Se tunne, kun nelikymppisenä tajuat kantavasi mukanasi kasvatuksen tuomaa hedelmää, että minusta ei

[Echo]

Etkä myöskään reagoinut siihen mitenkään, että miten pahalta minusta täytyy tuntua, jos toisen suuttuessa minulle siitä, että olen tehnyt jonkun virheen en osaa edes puolustautua sellaista häijyyttä vastaan (ihminen saa erehtyä) vaan masennun täysin, ettei minusta ole mihinkään.
Varmaan vielä oletatkin, että se ihminen tarvii mua että mun kyllä pitää jatkaa vielä sen, mitä se tarvitsee, antamista siinä. En aio jatkaa. Se kolme vuotta sen ex-ystävä-kusipään kanssa riitti.
En koko aikana kokenut hänen tarvitsevan minua, mutta kupata se kyllä osasi, eli käyttää hyväkseen.
Ja sitä äitini minulle halusi. Keksi vain itse, että sillä toisella oli jokin kehitelty tarve, joka ei mitenkään pitänyt edes paikkaansa.
ap

Varmasti tuntui pahalta.
Mutta meinaatko ihan oikeasti märehtiä näitä vielä 60-vuotiaana?

Traumoja pitää murehtia aikansa, se on pakollinen ja tärkeä vaihe. Mut yhtä tärkeää on jossain vaiheessa jättää se, ja jatkaa omaa elämää. Toimia.

Mä voisin joka päivä surra miten isäni hillui aseen kanssa ja uhkaili lapsiaan. Mut olen käynyt niin paljon sitä läpi ja surrut, että se jo riittää. Se pitää jättää taakse ja jatkaa elämää.

Ihan oikeasti.

 

[vierailija]

Varmasti tuntui pahalta.
Mutta meinaatko ihan oikeasti märehtiä näitä vielä 60-vuotiaana?

Traumoja pitää murehtia aikansa, se on pakollinen ja tärkeä vaihe. Mut yhtä tärkeää on jossain vaiheessa jättää se, ja jatkaa omaa elämää. Toimia.

Mä voisin joka päivä surra miten isäni hillui aseen kanssa ja uhkaili lapsiaan. Mut olen käynyt niin paljon sitä läpi ja surrut, että se jo riittää. Se pitää jättää taakse ja jatkaa elämää.

Ihan oikeasti.

No, ehkä sä oot saanut kokea, että sinusta välitetään, mä en ole saanut kokea sitä. En ole pitkään aikaan edes tajunnut, että ihmisten kuuluisi jotenkin välittää minusta, jos meinaavat olla ystäviäni, ja näyttää se teoin myös.
En esim. koe sellaisen ihmisen välittävän minusta yhtään, joka osoittaa vihaa minua kohtaan, mutta kun minä sanon, että tuosta minulle tuli todella paha mieli ei välitä yhtikäs mitään siitä, vaan tosiaan suunnilleen suuttuu, kun ei saanutkaan oksennella päälleni minun kamaluuttani ihmisenä.
Silti nämä ihmiset itse kuvittelevat jopa välittäneensä minusta. Ihan mielikuvituksessaan, ainoastaan, ja omilla ehdoillaan. Jos satuttavat minua, niin soromnoo.
Enkä minä edelleenkään tiedä, miten puolustautua sitä tunnetta vastaan, että minusta ei ole mihinkään, kun minä saan kuulla satuttaneeni heitä.
ap

 

[vierailija]

Varmasti tuntui pahalta.
Mutta meinaatko ihan oikeasti märehtiä näitä vielä 60-vuotiaana?

Traumoja pitää murehtia aikansa, se on pakollinen ja tärkeä vaihe. Mut yhtä tärkeää on jossain vaiheessa jättää se, ja jatkaa omaa elämää. Toimia.

Mä voisin joka päivä surra miten isäni hillui aseen kanssa ja uhkaili lapsiaan. Mut olen käynyt niin paljon sitä läpi ja surrut, että se jo riittää. Se pitää jättää taakse ja jatkaa elämää.

Ihan oikeasti.

Etkä sä tajua sitäkään, ettei mulla tässä mitään traumaa ole, jota mä märehdin, vaikkakin varmaankin joku traumaattinen kokemus taustalla onkin, vaan murehdin sitä, että koen ilman omaa syytäni, ettei minusta ole mihinkään. Sehän estää hyvän elämän sellainen. Jos sulle ei jäänyt elämääsi haittaavia pelkoja isäsi aseella uhkailusta, niin eihän se enää illoin ongelma ole.
Ja on sitäpaitsi paljon epätodennäköisempää joutua uhatuksi aseella, kuin että joku suuttuu siitä, että mokasit jotain, joten miksi enää pelkäisitkään.
ap

 

[vierailija]

Usein rikkinäisten keskinäiset riidat on repiviä ja menee syvälle mielen sopukoihin.

Oleile tavallisten, tasaisten, rauhallisten, iloisten ihmisten kanssa ja ravitse itseäsi heidän seurallaan. Kyllä hekin osaavat draamaa kehittää, mutta se on usein semmoista kevyttä pintatasoa.

Tämä on hirveän tärkeä pointti ja hyvin totta! Olen tämän kokenut itse, kun oli vaikeaa ja sain alkuun apua hyvältä ystävältä mut koska hänkin oli - vielä, nykyään jo paremmin - rikki, niin yhteenottoja tuli. Nykyään meillä menee paremmin, tosin tavataan kovin harvoin, koska asutaan eri paikkakunnilla ja lisäksi mulla on perhettä, hänellä ei, niin on erilaiset "menot".

 

[vierailija]

Edelliseen lisään näin yleisesti ketjun läpi luettuani, että nyt kyllä pointsit Echolle - vaikka joskus oletkin ärsyttävä <3 - sillä jaksoit hirveän kärsivällisesti vastailla ap:lle ja varsin viisaasti kirjoitit. Ikävää, että ap ei ottanut koppia vaan paikoin vastasi todella rumasti, kun toinen yritti auttaa. Kulki rinnalla, kun ap kompuroi, jotta pääsisi ylös, sen sijaan, että vaan kantaisi, sillä siten ei "kuntoudu", jos ymmärrätte pointtini.

Hienoa Echo!

 

[vierailija]

Etkä sä tajua sitäkään, ettei mulla tässä mitään traumaa ole, jota mä märehdin, vaikkakin varmaankin joku traumaattinen kokemus taustalla onkin, vaan murehdin sitä, että koen ilman omaa syytäni, ettei minusta ole mihinkään. Sehän estää hyvän elämän sellainen. Jos sulle ei jäänyt elämääsi haittaavia pelkoja isäsi aseella uhkailusta, niin eihän se enää illoin ongelma ole.
Ja on sitäpaitsi paljon epätodennäköisempää joutua uhatuksi aseella, kuin että joku suuttuu siitä, että mokasit jotain, joten miksi enää pelkäisitkään.
ap

Se kuule ihan sun oma syy kun annat äitisi vielä aikuisena vaikuttaa sinuun.

Aikuusuuteen kuuluu ottaa vastuu omasta elämästä ja onnesta. Ja sä vaan olet pahainen kakaran tasolle jäänyt muka aikuinen.

Sulle on annettu tälläkin palstalla varmaan tuhat hyv neuvoa. Mut sä haluat velloa paskassa. Se on sun oma valinta ja sun syy. Piste

 

[Kissmett]

Louise L Hay onkin tuttu, mutta ei hän minua ole nostanut suosta. Minun on aivan turha hokea itselleni, että olen hyvä ihminen, koska itseni mielestä olenkin, mutta muut ovat sanoneet minusta kaikkea paskaa ja se satuttaa, miten muut voivat olla sellaisia paskoja eivätkä ymmärrä, että satuttavat.
ap

Nyt ei puhutakaan mistään hokemisesta. Jotta affirmaatiot toimisivat, on niissä oltava tunne mukana. Kun onnistut jossain, vaikka hyvin pienessä asiassa, niin pysähdyt, olet läsnä ja fiilistelet kunnolla. Hyvä minä! Minä osaan ja onnistun. Se alkaa pikkuhiljaa muuttamaan sun elämää parempaan suuntaan.

Rick Hanson "Sisäsyntyinen onnellisuus on kirja uudesta arkipäivän kokemuksia hyödyntävästä metodista, jonka avulla voi virittää aivotoimintansa uusille urille. Ihminen takertuu usein helpommin negatiivisiin kuin positiivisiin tuntemuksiinsa. Kirjan helpot ja lyhyet harjoitukset auttavat luomaan aivoissa uusia hermostollisia rakenteita. Kirjan neljä askelta auttavat rakentamaan entistä vahvempia aivoja ja lisäämään tyytyväisyyttä. Rick Hanson on neuropsykologi."

Sen lisäksi voisit saada tuloksia EFT emotional freedom technique, tunteiden vapautustekniikka. Se on itsehoitomenetelmä, klippejä löytyy englanniksi ja suomeksi youtubesta. Nick Ortnerin kirja on hyvä perusteos ja käännetty suomeksi. " EFT, yhdistää modernin psykologian ja ikiaikaisen akupainannan. Tutkimuksissa on todettu menetelmän olevan tehokas apu monenlaisiin vaivoihin ahdistuksesta, kroonisesta kivusta, riippuvuuksista ja peloista painonhallintaan, talousvaikeuksiin, stressinsietokykyyn ja moneen muuhun. Menetelmä on myös uskomattoman helppo, ja sen voi oppia vain muutamassa minuutissa." Tämä menetelmä perustuu meridiaaneihin.

Tässä sulle jotain, joista voisi olla hyötyä.

 

[vierailija]

Se kuule ihan sun oma syy kun annat äitisi vielä aikuisena vaikuttaa sinuun.

Aikuusuuteen kuuluu ottaa vastuu omasta elämästä ja onnesta. Ja sä vaan olet pahainen kakaran tasolle jäänyt muka aikuinen.

Sulle on annettu tälläkin palstalla varmaan tuhat hyv neuvoa. Mut sä haluat velloa paskassa. Se on sun oma valinta ja sun syy. Piste

Mun äiti hallitsi minua, jos et sitä saatanan vittukääpä tajua, niin etpä paljoa elämästä ymmärrä. Se ei ole lapsen vika, jos vanhempi käyttää valtaansa lapseen väärin, vaan aikuinen on siitä ina vastuussa, se ei ollut minun vikani, vaikka sinunlaisesi heikot persepäät niin haluattekin kuvitella, koska itse ette kykene kantamaan vastuuta teoistanne vaan sysäätte ne heikompien niskoille!
ap