Seksiä raskausaikana

[Vastanainut???]

Harvoin ennenkin, nyt vielä harvemmin. Ilman seksiäkin pärjää, mutta haluaisin kuitenkin toisen huomion, tuntea itseni naiseksi ja halutuksi. Mies on kyllä hellä ja innoissaan tulevasta lapsesta, mutta ei tunnu näkevän minua naisena. Masentavaa. Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta ilman vastakaikua. Mies syyttä työstressiä, ettei ole huomionut minua tarpeeksi. Huomio kyllä muuten, mutta erotiikka puuttuu. Hänen työnsä ei ole erityisen stressaavaa tietääkseni ja olemme keskustelleet työasioista usein, luulisi stressin välillä helpottavankin enkä ymmärrä, että se purkautuu jatkuvasti samalla tavalla. En siis väheksy työasioita, mutta en usko niiden olevan syynä tähän. Haluan erotiikkaa elämääni, raskaana tai ei. Masentaa, kun mieheni unohtaa asian viikoiksi ja käyttää siihen lopulta muutaman minuutin kerran, pari kuussa. Mainittakoon vielä, että olemme olleet aviossa alle vuoden, tunteneet kyllä kauemmin. Miehestä johtuen suhde ei ole koskaan ollut erityisen kiihkeä - niin kiihkeä kuin toivoisin ja millaiseen olen tottunut aiemmin miesten kanssa. Haluaisin tuntea itseni halutuksi. Ymmärrän, että raskaus voi vaikeuttaa asioita. Mutta se ei yksin ole syy. Pelkään, ettei asia korjaannu. Nyt olisi aikaa olla kahdestaan eikä edes ehkäisystä tarvitsisi huolehtia. Minun puolestani asia olisi kunnossa. Vauvamahani on edelleen melko pieni, minua ei voi syyttää haluttomuudesta, lihomisesta tai edes huonotuulisuudesta raskausaikana. Vaan mistähän.

Kaikillehan lienee selvää, että naiselle on tärkeää tuntea itsensä naiseksi ja siihen vaikuttaa paljon miehen suhtautuminen. Saan kyllä hellyyttä, mutta en enempää. Myönnän, että kaipaisin myössyvällisempiä keskusteluja, erotiikkaa, romantiikkaa yms. huomiota. Lapsen saaminen (esikoisen) saa minut kyllä tuntemaan itseni naiseksi, mutta lähinnä äidiksi, mikä on tietenkin eri asia. Keskitynkö tästä lähin pian syntyvään lapseeni ja unohdan koko jutun? Ihmettelen välillä harmissani, että minut edes saatiin tähän siunattuun tilaan. Ainakin lasketun ajan arviointi oli helppoa, kun mahdollisuuksia raskaaksi tulemiseen on niin harvoin...

Kuinka muilla: seksiä raskausaikana? Usein / miksi ei? Haluttomia miehiä? Ja mikä auttaa?!

 

[elämää on]

Miehestä johtuen suhde ei ole koskaan ollut erityisen kiihkeä - niin kiihkeä kuin toivoisin ja millaiseen olen tottunut aiemmin miesten kanssa.

Do niin. Jos miehellä ei ennen raskauttakaan ollut voimakasta ja sinulle riittävää libidoa, niin ei kai se asia miksikään muutu raskauden myötä!

Taisit mennä avioon väärän miehen kanssa, jos et kuitenkaan hyväksy hänen vähaisiä seksihalujaan.

Myös minulla on enemmän haluja kuin miehelläni, mutta tämä asia oli tiedossa jo ennen liittoa hyväksyttynä tosiasiana. Kaikkea ei voi saada ja mielummin otin miehen joka on muuten sopiva mulle, kuin sonnin joka ei olisi niin hyvä muutoin.

 

[Väsynyt rakki]

Kaikillehan lienee selvää, että naiselle on tärkeää tuntea itsensä naiseksi

Onko miehelle tärkeätä tuntea itsensä mieheksi?? Entä koira?? Onko tärkeätä että koira tuntee itsensä koiraksi eikä esim papukaijaksi?

Kuka määrittelee sen tunteen kun tuntee itsensä naiseksi?? Koska jossaihan pitää lukea miltä tuntuu kun on nainen, ja sitten kun nämä ehdot täyttyvät voi huudahtaa 'Tunnen itseni naiseksi, huraah', ja jos ei niin se on sitten huonompi homma.

Pidin muutenkin sun kirjoituksesta!! Hauskaa päivää.

[viestiä moderoitu]

 

[gl]

>Ihmettelen välillä harmissani, että minut edes saatiin tähän siunattuun tilaan.

Kuulostaa, että et ole tyytyväinen nyt tai jatkossa. Olisi vielä ollut hyvä tietää ikäsi.
Vauvan tultua saatat hetkeksi unohtaa omat tarpeesi, mutta kyllä ne tulevat kummittelemaan elämääsi ennemmin tai myöhemmin.

>Kuinka muilla: seksiä raskausaikana? Usein / miksi ei? Haluttomia miehiä? Ja mikä auttaa?!

Kyllä, melkein joka päivä ja jopa parikin kertaa päivässä. Ei siis muuttunut siitä mihinkään, mitä oli ennen raskautta. Siksi minulle olikin yllätys, että kun lapsiluku oli täysi, mies selvästi kyllästyi koko touhuun. Se vasta olikin yllätys kun ilmoitti olevansa liian vanha touhuun paljon alle kolmikymppisenä...

eli halut vaihtelee. jotkut miehet välttelee raskaana olevia, vaikka muuten olis innokkaita. myös elämän tilanne ja muut asiat vaikuttavat, joillakin myös henkisesti stressaava työ. ja lääkkeet, voisiko teillä olla siitä kyse?

 

[ap.]

Mies ainakin sanoo, että kaikki on hyvin ja että hän rakastaa minua. Tekee mieli välillä sanoa, että näytä se kanssa. Vaikka tietysti kotitöiden tekeminen yhdessä on myös sitä... Seksiä meillä oli viimeksi yli kolme viikkoa sitten, tavallinen väli onkin nykyään kaksi, yleensä kolme viikkoa. Ei ainakaan useammin tapahdu. Alussa silloin kun nähtiin, joka toinen päivä jonkun aikaa, sitten parisuhteen vakiintuessa viikonloppuna siis kerran viikossa. Siihen olisin ji aika tyytyväinen, mutta tämä tympii.
Pieni romanssi, flirtti tai kohta mikä vaan kännisen kähmintä tekisi minulle todella hyvää. Muutun näkymättömäksi ehkä jo ennen. Vähitellen olen lakannut välittämästä ulkonäöstäni, mutta yritän silti pitää sen tallella. Laitan itseäni vaikka tuntuu todella turhalta. En saa sillä mitään enkä enää tee sitä edes omaksi ilokseni.

Joo, kyllä mä itseni naiseksi tunnen, välillä kyllä mieluummin olisin vaikka kissa. Miehelleni nalle? Taisin käyttää vähäsen kulunutta rautalankaa. Ajattelin, että kaikki tietää / voi kuvitella, miltä tuntuu naisesta, jota mies (ja miehet) ei "huomaa" . Kaipaan siis miehen huomiota kuten sanottu. Ei kai avioliitossa tms. parisuhteessa ole ihan täysin tarkoitus elää kuin hyvät kaverit, kämppikset, sisko ja veli tms.? Kai se ero nyt aika selvä on. Olen kuullut kun jitkut väittävät, että seksi on ihmisen perustarve jne. Ihan niin pitkälle en sentään menisi, mutta tulee ikävä elää miehen kassa, joka ei tunnu ollenkaan käsittävän minua naisena, eroottisena ja seksuaalisena olentona. Tavallisempaa kai on ollut, että miehet valittaa, kun vaimo ei anna. Miellä mies ei edes muista, siltä vaikuttaa. Eikä muka tajua, että asiassa on mitään outoa tai edes huomattavaa. Eikö ole?

Ikää meillä on molemmilla runsaat 30 v. Sain itse sairaslomaa raskaan työni takia, olen myös vaihtanut työpaikkaa viime aikoina. En silti stressaannu tällaisesta, vaan koitan järjestää elämäni ja elämämme mukavaksi vapaa-aikana. Se toimiikin muilta osin. Miehelläni ei töissään ole nyt mitään uutta tai erityistä. On ollut välillä, mutta ei koko vuosien lähes seksittömyyden aikaa todellakaan. Ja tarkoittaako stressi töissä suoraan, että seksi loppuu kotona? Ymmärrän, että asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta silti olen sitä mieltä, että se ei ole ihan ok...

Kaikilla on tietysti erilaista, omat tapansa ja libidonsa. Halusin kuitenkin kysyä muiden mielipiteitä mieluummin kuin kiukutella yksin turhaan. Kiitos vastauksista!

 

[Dorisday.]

Entä jos sun mies pelkää jollain tavalla satuttavansa vauvaa tai sua? Puhu vaan puhumasta lakattuaskin miehellesi, mitä haluat suhteeltanne seksin suhteen. Toisaalta, tilannehan on se, että voit muuttaa ainoastaan itseäsi ja sitäkautta vaikuttaa kumppaniisi, suoranaisesti et voi häntä muuttaa, ikävä kyllä. Meillä ainakin oli hiljaista makuuhuoneessa, kun odoteltiin esikoista. Sittemmin se asia on korjaantunut ja välillä käynyt ylikierroksillakin.

 

[ap.]

Voisikohan se mieskin puhua? Joskus vaikka ihan oma-aloitteisesti? Mutta näyttää, että hän on täysin tyytyväinen eikä huomaa mitään. Kun yritän keskustella asiasta (ja yleensäkin vähän vakavammin jostain), hän on sitä mieltä edelleen, että kaikki on hyvin, hän rakastaa minua valtavasti ja yrittää muuttaa tapansa. Onkohan se edes oikeaa keskustelua? Tyhjää puhetta minusta, koska mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kaikki jatkuu samana, hellyyttä on ehkä väähn enemmän jonkun aikaa. Ja minä tunnen itseni entistä enemmän yksinäiseksi ja väärin ymmärretyksi. Tuntuu, ettei ole oikeutta edes odottaa muuta. Pusu poskelle vaan.

Jos kerran kaikki on niin hyvin, miksi pitää aina vaan turhaan YRITTÄÄ haluta minua. Missä on intohimo, ihan itsestään tuleva innostus ja halu? En minä väkinäistä yrittämistä halunnut. Palveluksen tekemistä velvollisuudentunnosta, siltä se tuntuu. Ja sellanen ei mua todellakaan sytytä, päinvastoin. Muuta kun muutakaan ei ole, alistuu välillä siihenkin sovun nimissä. Ja taas mies on sitä mieltä, että kaikki on niin hyvin.

Ilkeyttäni laskin, että turha ainakaan kiireitä syyttää: seksiin kuluu meillä tätä vauhtia alle tunti vuodessa... Ja nythän olisi aikaa ja tilaisuus olla kahdestaan niin paljon kuin huvittaa, toivoin, että mies haluaisi käyttää tilaisuuden hyväkseen. No, kohta kun lapsi syntyy, on mullakin muuta mietittävää enemmän ja unohdan koko seksijutut. Olen vain äiti. Hyvähän se on, ettei tarvitse miehen tarpeista huolehtia eikä omistaan jaksa välittää enää.

Se mua huvittaa myös vähitellen, että jotkut muka kärsivät impotenssista, puutteesta, käyttävät viagraa, vonkaavat ja vonkaavat. Olisiva tyytyväisiä vain niin kuin minunkin mieheni: Lähes aina saatavilla halukas, valmis nainen, jota voi ksitten jopa halailla jia kaikki on hyvin.

Sainpas sanottua.

Nimim. kitkerä eukko

 

[ap.]

vastakaiusta. Tää tekee jo hyvää. Ja anteeks kiukuttelukin, mutta ehkäpä tää nyt johonkin veisi. Puhuminen on munkin mielestä usein hyvä apu, mutta kotona se on kovin vaikeaa. Kiitos teistä ja teidän osanotosta

 

[TEppO^]

Tuolla aiemmin jo joku kiinnitti huomiota siihen ettei mies alunalkaenkaan ole ollut aktiivinen. Mikskäs se yhtäkkiä muuttuisi. Ei raskaus niitä olemattomia haluja lisää, ehkä päinvastoin.

 

[ap.]

kerran viikossa 5 min muuttui 5 min:ksi kerran kuussa, jos enää sitäkään. No eipä kiinnosta muakaan enää juuri. Haluaisin silti miehen, joka on kiinnostuneempi naisista ja varsinkin minusta. Mutta taitaa olla aika huono hetki yrittää vaihtaakaan. Olen niin pettynyt. Suunnittelen eroa, kunhan lapsi kasvaa vähän. Sitten jään kai yksin pikkukultani kanssa. Tätä se on vastanaineiden perheonni.