Sectio pelosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LisaMarie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

LisaMarie

Aktiivinen jäsen
06.04.2005
21 832
7
38
Näitä joskus kiivainakin käyviä Sektio vs. alatiesynnytys keskusteluja lukiessani on tullut mieleen sectio-pelkoisen asema. Eli alatiesynnytyksen voi kuitenkin kiertää vaatimalla section, miutta mitä tekee hätätilanteessa sectiokammoinen?!

Toivoisin että oikein kiivaasti section puolestapuhuvat muistaisivat ottaa huomioon myös niiden tunteet, jotka ajatus sectiosta (ja tieto siitä, ettei sitä todellakaan voi aina valita) saa hysterian partaalle. Eli pitäisi ymmärtää, että osa kiivaista kirjoituksista sectiota vastaan alatiesynnytyksen puolesta johtuu omasta sectiopelosta. En nimittäin suostu uskomaan, että ajatus vatsan peitteiden auki leikkaamisesta ei pelottaisi muita kuin minua ja paria muuta, jotka ohimennen ovat asiasta täällä uskaltaneet mainita.

Itse pelkään kaikkia toimenpiteitä. Ilmeisesti pelkään sectiota (ja niitä muita toimenpiteitä) samasta syystä kun joku alatiesynnytystä, minulle taphtuu jotain, mihin en itse voi vaikuttaa. Tiedän kyllä, että varmasti saisin rauhoittavan lääkityksen ja nukutuksen ennen sektiota (nämä asiat on ensimmäisen raskauden aikana kirjattu ylös ensimmäisellä neuvolakäynnillä) mutta silti päässä takoo ajatus mitä jos nukutus ei olekkaan tarpeeksi syvä? Jos kuitenkin tunnen jotain? Mitä jos ne aloittaa liian aikasin? Ja ennen muuta se, etten saa vauvaa heti itselle, vaan joudun odottelemaan heräämössä ja joku muu päätää koska olen tarpeeksi tolkuissani hoitamaan vauvaa.Ja hätätapauksessa, ehditäänkö rauhoittava lääkitys antamaan?

No, lohduttaudun sillä että hätäsectioon mentäessä on tilanne todennäköisesti sen verran kiivastemponen, että käy kuten synnytyksessä, ei juuri ehdi miettiä miltä homma tuntuu ja mitä tapahtuu, kun tositoimet alkaa.
;)
 
itse jouduin sectiopelkoisena 2ksitten kokemaan kiireellisen section vauvan yllättävän perätilan takia, joka huomattiin vasta ponnistamaan ruvettaessa!spinaali epäonnistui tunsin kuinka ihokerros vedettin auki, ehdin vain kiljaisemaan et sattuu, kun sit meni taju, laittoivat nukutuksen!
viime yönä näin painajaista kuinka jouduin uudestaan sectioon, itkin unessa ihan hysteerisenä, pelkäsin nukutusta!kun minut oli leikattu ja nousin ylös, haava repesi ja verta oli joka puolella!
ehkä alitajuisesti vielä pelkään sectiota!mieluummin kyllä synnytän normaalisti alakautta!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 13:27 LisaMarie kirjoitti:
Toivoisin että oikein kiivaasti section puolestapuhuvat muistaisivat ottaa huomioon myös niiden tunteet, jotka ajatus sectiosta (ja tieto siitä, ettei sitä todellakaan voi aina valita) saa hysterian partaalle. Eli pitäisi ymmärtää, että osa kiivaista kirjoituksista sectiota vastaan alatiesynnytyksen puolesta johtuu omasta sectiopelosta.

En kyllä usko että läheskään kaikki (tai edes moni) meitä sektiomyönteisiä vastaan hyökkäävät olisivat sektiopelkoisia, ei sillä että sitä väheksyisin. Mutta miksipä sellainen ihminen kävisi "hyppimään silmille" kun jokainen tietää että ovat ihan yksilö/tapauskohtaisia nuo kokemukset sektioista. Ja todellakaan en nyt tarkoita hätäsektioita tms mihin synnyttäjä joutuu omasta tahdosta huolimatta. Suurempi haloo nousee jos joku alatiesynnytyspelkoinen käy kiivasti kirjoittamassa alatiesynnytystä vastaan! Että kyllä se toimii ihan molemminpuolin :whistle:
 
Mulla on takana kolme sektiota. Ekaa jännitin vähän, tokaa en ehtiny ja kolmannesta tuli pakokauhu leikkauspöydällä. Onneks sain itseni rauhoitettua keskittymällä hengittämiseen. Minun kohdallani tieto siis lisää tuskaa ja nyt en lähtisi mihinkään toimenpiteeseen kovin kevyin perustein.

Jokaisesta sektiosta oon nopeasti toipunu, mutta muisto parin eka päivän haavakivusta on luultavasti se asia, joka sai minut kauhun valtaan... Kukapa se tieten tahtoen haluais itselleen tuskaa aiheuttaa... Sektion lopputulos on kuitenki ihanin maailmassa ja sektio oli mulle lopulta ainoa tapa synnyttää. Ahdas lantio ei suonut mahdollisuutta alatiesynnytykseen, jonka keskimmäisen kohdalla melkein sain kokea. Tiedänpä ainaki mitä ne kunnon supparit on ;)
 
Mulla oli kanssa aikamoinen sektiopelko ennen esikoisen syntymää - syynä se, että hyvälle ystävälleni tehtii sektio ja hänen toipumisensa siitä vei kauan. Lopulta kävi niin, ettei alatiesynnytys käynnistynyt, vaan kiireelliseen sektioon jouduin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, eikä pelko enää vaivaa. Suurimmaksi ongelmaksi koen sen, ettei sektion mahdollisuudesta puhuta missään mitään etukäteen (siis esim neuvolat, vau'kirat yms)- tieto vähensi ainakin minun tuskaani - koeta tsempata! :wave:
 

Hei

mulle on tehty yksi sektio.. pelkäsin sitä aika kovasti alkuun, hyvä etten tehnyt testamenttia... loppuraskaudessa sitten halusin jo niin kovasti vauvan ulos että en enää välittäny... hirmu hyvin se menikin, ymmärtääkseni kaikissa sairaaloissa äidillä on myös hoitaja vieressä ihan vaan rauhottelemassa ja seuraamassa tilannetta? no en oo varma mutta itelläni oli vanha täti joka tavallaan halasi minuu koko ajan ja kuiskutti "hyvin se menee, älä pelkää, kohta on vauva ulkona".. olihan se mieskin siinä, mut sen tädin äänen muistan ikuisesti!! miten rauhottava ja lopulta ihana se koko tilaisuus olikin... kun näin vauvan niin kehoon oikein syöksyi hurja ryöppy energiaa ja hoin vaan koko ajan että voin jo nousta ja olin niin.. no euforinen... pääsin melkein heti vauvan luo ja olo oli mainio!! tietysti haava tuntui tukalalta mutta ei kovinkaan kivuliaalta... ja paranin ennätysvauhtia... kaikille ei tietenkään käy näin hyvin mutta suunniteltua sektiota ei kannata pelätä sen enempää kuin synnytystäkään, molemmissa on riskinsä mutta molemmat on suomessa hyvin turvallisia... hätäsektio on tietysti pelottavampi ja tavallaan vaarallisempi koska siinähän vauvalla tai äidillä on jo ongelmia.. mutta suomessa on erittäin hyvät lääkärit ja välineet ja todella vähän mitään kamalaa tapahtuu sektioissa.. en siis halua yhtään vähätellä pelkoasi mutta toivon, että sitä voisi hieman lievittää!!!
 

Similar threads

Yhteistyössä