa kotoa ts. joutuvat kolmena päivänä viikossa olemaan isänsä kanssa pari-kolme tuntia. Kotona ollessani minua odottavat kotityöt. Aikaa lapsille ei ole kovin paljoa mutta kun on, olen 100% läsnä lapsille. Tytön käytös ei ole muuttunut vaikka olisin extrapaljon hänen kanssaan. Suhteeni miehen kanssa on melko etäinen, ei voi puhua normaalista parisuhteesta. Itse olen lievästi masentunut ja sen johdosta meillä on melko sotkuista kotona. Uskon, että mies saattaa myös olla masentunut. Saatteko irti tästä mitään?
Muita tietoja: nukkuu hyvin, syö kohtalaisesti (aina ollut huono syömään), pikkuveli 3v, hoidossa pitäisi ainakin olla kaikki hyvin ja veli viihtyy erinomaisesti siellä. Itse olen työn puolesta melko paljon poissa kotoa ts. joutuvat kolmena päivänä viikossa olemaan isänsä kanssa pari-kolme tuntia. Kotona ollessani minua odottavat kotityöt. Aikaa lapsille ei ole kovin paljoa mutta kun on, olen 100% läsnä lapsille. Tytön käytös ei ole muuttunut vaikka olisin extrapaljon hänen kanssaan. Suhteeni miehen kanssa on melko etäinen, ei voi puhua normaalista parisuhteesta. Itse olen lievästi masentunut ja sen johdosta meillä on melko sotkuista kotona. Uskon, että mies saattaa myös olla masentunut. Saatteko irti tästä mitään?