Meillä on neljä lasta, nuorin 1v3kk. Mulla on jo jonkun aikaa ollut kamala vauvakuume, mies ei ihan vielä ole ajatukselle lämmennyt eikä ole suoraan kieltänytkään. Joten tässä nyt tuumaillaan ja katsellaan.
Mulla on vaan kamalan sekavia ajatuksia koko ajan. Välillä haluan että oisin raskaana mahdollisimman pian, välillä tuntuu että onko mulla enää voimia yhtään raskautta ja vauvaa varten... Olin tuon nuorimman syntymän jälkeen aika lailla väsynyt, en tiiä liekö ollut synnytyksen jälkeistä masennusta vai mitä (ei neuvolassa oikein osattu asiaan mitenkään kommentoida)
Kuitenkin halu saada tuntea vielä kerran vauvan potkut ja saada vastasyntynyt syliin on niin vahva.
Muistan kyllä että oon jokaisen raskausaikana miettinyt kaikenlaista, pelännyt riittääkö rakkautta enää uudelle vauvalle (mikä on todellakin ollut ihan turha pelko, on sitä riittänyt <3 )
Raskaudet itessään jo sujuneet hyvin, ja kaks viimeisintä synnytystäkin olleet nopeita ja omasta mielestä helppoja.
Onko ketään kohtalotoveria jolla samanlaisia ajatuksia vai oonko ihan yksinäni näitten mietteiden kanssa?
Mulla on vaan kamalan sekavia ajatuksia koko ajan. Välillä haluan että oisin raskaana mahdollisimman pian, välillä tuntuu että onko mulla enää voimia yhtään raskautta ja vauvaa varten... Olin tuon nuorimman syntymän jälkeen aika lailla väsynyt, en tiiä liekö ollut synnytyksen jälkeistä masennusta vai mitä (ei neuvolassa oikein osattu asiaan mitenkään kommentoida)
Kuitenkin halu saada tuntea vielä kerran vauvan potkut ja saada vastasyntynyt syliin on niin vahva.
Muistan kyllä että oon jokaisen raskausaikana miettinyt kaikenlaista, pelännyt riittääkö rakkautta enää uudelle vauvalle (mikä on todellakin ollut ihan turha pelko, on sitä riittänyt <3 )
Raskaudet itessään jo sujuneet hyvin, ja kaks viimeisintä synnytystäkin olleet nopeita ja omasta mielestä helppoja.
Onko ketään kohtalotoveria jolla samanlaisia ajatuksia vai oonko ihan yksinäni näitten mietteiden kanssa?
