O
Se ois jo puoli vuotta siitä mahdottomasta surun päivästä
- Viestiketjun aloittaja Mutzilla
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
onnea uuteen odotukseen.
eihän se menetettyjä korvaa,mutta antaa varmaan uskoa ja voimia jatkaa eteenpäin
eihän se menetettyjä korvaa,mutta antaa varmaan uskoa ja voimia jatkaa eteenpäin
:hug: Muistan kun kirjoittelit tapahtuneesta.
Itse muistelen pikkuista poikaamme, jonka menetyksestä tuli toukokuussa 7 kk:ta
Itse muistelen pikkuista poikaamme, jonka menetyksestä tuli toukokuussa 7 kk:ta
M
mami
Vieras
kaveri synnytti kaksoset 6 vuotta sitten keskosina.Syytä ei synnytyksen käynnistymisen löydetty.
lapset syntyivät viikolla 26 muistaakseni.Molemmat elossa
Nyt vasta löytyi kohdunkaulansyöpä,jonka epäillään aiheuttaneen tuon synnytyksen.
lapset syntyivät viikolla 26 muistaakseni.Molemmat elossa
Nyt vasta löytyi kohdunkaulansyöpä,jonka epäillään aiheuttaneen tuon synnytyksen.
voi ei :hug: :hug:
saanko mä udella et mikä oli syynä jos siis syytä tiedätte?? :hug: :hug: :hug: :hug:
saanko mä udella et mikä oli syynä jos siis syytä tiedätte?? :hug: :hug: :hug: :hug:
:hug: Paljon voimia ja aurinkoisia päiviä.
Tiedän tunteesi miltä tuntuu menettää lapsi kohtuun, sinä tosin jouduit menettämään kaksi :'(
Meidän prinsessa menehtyi lähes viisi vuotta sitten kohtuuni rv 39, aivan mitään ennakkovaroitusta. Ikävä on valtava ja vieläkin tulee välillä kolmen pojan leikkiessä kyynel silmään, että siinä meidän prinsessa olisi leikkimässä veljien kanssa, mutta katselee leikkejä pilven reunalta. Surullista tälläiset tapahtumat, mutta niistä vaan on jollakin keinolla mentävä yli.
Voimia sinulle :hug:
Tiedän tunteesi miltä tuntuu menettää lapsi kohtuun, sinä tosin jouduit menettämään kaksi :'(
Meidän prinsessa menehtyi lähes viisi vuotta sitten kohtuuni rv 39, aivan mitään ennakkovaroitusta. Ikävä on valtava ja vieläkin tulee välillä kolmen pojan leikkiessä kyynel silmään, että siinä meidän prinsessa olisi leikkimässä veljien kanssa, mutta katselee leikkejä pilven reunalta. Surullista tälläiset tapahtumat, mutta niistä vaan on jollakin keinolla mentävä yli.
Voimia sinulle :hug:
M
Maija
Vieras
Meillä tulee reilun viikon päästä 2 vuotta siitä, kun lapsemme jäi auton alle ja menehtyi. Hän olisi nyt 7 vuotias koululainen. Ikävä on valtava ja vaikka suurin suru onkin jo väistynyt niin siltikään ei ole päivääkään mennyt ilman itkua. Osa minusta kuoli tuona kesäisenä päivänä kauniin tyttömme mukana 
M
Minä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miikuli:
Mä taidan muistaa sut Tekayn palstalta... Oma poikani on saman ikäinen ja muistan teidän surun.
W
wii
Vieras
S
suru
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja miikuli:
Tuli taas se tuttu pala kurkkuun.
Voi miikuli,edelleen olet mielessä ja sydämessä.
Muistan kuinka rukoilin tyttärenne puolesta (oli vain sellainen olo )
Voimia teille kaikille lapsensa menettäneille!
Alkuperäinen kirjoittaja miikuli:
Muistan minäkin teidät. Elin melkein mukana teidän kanssa. Teitin Miisalla oli jotenkin samanlainen katse kuin meidän kuopuspojalla, joka on aina kyllä ollut terve. Sellainen rakastettu, älykäs ja tutkiva.
Suloisia ovat profiilissa lapsosenne. Tuollainen ihana ja kaunis pieni neiti kasvanut pienimmästännekin.
W
wiiru
Vieras
Miikuli on ollut minunkin mielessä useasti..toisin olisin toivonut käyvän siinäkin jutussa ja välissähän se jo näyttikin hyvältä...
V
vieras
Vieras
Suru väistyy varmasti, mutta muistot säilyvät. Elämä jatkuu. Itse en ole samaa kokenut, mutta keskenmenoja kylläkin. Nyt nekin ovat enää pieni häivähdys enää menneisyydessä. Nautitaan elämästä ja otetaan vastaa mitä tuleman pitää. Eihän onnesta tiedä, jos ei koskaan joudu surua kokemaan. Näin se vain on. Paljon halauksia ja kaikkea hyvää sinulle =)