Se on mahtava tunne, kun huomaa mitä haluaa elämällään tehdä

[yilö]

Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat suunnilleen esikoulusta asti tienneet, mikä heistä tulee isona. Tai niitäkin, jotka tiesivät lukiossa tasan tarkkaan, mille alalle haluavat hakeutua opiskelemaan. Itselläni on nyt vasta lähempänä 30 ikävuotta alkanut selkiytymään ajatukset siitä, mitä oikeasti haluan tehdä ja se tunne on kyllä hieno. Sitä saa valtavasti motivaatiota pyrkiä niihin tavoitteisiin, kun oikeasti halua löytyy. Olisipa jo opiskeluaikana ollut yhtä selkeät kuviot. Voi vain kuvitella opiskelujen laatua ja tuloksellisuutta niillä, joilla ala on se viimeisen päälle oikea ja tulevaisuuden suunnitelmat selvillä mitä haluaa tehdä.

Noh jos vielä tarkennetaan, niin minkäänlaista konkreettista tämän oman visioni suhteen ei ole toistaiseksi tapahtunut, mutta tiedänpähän vain sisälläni mihin haluan panostaa ja minkälaisia töitä etsiä ja mihin pyrkiä

 

[BitchAl]

Mä tajusin kans vasta 30-vuotiaana mitä haluan tehdä. Mä oon jo päässyt konkreettisesti eteenpäin ja opiskelen uutta alaa. Voikun oisin tajunnut jo nuorempana niin ei tarvitsisi uutta tutkintoa opiskella.

 

["jojo"]

Kunpa joku päivä olisin samassa tilanteessa kuin ap!

Ikää on mittarissa 28v ja parikymppiseksi asti luulin tietäväni, mitä aion tehdä isona. Jossakin vaiheessa huomasin, että yritän täyttää vain muiden odotuksia, oma sydän ei ollut asiassa mukana alkuunkaan. Tässä olen nyt miettinyt, miten saisin selville, mikä juttu olisi ominta itseäni, jotta voisin joku päivä suhtautua asiaan kuin ap nyt.

Rutosti onnea ap:lle, hienoa, että olet löytänyt oman juttusi!!!

 

[hienoa]

Ihan kuin kaverini. Luki kyllä ammatin jo parikymppisenä ja teki niitä töitä, mutta samanlaisen valaistumisen koki vasta kahden lapsen äitinä 28-vuotiaana. Nyt hän on 32-vuotias kolmen lapsen äiti ja juristin paperit häämöttävät reilun vuoden päässä. Mun mielestä upeeta! Kaikkeen pystyy, kun riittävästi haluaa ja on valmis tekemään työtä haaveittensa eteen.

 

["Minna"]

Minäkin tiedän, nyt vielä kipuilen että uskallanko tämä askeleen ottaa

 

[Maisteri-Myyjä]

hieno juttu!
itselläkin asiat selkiytyi kun tuli ikää lisää
lukiosta oli pakko suvun painostuksesta mennä yliopiston, hampaat irvessä sen kävin läpi. Ei ollut mitä olisin halunnut! En vain osannut/uskaltanut pistää vastaan.

nyt teen myynti- ja asiakaspalvelutyötä, suoritin oppisopimuksella myynnin ammattitutkinnon ja nautin

 

["A P"]

Kommentoin vielä sen verran, että itselläni jollain tapaa kävi hyvin opiskelujen suhteen, että opiskelemani ala kyllä liittyy näihin omiin mieltymyksiini siinä määrin, ettei uutta alaa tarvitse aloittaa ainakaan näillä näkymin. Lähinnä ongelmia oli löytää sen oman alan sisältä tarkempi aihepiiri, joka kiinnostaa.

Usein sitä lähtee miettimään liikaa ulkopuolisten kriteereiden kautta sitä mitä pitäisi tehdä tai mitä haluaisi tehdä. Itselläni auttoi asian hahmottamisessa se, kun rupesin oikeasti miettimään itseäni ja sitä minkälainen oikeasti olen, enkä sitä minkälaisen minusta voisi muovata. Tätä kautta asia selkeni pikku hiljaa.