Sanokaas nyt viisammat mikä tätä lasta vaivaa.

[huolestunut äiti]

4,5 vuotias tyttö. Aina ollut temperamenttinen, herkkä reagoimaan toisiin sekä itsenäinen (omatoiminen, ei helpolla pyydä apua mihinkään). Tyttö on nykyään ihan outo. Aloitti pph:lla syksyllä pikkuveljensä kanssa eikä vieläkään ole oikein sopeutunut siihen eli itkee kun jätän hänet hoitoon. Tuossa loppuvuodesta oli tosin hyvä jakso jolloin meni reippaasti hoitoon. Ei halua enää mennä harrastukseensa (1x vko) jonka itse "valitsi" ja innoissaan on käynyt siellä. Valittaa jatkuvasti, että joku paikka on kipeä ettei tarvisisi mennä hoitoon/harrastukseen. Kerrankin heidän piti hoidosta lähteä bussilla vähän kauemmas pulkkailemaan, niin tyttöni ilmeisesti jännitti niin kovaa että oksensi. Soittivat sitten minut hakemaan eli retki jäi kokematta. Jos kysyn mikä mättää niin vastaa ettei halua mennä, koska hoitokaverinsa ei ole siellä. Minä en saisi kotoa lähteä mihinkään eli ei halua jäädä isänsä kanssa. Lisäksi leikeissään mainitsee usein kuoleman.

Muita tietoja: nukkuu hyvin, syö kohtalaisesti (aina ollut huono syömään), pikkuveli 3v, hoidossa pitäisi ainakin olla kaikki hyvin ja veli viihtyy erinomaisesti siellä. Itse olen työn puolesta melko paljon poissa kotoa ts. joutuvat kolmena päivänä viikossa olemaan isänsä kanssa pari-kolme tuntia. Kotona ollessani minua odottavat kotityöt. Aikaa lapsille ei ole kovin paljoa mutta kun on, olen 100% läsnä lapsille. Tytön käytös ei ole muuttunut vaikka olisin extrapaljon hänen kanssaan. Suhteeni miehen kanssa on melko etäinen, ei voi puhua normaalista parisuhteesta. Itse olen lievästi masentunut ja sen johdosta meillä on melko sotkuista kotona. Uskon, että mies saattaa myös olla masentunut. Saatteko irti tästä mitään?

 

[Non compos mentis]

Tyttökin kuulostaa masentuneelta. Menisin hänen kanssaan lääkäriin.

 

[ulla]

Huomioit pikkuveljeä enemmän kuin tyttöä eli pidät jo isona tyttönä vaikka hän on vielä pieni. Hänen tapansa protestoida sinua vasraan.

 

[tv]

Onko nähnyt telkkarista vahingossa jotain kauheaa, mikä ei kuulu lasten silmille? Esim uutisia liikaa?

 

[ap]

Mitä tuon ikäisen masennukselle voi tehdä?

Voi olla, että huomioin pikkuveljeä enemmän, koska hän hakeutuu enemmän luokseni kuin tyttöni. Muutenkin tuntuu, että pojan kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin tytön, jonka kanssa joka asia on ainaista vääntöä. Tuntuu ikävältä sanoa noin mutta totta se on. Tottakai tyttö on yhtä rakas ja myöskin sen hänelle näytän päivittäin, meillä on omia hupsuttelujuttuja joista molemmat nautimme. Meillä oli tytön kanssa melko hankala alku mutta suhteemme on jo huomattavasti parantunut kovan työn ansiosta.

Ei ole ainakaan kotona nähnyt telkkarista mitään järkyttävää, olen hyvin tarkka tuossa asiassa. Ellei sitten serkkunsa (12v) ole jotain näyttänyt, sitä en tiedä, koska ovat olleet pieniä hetkiä keskenään siellä kyläillessä.

 

[Non compos mentis]

Mitä tuon ikäisen masennukselle voi tehdä?

Voi olla, että huomioin pikkuveljeä enemmän, koska hän hakeutuu enemmän luokseni kuin tyttöni. Muutenkin tuntuu, että pojan kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin tytön, jonka kanssa joka asia on ainaista vääntöä. Tuntuu ikävältä sanoa noin mutta totta se on. Tottakai tyttö on yhtä rakas ja myöskin sen hänelle näytän päivittäin, meillä on omia hupsuttelujuttuja joista molemmat nautimme. Meillä oli tytön kanssa melko hankala alku mutta suhteemme on jo huomattavasti parantunut kovan työn ansiosta.

Ei ole ainakaan kotona nähnyt telkkarista mitään järkyttävää, olen hyvin tarkka tuossa asiassa. Ellei sitten serkkunsa (12v) ole jotain näyttänyt, sitä en tiedä, koska ovat olleet pieniä hetkiä keskenään siellä kyläillessä.

Onko mahdollista, että joku on käyttänyt häntä hyväkseen? Joka tapauksessa lääkärissä kannattaisi käydä. Olen kuullut jopa viisivuotiaiden päätyneen itsemurhaan. Menisin suoraan jollekin erikoislääkärille, joka nimenomaan lapsista tietäisi, heidän henkisestä kehityksestään.

 

[kahdeksan vuotta kotiäitinä:)]

Minä hoidan lapsiani kyllä kotona, mutta meillä 4-vuotias tyttö ei halunnut mennä mihinkään kerhoon. Joka kerta kun tuli kotiin, sanoi että oli kivaa mutta en lähde enää. Sain pari kuukautta aina houkuteltua tytön kerhoon vasten tahtoisesti. Sitten eräänä iltana hän itse alkoi puhua että hänet jätetään aina leikeissä ulkopuolelle ja hänellä ei ole kaveria kerhossa. Soitin asiasta kerhotädeille. Niinhän se sitten asia olikin ja seuraavalla kerhokerralla tädit pitivät huolen että tyttö pyydettiin mukaan ja pidettiin oikein keskipisteenä. Tyttö tuli onnesta hypellen kotiin kerhosta ja kertoi että häntä pidettiin oikein kädestä. Muutaman hyvän kerhokerran jälkeen jätin kuitenkin hänet kotiin ja lopetin kerhot. Käytiin kirjastossa ja leikittiin naapurin lasten kanssa. Otettiin ikään kuin etäisyyttä lapsiryhmiin. Tyttö nautti silminnähden kun sai olla kotona rauhassa ja minä myös. Sitten viiden ikävuoden lähestyessä tyttö alkoi puhua että hän haluaa kerhoon ja heti sain sinne paikan. Nyt hän odottaa innoissaan kerhopäiviä ja on saanut uusia kavereita ja elämä hymyilee. Vanhempien suhde on lapsen koti. Lapselle on tärkeää nähdä että vanhemmat TAHTOVAT rakastaa toisiaan. On aikoja parisuhteessa että "talvehditaan" mutta ne menevät ohi. Kannattaa yrittää väsyneenäkin sanoa toiselle että välitän kyllä sinusta, mutta minulla on nyt sellainen aika että olen väsynyt. Kannattaa vähentää muita menoja ja keskittyä kotiin ja perheeseen. Vaikka taloudellisen pärjäämisen kustannuksella. Ne perheen hyvinvoinnin eteen menetetyt eurot tulevat korkojen kanssa kyllä myöhemmin takaisin. Lapsuus on ohikiitävä hetki.

 

[ap]

Mitä tuon ikäisen masennukselle voi tehdä?

Voi olla, että huomioin pikkuveljeä enemmän, koska hän hakeutuu enemmän luokseni kuin tyttöni. Muutenkin tuntuu, että pojan kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin tytön, jonka kanssa joka asia on ainaista vääntöä. Tuntuu ikävältä sanoa noin mutta totta se on. Tottakai tyttö on yhtä rakas ja myöskin sen hänelle näytän päivittäin, meillä on omia hupsuttelujuttuja joista molemmat nautimme. Meillä oli tytön kanssa melko hankala alku mutta suhteemme on jo huomattavasti parantunut kovan työn ansiosta.

Ei ole ainakaan kotona nähnyt telkkarista mitään järkyttävää, olen hyvin tarkka tuossa asiassa. Ellei sitten serkkunsa (12v) ole jotain näyttänyt, sitä en tiedä, koska ovat olleet pieniä hetkiä keskenään siellä kyläillessä.

Onko mahdollista, että joku on käyttänyt häntä hyväkseen? Joka tapauksessa lääkärissä kannattaisi käydä. Olen kuullut jopa viisivuotiaiden päätyneen itsemurhaan. Menisin suoraan jollekin erikoislääkärille, joka nimenomaan lapsista tietäisi, heidän henkisestä kehityksestään.

Ei kai sentään. En usko. Mistä sitä voi tietää?

Kotiäidin viestiin: Luulen, että minun tyttöni jää myös helposti ulkopuoliseksi, koska ei jotenkin osaa mennä mukaan leikkiin. Tuo hänen hoitokaverinsa on sellaine hölösuu joka on suunapäänä mukana kaikessa ts. vetää tyttöni mukaan kaikkeen. En tiedä miten häntä saisi rohkaistua menemään mukaan.