Mua ärsyttää erään kaverin hehkutuspäivitykset. Kun kaikki on aina niin ihanaa ja erikoista ja sydän sydän hymiö sydän...
Eihän siinä, kyllä onnellisuutensa saa näyttää, mutta kun mä tiedän miten tuonkin pinnan alla kuplii... Lapset (ne ihanan täydelliset) on jatkuvasti jossain vaikeuksissa, mummot ja papat lapsenlikkana vähän väliä kun äidin ja iskän pitää päästä viihteelle jne.
Eipä koskaan kirjoita niistä hetkistä, kun esikoisen vuoksi istutaan sossuihmisten ja poliisien kanssa palaverissa, siitä kun keskimmäinen lapsi saa kotiarestia töllöilyistään tai siitä, että kuopus (perheen kauan odotettu prinsessa, jolle kaikki on sallittua) kiusaa päiväkodissa. Ei, kaikki on vaan ihanaa ja täydellistä.
Itse luen mielelläni sellaisia totuudenmukaisia päivityksiä: joskus on hauskaa ja ihanaa ja toisena päivänä asiat ihan pyllyllään. Elämää! Ei sitä tarvii kaunistella