W
well
Vieras
toisista alotteista tuli tämä mieleen. että sillon kun poikaa odotin ei mielessäni käynytkään et sectioon joutuisin. koko ajan sitä kuvitteli et jossain olen ja siellä ne vedet menee ja sit pientä pelkoa ja jännitystä ilmassa kun synnytys käynnistyy mutta synnytän alateitse.
mutta toisin kävi hätäsectioon jouduin /pääsin. istukka irtosi rv31+4. ja sitä pakokauhua kun en millään sinne olisi halunnut, pelkään haavoja ja tikkejä ja kipua. mutta pakko oli mennä ja poika pelastui. hieno ja mahtava sectio, ylpeä synnytystavastani se pelasti lapseni.
mutta minulla pelottaa et jos vielä synnyttämään menisin niin pelkään että joutuisin sectioon se oli kuitenkin leikkauksineen, haavoineen kauhea kokemus. pelottava. en osannu siihen yhtään valmistautua se vaan tehtiin.
monta syytä miksi en uskalla edes ajatella uutta raskautta, yksi syy kun siinä on riski joutua sectioon.
riemuiten menisin synnyttämään alateitse kun en vielä tiedä mitä siinä tarvii pelätä kuitenkin siinä luonto hoitaa asiat ja tapahtuman kulun.
selvisin sectiosta fyysisesti hyvin kipulääkkeet toimi ja haava parani hyvin.
mutta pelkään niitä haavoja. pelkäsin että haava repeää, en uskaltanut katsoa haavaa vasta kuin 3kk päästä leikkauksesta. ja käskettiin hieromaan pois viikon päästä niitä tikkejä en uskaltanut ne tipahtelivat itsestään. mahallaan nukuin vasta puolen vuoden päästä leikkauksesta kun en aiemmin uskaltanut.
ja kun jäkitarkastukeen menin sanoin lääkärille ethän koske haavaan ettei se aukea lääkäri sanoi ettei se enää aukea ja kyllä hänen tätyy hiukan painella ja tutkia haavaa. mutta mitä se sit auttaa et lääkäri sanoo niin kun pelko on hirveä.
että pelko voi olla näinkin päin sectiota pelkään synnytystä en sen kummemmin ehkä sitä pelkään et kuin paljon sattuu mut eihän se synnytys kestä loppu elämää.
synnytys pelkääjillä on vaihtoehto-> sectio.
mutta sectiopelkääjä ei voi valita se on arpapeliä meneekö synnytys "normaalin" kaavan mukaan vai tuleeko yllättäen sectio eikä sitten ole muuta vaihtoehtoa että lapsi turvallisesti pääsee syntymään.
tässä minun ajatuksia minun peloista ja kokemuksista.
tällä en ota kantaa section puolesta ja vastaan keskusteluun.
jokaisella on omat pelot ja oma synnytys tapa.
tämä oli vain minun pienen ihmisen mietiskelyä omaa kohtloani.
mutta toisin kävi hätäsectioon jouduin /pääsin. istukka irtosi rv31+4. ja sitä pakokauhua kun en millään sinne olisi halunnut, pelkään haavoja ja tikkejä ja kipua. mutta pakko oli mennä ja poika pelastui. hieno ja mahtava sectio, ylpeä synnytystavastani se pelasti lapseni.
mutta minulla pelottaa et jos vielä synnyttämään menisin niin pelkään että joutuisin sectioon se oli kuitenkin leikkauksineen, haavoineen kauhea kokemus. pelottava. en osannu siihen yhtään valmistautua se vaan tehtiin.
monta syytä miksi en uskalla edes ajatella uutta raskautta, yksi syy kun siinä on riski joutua sectioon.
riemuiten menisin synnyttämään alateitse kun en vielä tiedä mitä siinä tarvii pelätä kuitenkin siinä luonto hoitaa asiat ja tapahtuman kulun.
selvisin sectiosta fyysisesti hyvin kipulääkkeet toimi ja haava parani hyvin.
mutta pelkään niitä haavoja. pelkäsin että haava repeää, en uskaltanut katsoa haavaa vasta kuin 3kk päästä leikkauksesta. ja käskettiin hieromaan pois viikon päästä niitä tikkejä en uskaltanut ne tipahtelivat itsestään. mahallaan nukuin vasta puolen vuoden päästä leikkauksesta kun en aiemmin uskaltanut.
ja kun jäkitarkastukeen menin sanoin lääkärille ethän koske haavaan ettei se aukea lääkäri sanoi ettei se enää aukea ja kyllä hänen tätyy hiukan painella ja tutkia haavaa. mutta mitä se sit auttaa et lääkäri sanoo niin kun pelko on hirveä.
että pelko voi olla näinkin päin sectiota pelkään synnytystä en sen kummemmin ehkä sitä pelkään et kuin paljon sattuu mut eihän se synnytys kestä loppu elämää.
synnytys pelkääjillä on vaihtoehto-> sectio.
mutta sectiopelkääjä ei voi valita se on arpapeliä meneekö synnytys "normaalin" kaavan mukaan vai tuleeko yllättäen sectio eikä sitten ole muuta vaihtoehtoa että lapsi turvallisesti pääsee syntymään.
tässä minun ajatuksia minun peloista ja kokemuksista.
tällä en ota kantaa section puolesta ja vastaan keskusteluun.
jokaisella on omat pelot ja oma synnytys tapa.
tämä oli vain minun pienen ihmisen mietiskelyä omaa kohtloani.