Sekoaako muiden lapset naarmuista näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Meidän 5v poika on aina ollut ihan hysteerinen, kun jotain pientäkin tulee. Eikä pojalle ole juuri kauheesti mitään sattunutkaan.

Jos saa pienenkin naarmun niin tarkistaa, että tuleeko siitä verta. Tulee siis kysymään. Ja sitten kysyy aina, että onko se mennyt jo huomenna pois jne.

Nyt äsken kaatui pihalla ja sai pienen naarmun ja siitä onnettomasta tuli vertakin vähän. Siis hyvin vähän ja pieni ruhje vain. Mutta poika huusi vartin niin, että naapurit varmaan luuli, että sahaan siltä kättä irti. Ja edelleen makaa sohvalla, katsoo piirrettyjä ja kiljahtelee.
 
Meil on 2.5v poika ja kans pelästyy helposti haavaa ja sitten on kokoajan näyttämässä, et pipi aijai. Monta kertaa päivän aikanakin. Isompia ei kyl kans ole ollukkaan, mut pienetkin on kauhistus. Laastaria ei saa laittaa, se vasta pipin tekeekin.. :xmas:
 
No kyllä niitä molemmat (3v ja kohta 5v) tarkkailevat useamman kerran päivässä, mutta eivät sentään hysteerisenä huuda. Ja jos isosiskolle on tullut naarmu vaikkapa jalkaan, 3v väittää että hänelläkin on naarmu jalassa :) Ja 3v muistaa edelleen kertoa päivittäin kuinka hänellä oli (ihan oikea) naarmu kädessä, joskin se on jo häipynytkin monta viikkoa sitten. Ja aina ulkona kertoo missä kohdassa pihaa ko. naarmu syntyi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valon kantaja:
Meil on 2.5v poika ja kans pelästyy helposti haavaa ja sitten on kokoajan näyttämässä, et pipi aijai. Monta kertaa päivän aikanakin. Isompia ei kyl kans ole ollukkaan, mut pienetkin on kauhistus. Laastaria ei saa laittaa, se vasta pipin tekeekin.. :xmas:

Joo meillä kans pojalle toi laastari tarkottaa jotain ihan kauheaa jo. Siis jos tarvitaan laastari niin poika meinaa, että kyseessä on jo TODELLA vakava haava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
No kyllä niitä molemmat (3v ja kohta 5v) tarkkailevat useamman kerran päivässä, mutta eivät sentään hysteerisenä huuda. Ja jos isosiskolle on tullut naarmu vaikkapa jalkaan, 3v väittää että hänelläkin on naarmu jalassa :) Ja 3v muistaa edelleen kertoa päivittäin kuinka hänellä oli (ihan oikea) naarmu kädessä, joskin se on jo häipynytkin monta viikkoa sitten. Ja aina ulkona kertoo missä kohdassa pihaa ko. naarmu syntyi.

No meidän 3v tyttö taas on aina suhtautunut ihan eri tavalla. On hienoa jos tarvitaan laastari ja aina jos joku naarmu tai ruhje on niin eipä tyttö sitä sen enempää funtsi.
 
Oiskohan äiskän suhtautumisella jotain tekemistä tuon ongelman kanssa? Jos äiti säikähtää verta/haavoja, lapsi säikähtää kahta kauheammin. Jos joskus näin on käynyt, on pojalle voinut jäädä mieleen, että haava on pelottava, kun äiti/isäkin sitä pelkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Oiskohan äiskän suhtautumisella jotain tekemistä tuon ongelman kanssa? Jos äiti säikähtää verta/haavoja, lapsi säikähtää kahta kauheammin. Jos joskus näin on käynyt, on pojalle voinut jäädä mieleen, että haava on pelottava, kun äiti/isäkin sitä pelkää.

Ei ole käynyt mitään tälläistä. Itse epäilen, että se johtuu siitä, että pojalle ei juuri koskaan ole sattunut mitään niin kuvittelee sitten kaikki aina kovin kauheaksi. En ole koskaan hysterisoinut mitään haavoja tms.
 
Poika oli pienempänä.
Ehkä n. 2-vuotiaana poitsulta lähti melkein taju kun sai tikun sormeen. Valahti ihan kalpeaksi ja meni veltoksi.
Nykyään repii kaikki itikanpuremat verille.
 
Meillä poika nyt 5v ja on juuri tuollainen. On syntynyt erittäin pienenä keskosena. Hänellä on todettu olevan aistiyliherkkyys. Monilla keskosilla on. Kaikki sattuu enemmän kuin yleensä muilla. Hiusten leikkaaminen on hirveää huutamista, samoin varpaankynsien leikkaaminen. Kannattaa mainita asiasta neuvolassa.
 

Yhteistyössä