Se on loppu nyt...

[shenda81]

siis tämä lapsen yrittäminen.
1 lapsi on ja toista yritetty 1.5 vuotta.

2.ivf tärppäs mutta meni kesken.

Kait se on vaan tajuttava ettei meille enää lapsia tule.Sattuu.
Henkisesti täysin loppu.
Parisuhteessa suhteellisen hiljaista.

Ei jaksa ei.
Kun olisin niin toivonut ettei esikko jää ainoaksi mutta ei elämää voi näköjään suunnitella eikä saa aina mitä haluaa.

Miten luopua tästä ajatuksesta ja päästää irti???
Entä jos musta tulee katkera erakko tämän takia???

Kait se olis lähettävä juttelemaan jollekkin ammattiauttajalle.
Itsetuhoisiakin ajatuksia vilissyt päässä..pakko myöntää.

Ei saisi valittaa..onhan meillä jo yksi lapsi...mutta silti se pahalle tuntuu..ei voi mitään.

 

[joo]

Mutta jos ei ole saatu sitä ensimmäistäkään...

 

[as]

mä olen onnellinen että saatiin edes tuo yksi
toista ei tuu mutta mä oon sopeutunu jo tilanteeseen....

 

[melli]

ymmärrän miltä sinusta tuntuu. ehkä on parempikin jättää lapsiajatus taustalle hetkeksi ja keskittyä parisuhteeseen.

 

[feger]

Pitäkää reilu tauko yrittämisessä ja katsokaa tilannetta uusiksi muutaman kuukauden kuluttua! Se voi tehdä hyvää.

 

[Jenis]

Mutta jos ei ole saatu sitä ensimmäistäkään...

Nää on niin turhia kommentteja. Aina jollakin on vielä paskempi tilanne.

Mutta sympatiat ap:lle - mulla just yksi läheinen on saanut mooooonen vuoden jälkeen ensimmäisen plussan testiin, ja vaikka ovatkin niin alussa kuin olla ja voi, niin voi sitä riemun määrää kun edes vähän liikahti eteenpäin tuo yritys heillä.

 

[lapseton mutta hoidoissa kävijä]

joo täällä ei oo edes sitä yhtä lastakaan ja yritystä takana 3 -vuotta!!! oo onnellinen että sulla on edes se yksi muksu!!! ärsyttää tommoset marisijat!!!!

 

[as]

joo täällä ei oo edes sitä yhtä lastakaan ja yritystä takana 3 -vuotta!!! oo onnellinen että sulla on edes se yksi muksu!!! ärsyttää tommoset marisijat!!!!

sä oot marisija.... sorry!!

 

[...]

Voi ku vois antaa oman hedelmällisyyden toiselle. Omani voisin antaa sitä tarvitsevalle

 

[niin just]

Meillä yritetty vuosi toista.. nyt menossa lapsettomuustutkimuksiin.. mielessä pyörii jo nyt luovuttaminen.. mutta mua vituttaa tuollaaset ihmiset kuin "lapseton mutta hoidoissa kävijä" joka ei voi ymmärtää sitä että se toisen lapsen saamattomuus voi tuntua pahemmalta kun lapsettomuus ennen ensimmäistä.. sä kun et edes tiedä mitä menetettävää sulla on niin älä tuu kuule lässyttään yhtään!! meillä ekaa tehtiin 3,5vuotta ja voin sanoa että paskana olin jo silloin mutta nyt kun toista on tehty vuoden päivät niin en jaksais käydä samaa paskaa udestaan läpi.. ai niin joo, eihän munkaan saa surra sitä että meille ei sitä toista tunnu tulevan kun meillähän on jo yksi lapsi.. toivottavasti et "lapseton mutta hoidoissa kävijä" koskaan saisi edes sitä ensimmäistä kun oot niin vittumaanen akka

 

[vieras]

Unohda toistaiseksi koko yrittäminen ja toinen lapsi. Käy juttelemassa ammattiauttajalle tunteistasi, sinulla on oikeus niihin! Vaali ja paranna parisuhdettasi, hoivaa itseäsi. Jaa rakkautta runsain mitoin esikoisellesi.

 

[Ninniliina]

Ottakaa aikalisä. Koittakaa nyt keskittyä siihen parisuhteen hoitamiseen. 1,5 vuotta on lopulta aika lyhyt aika - en tiedä tietenkään minkä ikäinen olet, mutta ei nyt kannata haudata haaveita kuitenkaan kokonaan.
Ei se tietenkään helppoa ole ja varmasti asia mietityttää, mutta koittakaa silti siirtää se nyt vähän syrjään, ettei sen vuoksi kaikki muukin mene hukkaan.

(ja ei: en kuulu niihin, jotka ovat tulleet nopeasti raskaiksi - sanottakoon sekin tähän vielä )

muoks: siis joo näkeehän sun nikistä iän kun ottaa silmät käteen ja katso...

 

[as]

Meillä yritetty vuosi toista.. nyt menossa lapsettomuustutkimuksiin.. mielessä pyörii jo nyt luovuttaminen.. mutta mua vituttaa tuollaaset ihmiset kuin "lapseton mutta hoidoissa kävijä" joka ei voi ymmärtää sitä että se toisen lapsen saamattomuus voi tuntua pahemmalta kun lapsettomuus ennen ensimmäistä.. sä kun et edes tiedä mitä menetettävää sulla on niin älä tuu kuule lässyttään yhtään!! meillä ekaa tehtiin 3,5vuotta ja voin sanoa että paskana olin jo silloin mutta nyt kun toista on tehty vuoden päivät niin en jaksais käydä samaa paskaa udestaan läpi.. ai niin joo, eihän munkaan saa surra sitä että meille ei sitä toista tunnu tulevan kun meillähän on jo yksi lapsi.. toivottavasti et "lapseton mutta hoidoissa kävijä" koskaan saisi edes sitä ensimmäistä kun oot niin vittumaanen akka

täysin peesi sun jutulle....
mäkin tässä vielä toisesta haaveilen, ekaa tehtii 7 vuotta
vituttaa vaa tollaset kun tuo yks...

 

[shenda81]

Tottakai olen onnellinen siitä että on edes tuo esikoinen.
Mutta se ei sitä surua poista.

Ahistaa kuulla miten "paras asia mitä voit lapsellesi antaa on sisarus"
"Sisarus on suurin rikkaus lapselle"

Adoptiotakin olen miettinyt.
Miehelle sanonut että etsi nainen joka tulee raskaaksi..tiedän typerää mutta välillä ahistaa vaan niin paljon että tuntuu ettei voi hengittää.

Ja lääkäri vaan kehoitti yrittämään uudelleen koska hyvät mahdollisuudet ja tulinhan raskaaksi.

En vaan koskaan voinut kuvitella esikoisen syntymän jälkeen miten vaikeaa tämä voi olla.Kyllä silloin oli naivi...Kun tuli eka niin tuleehan se toinenkin.

 

[lapseton mutta hoidoissa kävijä]

Meillä yritetty vuosi toista.. nyt menossa lapsettomuustutkimuksiin.. mielessä pyörii jo nyt luovuttaminen.. mutta mua vituttaa tuollaaset ihmiset kuin "lapseton mutta hoidoissa kävijä" joka ei voi ymmärtää sitä että se toisen lapsen saamattomuus voi tuntua pahemmalta kun lapsettomuus ennen ensimmäistä.. sä kun et edes tiedä mitä menetettävää sulla on niin älä tuu kuule lässyttään yhtään!! meillä ekaa tehtiin 3,5vuotta ja voin sanoa että paskana olin jo silloin mutta nyt kun toista on tehty vuoden päivät niin en jaksais käydä samaa paskaa udestaan läpi.. ai niin joo, eihän munkaan saa surra sitä että meille ei sitä toista tunnu tulevan kun meillähän on jo yksi lapsi.. toivottavasti et "lapseton mutta hoidoissa kävijä" koskaan saisi edes sitä ensimmäistä kun oot niin vittumaanen akka

IHANAA PÄÄSTÄ PITKÄSTÄ AIKAAN HOITOIHIN,KUN ON OLLU PIKKU TAUKO!!!! :d :d :d :d :d :d VAIKKEN SAISIKAAN NIIN AINA VOI ADOPTOIDA! IHANAAA,IHANAA! JA TOIVOTTAVASTI SINÄ ET KAKKOSTA SAA,EI TOLLASELLE SOISIKAAN TOISTA! BUAHAHAHAHAH

 

[sirpa]

Meillä yritetty vuosi toista.. nyt menossa lapsettomuustutkimuksiin.. mielessä pyörii jo nyt luovuttaminen.. mutta mua vituttaa tuollaaset ihmiset kuin "lapseton mutta hoidoissa kävijä" joka ei voi ymmärtää sitä että se toisen lapsen saamattomuus voi tuntua pahemmalta kun lapsettomuus ennen ensimmäistä.. sä kun et edes tiedä mitä menetettävää sulla on niin älä tuu kuule lässyttään yhtään!! meillä ekaa tehtiin 3,5vuotta ja voin sanoa että paskana olin jo silloin mutta nyt kun toista on tehty vuoden päivät niin en jaksais käydä samaa paskaa udestaan läpi.. ai niin joo, eihän munkaan saa surra sitä että meille ei sitä toista tunnu tulevan kun meillähän on jo yksi lapsi.. toivottavasti et "lapseton mutta hoidoissa kävijä" koskaan saisi edes sitä ensimmäistä kun oot niin vittumaanen akka

IHANAA PÄÄSTÄ PITKÄSTÄ AIKAAN HOITOIHIN,KUN ON OLLU PIKKU TAUKO!!!! :d :d :d :d :d :d VAIKKEN SAISIKAAN NIIN AINA VOI ADOPTOIDA! IHANAAA,IHANAA! JA TOIVOTTAVASTI SINÄ ET KAKKOSTA SAA,EI TOLLASELLE SOISIKAAN TOISTA! BUAHAHAHAHAH

=D vittu sä oot typerä! kasva eka itte vähä ja mieti sitten vasta sitä lapsentekemistä uudestaan ja muista että et sitten haikaile koskaan sitä toista lasta jos satut sitä ensimmäistäkään saamaan, vai luulitkos että se toinen tulis helpommin?

 

[lapseton mutta hoidoissa kävijä]

Meillä yritetty vuosi toista.. nyt menossa lapsettomuustutkimuksiin.. mielessä pyörii jo nyt luovuttaminen.. mutta mua vituttaa tuollaaset ihmiset kuin "lapseton mutta hoidoissa kävijä" joka ei voi ymmärtää sitä että se toisen lapsen saamattomuus voi tuntua pahemmalta kun lapsettomuus ennen ensimmäistä.. sä kun et edes tiedä mitä menetettävää sulla on niin älä tuu kuule lässyttään yhtään!! meillä ekaa tehtiin 3,5vuotta ja voin sanoa että paskana olin jo silloin mutta nyt kun toista on tehty vuoden päivät niin en jaksais käydä samaa paskaa udestaan läpi.. ai niin joo, eihän munkaan saa surra sitä että meille ei sitä toista tunnu tulevan kun meillähän on jo yksi lapsi.. toivottavasti et "lapseton mutta hoidoissa kävijä" koskaan saisi edes sitä ensimmäistä kun oot niin vittumaanen akka

IHANAA PÄÄSTÄ PITKÄSTÄ AIKAAN HOITOIHIN,KUN ON OLLU PIKKU TAUKO!!!! :d :d :d :d :d :d VAIKKEN SAISIKAAN NIIN AINA VOI ADOPTOIDA! IHANAAA,IHANAA! JA TOIVOTTAVASTI SINÄ ET KAKKOSTA SAA,EI TOLLASELLE SOISIKAAN TOISTA! BUAHAHAHAHAH

=D vittu sä oot typerä! kasva eka itte vähä ja mieti sitten vasta sitä lapsentekemistä uudestaan ja muista että et sitten haikaile koskaan sitä toista lasta jos satut sitä ensimmäistäkään saamaan, vai luulitkos että se toinen tulis helpommin?

oi sittehän meitä on kaksi! hahah,tuskin sitä enää tartee kasvaa! kukaan ei ole toisesta puhunutkaan!

 

[lapseton mutta hoidoissa kävijä]

mutta shenda81,voimia sinulle ja koitahan jaksella! kyllä asioiden on tapana järjestyä! voima hali sinne.

 

[giga]

.... Ymmärrän.

Me ollaan yritetty pitkään toista(vuodesta 2007).
Tähän väliin mahtuu 2 km. Raskaaksi tuleminenkin jo vaikutti mahdottomalta, mut näköjään luomuvauva onnistuu.
Päätin et suostun vielä yhteen "kokeiluun" ja sekin jos päätyy km:n niin se on sitten siinä.
Sitten meillä on vaan yks. Ainokainen, ihanainen.

Tsemppiä. Vaikka en tiedä auttako se.
Yritän pysyä avoimena ajatuksieni kanssa tuolle puolisolle, hän haluaa toisen, mutta ymmärtää minun tahtoni. Minun raskauteni kaikki ovat olleet rajuja alusta saakka, joten mun keho elää täysillä koko sen ajan, ihan nekin raskaudet jotka tulivat kesken.

Tuorein keskenmeno on nyt parhaillaan.

 

[Vieras]

joo täällä ei oo edes sitä yhtä lastakaan ja yritystä takana 3 -vuotta!!! oo onnellinen että sulla on edes se yksi muksu!!! ärsyttää tommoset marisijat!!!!

Voi kuule kyllä elämä suakin vielä opettaa. Se että sinä et ole saanut ensimmäistäkään, ei todellakaan poista ap:n surua!

Itse tiedän aivan tasan tarkkaan mitä ap käy läpi,vaikka 1,5 vuotta onkin vielä lyhyt aika..

Itse toivoin ja rukoilin ensimmäistä reilut 3 vuotta ennen kuin toive toteutui. Noina vuosina toivoin niin kovasti sitä ensimmäistä lasta että olin täysin vakuuttunut siitä että jos sen yhden saisin niin olisin ikuisesti kiitollinen enkä mitään muuta toivoisi...Kuinkas sitten kävikään...

Toista aloin toivomaan hyvin pian esikoisen syntymän jälkeen. Ei se tietenkään toteutunut kovin helposti kun ei ensimmäinenkään...Nämä vuodet olivat vieläkin raskaampia kuin ensimmäistä toivoessa koska tiesin mitä menetän,tiesin mitä on synnyttää,imettää ja hoivata pientä vauvaa. Tiesin mitä on elää sisarusten kanssa ja tunsin niin syvää surua lapseni puolesta joka ei omaa sisarusta saa...Lapsettomuuden tuska on niin syvää surua että sitä ei pysty sanoin kuvailemaan ja se ei todellakaan laimene tai poistu vaikka se esikoinen jo olisikin.

Nyt vihdoinkin olen raskaana ja esikoinen täyttää tämän vauvan syntyessä jo 8-vuotta. Tuskin tarvitsee edes mainita miten kiitollinen olen.

 

[jep]

mitä on ivf?
jos on ihan normisti yritetty 1½ vuotta niin se on lyhyt aika .

ihan samaa mieltä lapsettoman kanssa. turhaa huomionhakua ja narinaa.

 

[NuorenaÄidiksi]

Voimia ap:lle! Toivottavasti saisitte vielä toivomanne toisen lapsen.
Olenkohan jotenkin outo, mutta mitä pidempään lapsettomuutta on kestänyt niin olen alkanut iloitsemaan vauvamasujen näkemisestä kaupungilla ja ei ahdista enää muiden tärpit kuten alussa.
Kai se on sitä henkistä kasvua, jota osalla tässä ketjussa ei ilmeisesti ole vielä tapahtunut...

 

[4-kymppisenä viimeinen]

Mä olen aina heti tullut raskaaksi ja viisi lasta saanut. Voisin kyllä hyvää elämää ilman lapsiakin ja helliä itseäni ja olla itsekäs.

 

[Tallu -]

Sekundäärinen lapsettomuus on tuttu juttu. Siinä joutuu tavallaan suremaan itsensä lisäksi myös sitä ensimmäistä lasta, joka ei saa sisarusta.

Mä toivon kovasti, että vielä saatte lisää lapsia, ap! :hug:

 

[no]

Sinähän olet nuori vielä, jos iän näkee nikistäsi. Meillä on esikoisen ja kuopuksen välillä 7,5 vuotta ikäeroa ja väliin mahtui sekundaarista lapsettomuutta, keskenmenoja, tuulimunia.... Mutta tässä ollaan. Ikinä ei edes hoidoissa käyty. Kaikki kävi lopulta luonnostaan, kaikki toivo oli jo asian suhteen hukattu. Niin ja kuopuksen syntyessä olin 37v.