Sattuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juuri jätetty v-64
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

juuri jätetty v-64

Vieras
Nyt se tapahtui. Se, mitä olen pelännyt koko lähes vuoden kestäneen seurustelumme ajan. Olin lopultakin se laastarisuhde miehelle. Hän yritti ottaa etäisyyttä moneen kertaan eli lähes aina sen jälkeen kun meillä oli ollut sanallista riitaa, erimielisyyksiä.

Hän valehteli nettiprofiilissaan olevansa eronnut. Olihan hän muuttanut pois vaimonsa luota, muttei laittanut eropapareita eteenpäin. Ne hän laittoi hyvin pian minut tavattuaan.

En tiedä. Olen rikki. Tuntuu pahalta ajatus, että minua käytettiin hyväksi. Itse rakastuin häneen. En ole keneenkään toiseen mieheen koskaan ollut näin rakastunut. Huolimatta huonoista asioista, meillä oli hyvä olla yhdessä... Itkettää niin hirvittävästi.
 
"Huolimatta huonoista asioista, meillä oli hyvä olla yhdessä... Itkettää niin hirvittävästi."

Olet varmasti ap. joskus lukenut vertaistesi tarinoita naistenlehtien palstoilla.
Joskus käyn kurkkaamassa mitä Iltalehden nettilehdessä Sofian sohvalla tuumaillaan parisuhteen kiemuroista. Siellä on melko kattava otos kaikista mahdollisista tilanteista.

Nettimiehistä minulla ei ole mitään kokemusta. Mutta aika moni tuntuu ainakin toistaiseksi olevan tyytyväinen valintaansa. Sinulla kävi huono tuuri. Ajauduit aikoinaan profiiliin, joka tuntui hyvältä. Ajan oloon mies ei sitten ollutkaan vakavissaan. Ojennan sinulle virtuaalinenäliinan. Joku toinen elli voi ojentaa vaikka kokonaisen pakkauksen. Niitä on aina ammattiterapeutin työpöydällä. Kun minä kauan sitten vuonna 1999 kävin lyhytterapiassa en tarvinnut muistaakseni yhtäkään.
Ei vain itkettänyt. Olen muutenkin melko huono itkemään. Itken yleensä vain ilosta.

Sydänsurut paranevat aikoinaan. En nyt suosittele suklaata. Yritän itsekin päästä tavasta eroon. Mutta ehkä joku mukava liikuntaharrastus tekisi hyvää.
Ulkoilua ja paljon raitista ilmaa. Niillä konsteilla minä olen pääni selvittänyt.

Ulkona on nyt melko liukasta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Täällä töissäkin käytävillä on liukasta. Liekö siistijä vai tuo romunkeräysporukka heittänyt jotain ainetta lattialle ja nyt me kaikki kuljemme tietyn kohdan hiipien.

Sellaista kai se elämäkin on. Joku tohelo heittää lattialle jotain mönjää ja sitten saa olla kieli keskellä suuta. Kaatuminen ei ole mukavaa ei varsinkaan kipsikoipena koikkelehtiminen aikuisten vielä kotona asuvien lasten yksinhuoltajana.

Vuodet kiitävät ja asun nykyään yksin. Miesten takia en enää suostuisi itkemään.
Mutta kukapa tietää miten paljon päristelen huomenna, kun menen kuuntelemaan kotiseurakuntani kirkkoon raamattuluennon.

Aito rakkaus ei jätä eikä hylkää. Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii. Ei se muistele kärsimäänsä pahaa vaan iloitsee... En muista korkeaveisua ulkoa. Vain muutamia kappaleita sieltä täältä.

Älä enää ainakaan toistaiseksi hommaa uutta miestä netistä. Kyllä miehiä löytyy ihan omin silminkin elävästä elämästä. Ruksia ei voi laittaa hakulomakkeeseen, mutta kannattaa luottaa vaistoonsa.

Vuosien päästä ehkä kaivat tämän viestiketjun ja itket kyynelten läpi ilosta.
Niin se elämä menee. Nyt ehkä et ole samaa mieltä mutta muutaman vuoden vanhempana ehkä olet. En leiki Dr. Philiä vaikka tykkäänkin katsoa ohjelmaa toisella silmällä kuntosalilla. Katsoin eilenkin....
 
Kiitos, a-täti, ihanasta viestistäsi. Otin esille sen nenäliinan ja meinaa itkettää koko ajan. Kotiin päästyäni lähden kuntosalille, rutistan pois tuskaa. Lapsille en pysty kertomaan, ehtivät kiintyä mieheen vuoden aikana, etenkin tyttäreni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Toripolliisi:
Tunteilla ei saisi leikkiä.
Valitettavasti kaiki ei näin ajattele.

Tunteilla leikkiminen tekee kipeää. Mutta anteeksianto tulee aikanaan. Sen asian kanssa
vain pitää tehdä töitä.

Kuuntelin sunnuntaina radiojumalanpalveluksen. Mies puhui toisten palvelemisesta.
Jeesus pesi jalkoja. Tämä on kristinuskon ydin. Meidän pitää hoitaa toisiamme.
Vaikka toinen tekee kipeää niin sekin kuuluu elämään.
Otan aina etäisyyttä teologiaan ja sitten olen taas sen keskellä selvillä vesillä.
Maallikkona elämä sopii minulle. Jos olisin kirkon leivissä niin tuskin notkuisin elleissä.
Jatka sinä toripoliisi täällä elleissä partiota, mutta älä jaa sakkolappuja. Silloin minulla ei tili
riittäisi niiden maksamiseen:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Toripolliisi:
Mallikkaasti ja kyllä raamatusta usein löytyy totuus.
En itsekkään pole kirkkouskovainen, mutta uskon Jumalaan.

Netistä löytyy helposti huonomuistiselle vastaus. Paavalin kirjeen korinttolaisille löysin helposti.
Samoin luennon pitäjästä tietoja.

Kiitos seurasta. Nyt suljen netin ja lähden tassuttelemaan yli 3 vuotta vanhoilla liukuesteillä
kotiin. Käyn samalla ostamassa kaupasta maitoa ja muutakin. Ei tässä eletä vain pyhällä hengellä vaikka joskus väitin ajaneeni autoa ilman bensaa. Mutta Seppo Juntunen kertoo vielä uskomattomampia juttuja jos kiinnostaa. Elän nykyään jalat maan pinnalla ja hörhöilyvuodet
ovat taaksejäänyttä elämää. Autoa minulla on ikävä. Missähän ex-Opel Corsani nykyään huitelee.
Jos näette niin antakaa pusu konepellille ja kertokaa minulta bensankatkuisia terveisiä.
Sitä on vieläkin suonissani.
 
Tuntuu niin tosi pahalta. Tekisi niin kovasti mieli soittaa miehelle ja jutella. Kysyä, onko hän aivan varma päätöksestään... Niin, enhän voi tehdä niin. Silti olisi ihanaa kuulla ääntänsä, koskettaa. En elättele toiveita, mutta itkettää, koska hän on ensimmäinen mies, jota olen todella rakastanut. En muista väärin. Tiedän kyllä, etten kenenkään (edes lasteni isän) kanssa ole niin halunnut rakentaa yhteistä tulevaisuutta, rakastaa ja jakaa arkea.

Kunpa vaan malttaisin enkä etsisi itselleni nyt sitä laastaria. Ajatusten vaihtoa voi käydä tietenkin netissä. Ystäville ja sukulaisille en pysty vielä kertomaan mitään. Töissä itketti ja eräs työkaverini huomasi, mutta oli hienotunteinen eikä kysellyt, mikä on. Onneksi. Olisin ratkennut täyteen itkuun...
 
Älä soita perään, anna vaan olla. Jos hän tahtoisi sinusta kuulla tai olla lähelläsi, hän kyllä soittaisi sinulle. Hän on lopettanut suhteenne nimen omaan siksi, että hän EI halua olla enää kanssasi. Sinun on vain pakko hyväksyä se.

Minun miesystäväni jätti minut keväällä. Se sattui niin perkeleesti ja koin pakottavaa tarvetta soittaa ja mennä "kerran vielä" kainaloon. No pääseehän sinne, sillä kyllä miehille yleensä seksi kelpaa, mutta ei se siitä rakkaudeksi muutu, vaikka miten toivoisi. Minä olen siis tehnyt sen virheen, jota kehoitan sinun nyt välttämään. Älä soita, älä alennu jäähyväis-panoon, äläkä alennu anelemaan. Haluaisit kysyä mieheltä, että onko hän aivan varma päätöksestään. Mutta mietippä asiaa toinpäin: haluatko sinä miestä, joka ei ole aivan varma sinusta? Etkö ansaitsisi sellaisen miehen, joka rakastaa sinua ja on järkähtämöttömän varma siitä, että haluaa olla kanssasi.

Voihan olla, ettei mies olekaan täysin varma päätöksestään. Mutta eipä hän ole varma sinustakaan. Ja ilmeisesti hän oli kuitenkin enemmän varma erosta, kuin sinusta, kun kuitenkin valintansa teki. Niin, ja jos hän katumapäälle tulee, hän kyllää palaa anelemaan sinua taklaisin.

Minä olen nyt siis siinä tilanteessa, että olen jäänyt exäni panopuuksi. Jos olisin silloin heti uskonut ja ymmärtänyt luopua, olisin nyt varmasti jo päässyt yli miehestä ja olisin vapaa etsimään todellista rakkautta. Mutta sen sijaan jäin roikkumaan minut jättäneeseen mieheen, joka ei rakasta minua, mutta panee kun ei ole parempaakaan rinnalleen löytänyt. Ja minä olen suostunut, kun olen halunnut uskoa, että suhde siitä korjaantuisi.... Eihän se miksikään muutu. Nyt olen siis melkein puoli vuotta roikkunut huonossa suhteessa, joka ei edes oikeasti ole mikään suhde.

Älä soita. Älä anele. Mene yli ja toivu. Etsi uusi rakkaus - sellainen, joka on molemminpuolista, sen sinä ansaitset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätetty myös...:
Älä soita perään, anna vaan olla. Jos hän tahtoisi sinusta kuulla tai olla lähelläsi, hän kyllä soittaisi sinulle. Hän on lopettanut suhteenne nimen omaan siksi, että hän EI halua olla enää kanssasi. Sinun on vain pakko hyväksyä se.

Olet aivan oikeassa. Mihinkään pelkkään seksisuhteeseen en tosiaankaan lähtisi hänen kanssaan, en millään. Jos rakastan, en suostu olemaan toiselle vain seksiä varten. Ja oma kokemukseni on, että hyvältä tuntuvaan rakasteluun tarvitsen tunteita. Pelkkä seksi jättää vain huonon mielen. Näin sen itse ajattelen. Sen sijaan seksi sen kanssa, jota todella rakastaa, on hienoa. Kuten oli meillä.

Tein pitkän kävelylenkin. Päässä pyöri tietenkin kaikki hyvät ja vähemmän hyvät asiat tässä suhteessa. Tietenkin kannattaisi nyt ajatella niitä miinuspuolia, mutta minkäs teet. Tunteet kun ovat vielä tuoreina pinnassa, ne rakkauden tunteet.

Niin, molemminpuolisen tosirakkauden löytyminen olisi kuin lottovoitto. En tiedä, sattuuko koskaan omalle kohdalleni, kukapa sen tietäisi. Suren tätä menetettyä rakkautta varmasti kauan. Nukkumaan meneminen tuntuu vaikealta...



 
Rohkeita sanoja. Tunnet itsesi ja olet surullinen, silti jaksat kannustaa toisia. Kiitos tuosta viestistäsi, jonka koen neuvoksi myös itselleni. Takana kiihkeä suhde ja sitoutumiskyvytön mies. Minä jätin miehen sitoutumiskyvyttömyyden takia. Mikä farssi olisi suostua hyvän seksin takia siis hänen panopuukseen.

Näin me tuntemattomat täällä toisiamme tsemppaamme. On tässä netissä jotakin hyvääkin.

Tsemppiä sinulle Jätetty myös. Luen rivien välistä älykkään ja rohkean naisen sielusta. Pian sä siitä selviät.
 
"En elättele toiveita, mutta itkettää, koska hän on ensimmäinen mies, jota olen todella rakastanut. En muista väärin. Tiedän kyllä, etten kenenkään (edes lasteni isän) kanssa ole niin halunnut rakentaa yhteistä tulevaisuutta, rakastaa ja jakaa arkea."

Onhan elämässäsi paljon hyvääkin. Sinulla on lapsia edellisestä suhteesta.
Olen aina ollut ja tulen olemaan sitä mieltä, että naiselle lapset ovat elämän suurin rakkaus. Miehet tulevat ja menevät, mutta suhde lapsiin säilyy.

Ostin eilen tarjouksessa olevan uutuuslehden. Elleissähän ei saa mainostaa, joten jätän lehden nimen mainitsematta. Luin yhden jutun mielenkiinnolla. Nainen seurusteli urheilijan kanssa ja sitten mies loukkaantui vakavasti ja joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Mies kuntoutui, mutta suhde kulki tiensä päähän.
Vaikean suhteen ansioista nainen kävi terapiassa ja luki paljon kirjoja. Nyt hän kiittää silmiensä avautumisesta. Suhde työhön ja moneen muuhun asiaan meni uusiksi.

Niin minäkin näen elämän. Vaikeuksilla on joku tarkoitus. Ne ovat elämänkoulu, jossa ei pääse helpolla.

Elin yli 10 vuotta yksinhuoltajana enkä vilkuillut miehiä. Lasten koulunkäynti ja tasapainoinen elämä oli ykkössijalla. Miesten takia itkeskelevä äiti ei ole lapsille turvallista seuraa. Yksityisasioista kannattaa kertoa varovasti työpaikallaan.
Minulla on asiasta karvaita kokemuksia.

Ellien palstoilla olen vuosien saatossa kirjoitellut monen sydänsuruisen kanssa.
Eniten minulle on jäänyt mieleen eräs petetty nainen. Hän antoi juttelun lomassa lohipastareseptin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja a-täti:
Niin minäkin näen elämän. Vaikeuksilla on joku tarkoitus. Ne ovat elämänkoulu, jossa ei pääse helpolla.

Elin yli 10 vuotta yksinhuoltajana enkä vilkuillut miehiä. Lasten koulunkäynti ja tasapainoinen elämä oli ykkössijalla. Miesten takia itkeskelevä äiti ei ole lapsille turvallista seuraa. Yksityisasioista kannattaa kertoa varovasti työpaikallaan.
Minulla on asiasta karvaita kokemuksia.

Kyllä, elämässäni on hyvä asia: kaksi lasta - vaikkei heidän kanssaan läheskään aina ole helppoa ollut. Muutenkin elämässäni on tapahtunut kriisejä enemmän kuin kenellekään toivoisin. Niistä en tässä sen enempää kirjoita, mutta toivoisin itselleni ja lapsilleni jo vihdoin sellaista normaalia elämää, iloa ja toivoa.

Se, ettet sinä ole vilkuillut 10-vuotisen yksinhuoltajaelämäsi aikana miehiä on luultavasti keskivertokansalaisten mielestä erittäin kunnioitettavaa. Kuitenkin meitä on moneen junaan ja ainakin itselleni hellyys, läheisyys ja seksi ovat tärkeitä ja kuuluvathan ne ihmisen perustarpeisiin. Mitä tulee itkeskelevään äitiin, niin sitä puolta lapseni eivät ole minussa koskaan nähneet. Päinvastoin tunteiden pidättäminen on ollut epäterveellistä, mutta olen yrittänyt kostuttaa silmäni vasta nukkumaan mennessäni - tai autoa ajaessani tai lenkillä kuten eilen.
En sitten tiedä, pitäisikö todella omien lasteni ikäisiltä lapsilta ja nuorilta peittää kaikki negatiiviset fiiliksensä. Mielestäni ei. Toivon, että lapseni oppivat ilmaisemaan tunteitaan. Puhumattomuuden ilmapiiri kotona ei tee kenellekään hyvää.

Työpaikalla en todellakaan asioistani levittele. Onhan se niin ilmiselvää, että jos yhdelle kertoo, kohta kuiskivat 10 muuta käytävillä... Se on ikävää, mutta totta.
 
"Kuitenkin meitä on moneen junaan ja ainakin itselleni hellyys, läheisyys ja seksi ovat tärkeitä ja kuuluvathan ne ihmisen perustarpeisiin."

Ehkä kuulun pieneen vähemmistöön, mutta luettelemasi asiat eivät kuulu minun perustarpeisiin. Maslowin tarvehiarkian osia enää enää muista, mutta minulle
perustarpeisiin kuuluvat työ tai joku muu vastaava toimeentulo, asunto, terveys ja hyvä omatunto.

Nyt on suljettava netti. Muuten en ehdi klo 18 alkavalle luennolle. Aihe käsittelee elämän valintoja.
 

Yhteistyössä