Sektio vs alatiesynnytys

[Kohtalon peliä]

Olen saamassa keväälle esikoista mieheni kanssa. Tausta(sairaudet/odotusajan ongelmien vuoksi)olemme Lääkärien kanssa pohtineet synnytystapaa. En voi puida tarkemmin mikä syynä tähän.Mutta sektio on todennäköisin tässä.
Kummassakin on omanlaisensa riskit ja oikeastaan meidän kohdalla päätöksen teko jäi lopulta meille.
Kumman synnytystavan valitsisin ja miksi??? Olemme päätymässä sektioon. Onhan se helpompi äidille yleensä, turvallinen suunnitellusti yleensä, toipuu suht nopeasti eikä tule alatierepeämiä tms.Mutta riskejä kuitenkin on paljon.
Riskien vuoksi alatiesynnytys myös kovasti mielessä emmekä tiedä nyt että kumpaan menisin. Lääkärit ovat suositelleet toista hieman enemmän. Mutta itse joudun päätöksen nyt tekemään tällä kertaa. Kamalaa

Oletteko te sektion jo kokeneet kuinka uusissa raskauksissa kohdanneet ongelmia ja millaisia? Kuinka koitte sektion?
Onko alatiesynnytys parempi kuitenkin vaikka onkin paljon paljon kivuliaampi?

Kaipaan kipeästi ajatuksia ja mielipiteitä!!Iso ratkaisu edessä..
Ulkomailla naiset toivovat usein sektiota ja suomessakin pelkojen vuoksi. Joten miten tehdä.En ole huono synnyttäjä vaikka sektiolla menisikin tämä ensimmäinen ainakin..

 

[äiti]

Minulle tehty 2 kiireellistä sektiota joten olen kokenut sektiot helpotuksena vaikeiden alatiesynnytysten jälkeen.Ensimmäinen sektio ei aiheuttanut mitään ongelmia toisessa raskaudessa.

 

[kohtalon peliä]

Äiti: hyvä kuulla että synnytyksesi meni hyvin. Sektiollakin.En itse ole suoraan sen kannalla mutta nyt ei kumpikaan synnytysvaihtoehto ole sopivampi toista periaatteessa. Tällä hetkellä sektio olisi järkevin meidän tilanteessa kai. Mutta ei silti välttämättä olisi lopulta oikea ratkaisu. Eli siis alatiesynnytyskin voisi onnistua lopulta.
Mutta ei tiedä, mitään ei tiedä varmaksi. Olemme pahassa patti tilanteessa. Lääkärit ovat kuitenkin tässä mukana ja tukena tosi tiiviisti ja tunnemme olomme turvalliseksi kävi miten kävi.Tietoa kaivattaisiin sektio kuin alatiesynnytyskokemuksista. Ja uudelleen raskautumisista. Ja millaisia tarinoita muilla jaettavana. Jos niistä saisi jotain helpotusta.

 

[Hätäsektio]

Ensinnäkin, lue näitä palstoja, nää on TÄYNNÄ synnytyskertomuksia, kun vaan selailet.

Mulle tehtiin esikoisen synnytyksessä n.puoli vuotta sitten hätäsektio n.viiden tunnin normaalin synnytyksen jälkeen, koska vauvan sydänäänet romahti. Mulla siis ei ole kokemusta alatie synnytyksestä, mutta EN MISSÄÄN NIMESSÄ suosittele sektiota. Haavan paraneminen kesti kauan ja haavaa kutittaa edelleen eikä saisi kuulemma raapia, mutta nämä eivät meinaa mitään sen KIVUN rinnalla. Eli sektiosta toipuminen oli mulle todella tuskaista, ekana aamuna sängystä ylös pääseminen oli järkyttävä ponnistus, mutta jo muutamassa päivässä kipu muuttui siedettäväksi. Laitoksella tuntui, että alakautta synnyttäneet äidit kävelivät reippaasti ruokatilaan hyvin pian synnytyksen jälkeen, kun minä vaivoin pääsin sinne kolmantena päivänä itse kävellen, vauvansänky "rollaattorina". Toipuminen jotenkuten normaalisti käveleväksi kesti 5vk, nauraminen ja aivastaminen oli alussa todella kamalaa, ei oikeastaan pystynyt, kun sattui niin paljon. Varmasti on niin, että JOS alatiesynnytyksessä tulee repeämiä tai muuta kivuliasta, on sekin tuskaista, mutta koska luonto on asian niin tarkoittanut, suosittelen oman kokemukseni perusteella lämpimästi alatiesynnystystä. Se tekee kipeää hetken, mutta sektio tekee kipeää synnytyksen jälkeen todella pitkään ja silloin ei pysty täysillä keskittymään ihanaan vauvaan ja nauttimaan ensi viikoista ja ETENKÄÄN opettelemaan vauvanhoitoa, kun EI PYSTY!!! Meillä isä hoiti vauvaa paljon aluksi näistä syistä, imettämään pystyin hyvin makuulteni. Eli mieti hyvin tarkkaan! Ja muista, että tämä ei ole pelottelua, vaan faktaa. Ainiin ja tikit positettiin 10.päivänä ja sekin oli kamalaa, tikit olivat jotenkin jumittuneet ihoon ja se sattui myös tosi paljon kun ne otettiin pois.
Sitä en tiedä, onko pysty/vaakaviillolla merkitystä kipuun tms, mullehan hätänä tehty sektio oli pysty viilto, suunnitellussa sektiossahan se on vaaka. Tuskinpa.
Jos meille lisää lapsia suodaan, niin toivottavasti saan kokea oikean synnytyksen alakautta.
MUTTA, on totta, että tärkeintä on lopputulos ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Ainiin ja pakko vielä sairaalasta se sanoa, että ekaksi sanotttiin, että pitää soittaa kelloa, että tulevat nostamaan vauvan tissille tai pois ja muutenkin herkästi missä vaan asiassa ja sitten sanottiinkin 3.päivänä, että eihän nyt kotiinlähtöä voi vielä ajatella kun et ole edes hoitanut vauvaa! Kun ne eivät siis itse antaneet hoitaa. Kyllä sillon ketutti. No, sen jälkeen eivät koskeneet mun vauvaan, vaan sisulla hoidin ite yhen päivän ja sit lähettiin kotiin.

 

[takana kaksi sektiota]

Minulla on takana kaksi sektiota. Ensimmäinen tehtiin kiireellisenä kun synnytys pysähtyi lähes vuorokauden synnyttämisen jälkeen. Paranin nopeasti, arpi tosi siisti ja raskauduin parin vuoden päästä aivan normaalisti ja raskauskin meni ilman ongelmia. Toinen sektio tehtiin suunnitellusti, sain itse valita synnytystavan ja valitsin sektion. Tämäkin sektio meni hyvin, toivuin supernopeasti ja nythän seuraavat mahdolliset lapset syntyvät sitten automaattisesti sektiolla. Yhden sektion jälkeen voi vielä synnyttää alakautta, mutta kahden jälkeen sektio on turvallisempi.

Sektio on vauvalle turvallisin vaihtoehto, äidille riskaapelimpi. Sektiossa vauvalle voi jäädä keuhkoihin nestettä, mutta se asia hoituu helposti. Kummassakaan sektiossa vauvallani ei ole nestettä keuhkoissa ollut, vaan vauvat ovat olleet erinomaisessa kunnossa ja saaneet 9 pistettä. Itse olen kokenut sektiot helppoina ja kivuttomina, kipua on tuntunut vain sektion jälkeen kun hoitaja painelee kohtua (sama kipu myös alakautta synnyttäneillä, ainakin kaikilla huonekavereillani ollut) ja muutamana ensimmäisenä päivänä sängyssä kääntyily tai nouseminen on kirpaissut, samoin nauraminen. Tosi helpolla siinä kuitenkin pääsee eikä tule mitään repeämiä mihinkään, vauva ei kärsi hapenpuutteesta tai vammaudu millään muullakaan tavalla tms. (riski tähän kasvaa kun alatiesynntys syystä tai toisesta pitkittyy).

Alatiesynntyksen etuina on mm. bakteerijutut kun vauva syntyy alakautta, mutta oma lapseni on nyt 3v ja sairastanut elämänsä aikana kaksi mahatautia (toisen ihan juuri nyt) ja muutaman pikkuflunssan eli on ollut todella terve. Ei yhtään korvatulehdusta tms. ja kuumettakin vain pari kertaa. Toinen on vielä pieni vauva, muutaman viikon ikäinen vain.

Lääkärit eivät kovin helposti suosittele sektiota, mutta jos todellakin saat itse valita, niin en kahta kertaa miettisi vaan menisin iloisena sektioon! Itse olen kokenut ne kivuttomina ja helppoina, alatiesynnytyksestä minulla on kokemusta vain vajaan vuorokauden ja muutaman sentin osalta, se oli hirveää!

 

[tsrst]

Minulla taas on kokemusta vain alatiesynnytyksestä, mutta sairaalassa ollessa tuntui että pääsin helpommalla kuin ne joille oli sektio tehty. Kyllähän se synnyttäminen koski, mutta vain hetken aikaa verrattuna siihen kipuun mitä sektio ilmeisesti aiheuttaa. Itse kävelin pois synnytyssalista osastolle vauva sylissä ja istuin vielä samana päivänä, eikä tikkejäkään tullut, edes särkylääkettä en tarvinnut synnytyksen jälkeen. Paraneminen oli siis todella nopeaa ja sai samoin tein keskittyä täysillä vauvan hoitamiseen, imetyksen opetteluun jne. Joten omalla kokemuksella en kyllä sanoisi että sektio olisi äidille se helpompi vaihtoehto!

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin minä ja alatiesynnytyksestä toipuminenkin voi viedä aikaa. Ja niin kuin täälläkin monet sektion kokeneet kertovat että siitäkin voi parantua suht nopeasti. Sitä kun ei voi tietää etukäteen että miten omalla kohdalla käy. Ja pääasiassahan on tosiaan se lapsen hyvinvointi... Sinulla on kyllä vaikea valinta edessäsi, tsemppiä päätöksentekoon!

 

[tsiisus]

Itsellä takana 4 alatiesynnytystä ja voin ristiä kädet kyynärpäitä myöden etten joutunut yhteenkään sektioon!

Kyllä meinas itelläkin itku päästä kun kuuntelin vieruspetiläistä sektion jälkeen kun kohtua tultiin painamaan...

Melkoista köpökävelyä ne sektioidut äidit siellä synnärillä veti, ei ne kyllä kauheen helpolla näyttäneet päässeen.

 

[liina75]

Noita kauhutarinoita löytyy varmasti molemmilla tavoilla synnyttäneiden joukosta. Etukäteen kun sitä ei voi tietää miten tulee menemään. Itselläni ensimmäinen synnytys oli alakautta ja toipuminen siitä kesti varmasti kauemmin kuin sektiosynnytyksestä keskimäärin. En todellakaan kävellyt sairaalassa normaalisti enkä istunut kuukauteen. Ensimmäisen synnytyksen aiheuttamien "vaurioiden" vuoksi lähestyvä toinen synnytykseni tulee olemaan sektiolla, lääkärien mukaan selvästi paras (ainoa) vaihtoehto. Itselleni tärkeintä on että vauvalle olisi mahdollisimman turvallista syntyä. Minusta ei kannata välittää muiden odotuksista tai käsityksistä "oikeasta" synnytystavasta. Yritä tehdä se päätös kumman kanssa saat tulevat yösi paremmin nukuttua Synnytystarinoita on yhtä paljon kuin synnytyksiä. Itse luotan lääkärien arviointikykyyn, heillä on tieto ja kokemusta kaikennäköisistä tapauksista, toisin kuin täällä keskustelupalstoilla. Sieltä varmasti saat parhaat vastaukset mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin. Todennäköisesti kaikki tulee menemään hyvin, oli valinta kumpi tahansa

 

[kohtalon peliä]

Liina 75: juuri näin ajattelen itsekin. Kiitos kannustavista ja asiallisista sanoista kuten muillekin.

Tilannehan on se , että elimistössä on fyysinen syy jonka takia synnytystapaa mietitään. Molemmista tavoista tiedetään riskit ja lääkärit ovat suositelleet toista.
Lopulta päätöksen teemme me, koska kummassakin on puolensa ja näistä on keskusteltu kovasti eri ammattilaisten kanssa. Sinänsä aika paha tilanne.
Sektio ajatus alkaa tuntumaan paremmalta. Monestakin syystä. Vaikka alunperin olemme ajatelleet että alatiesynnytys tottakai. Synnytyspelkoa ei ole ollenkaan. Eli sektioon en koskaan menisi sellaisesta syystä itse. Jokainen toki itse ratkoo syynsä.
Sektioon syyt ovat lääketieteellisiä ja perusteltuja, meillä kriteerit täyttyvät kevyesti. Ei tunnu hyvältä nyt tämä tilanne. Mutta koska asialle ei voi mitään on vain asian kanssa elettävä.Toivotaan että loppu hyvin kaikki hyvin.
Ystäväni sanoi että mene ihmeessä sektioon, ei ole herkkua se synnyttäminen. Noh ei varmastikaan, mutta toipuminen on ihan toista. Sektiossa synnyttäminen taas äidille helpompaa mutta jälkitoipuminen voi olla hankalaa ja aikaa vievää. Eli plus miinus nolla. Kaikella puolensa ja puolensa.Hienoa että kirjoittelitte. Täällä aikaa vielä hetki pohtia asiaa.

 

[lidia]

mulla takana yksi sektio, enkä ikinä suosittele sitä kenellekään. sektioon päädyttiin 2 päivän käynnistysten jälkeen, kun mitään ei tapahtunut ja vauvan sydänäänet laski supistaessa. itse leikkaus oli epämiellyttävä, spinaalipuudutuksen laitto sattui ja vauvaa ei saanut heti lähelle. seuraavat kolme päivää oli täyttä tuskaa, sängystä yöspääseminen oli tuskaa, vessassa käynnistä puhumattakaan. aivastaminen ja nauraminen teki kipeää monta viikkoa, lenkkeilemään ei pystynyt kun mummotyylillä viikkoja. kun vauva oli 3 kk, aloin käymään jumpissa, mutta maha on vieläkin kipeä, kipu heijastuu nivusiin. kaikki on ultralla katsottuna ok, mutta toipuminen vielä (3,5 kk) kesken. lisäksi uutta raskautta ei suositella vuoteen, jos haluu lapsille pienen ikäeron.

haluan korostaa, että paraneminen oli todella tuskallista, ekat päivät ja eka kuukausi. toivottavasti seuraava synnytys onnistuisi alakautta!

 

[sektio 2,5kk sitten]

Minäkin kerron sektiokokemukseni kun näköjään mielipiteitä on monia. Eli minulla synnytys alkoi normaalina alatiesynnytyksenä, mutta 9h supistelujen ja 3cm avoinna olleen kohdunsuun jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon vauvan hapenpuutteen vuoksi. Mulla puudutuksena käytettiin epiduraalia, joka oli jo laitettu supistelujen takia ja sitä sitten vain jatkettiin (syvennettiin) leikkaukseen. Itse leikkaus meni nopeasti ja kivuttomasti. Kyllähän sen tuntee, että vatsassa tehdään jotain ja meidän vauva jouduttiin ottamaan pois kohdusta imukupilla kun napanuora oli niin tiukasti kiinni toisessa jalassa, ettei lääkäri saanut poikaa muuten pois leikkaushaavan kautta.
Sektion jälkeen vauva näytettiin minulle pikaisesti ja kiikutettiin pesuun, mittaukseen yms.synnytysosastolle. Mies oli mukana näissä toimissa kun kiireelliseen sektioon mies ei mukaan päässyt. Heräämössä iski kamala palelu ja tärinä ja mulle laitettiin lämpöpeitto ja pikkuhiljaa olo tasaantui. Imetinkin vauvaa ekan kerran heräämössä.
Ensimmäisenä yönä leikkaushaava oli todella kipeä. En ole varmaan koskaan kokenut mitään niin kivuliasta, mutta olen kuullut että usein leikkauksen jälkeen laitetaan kipupumppu ekaksi yöksi, ei kuitenkaan minulle. Hoitajat toivat vauvan syömään, muuten olin yksin ekan yön. Toisena päivänä nousin jo ylös suihkuun. Toisen päivän haava oli hiukan kipeä, erityisesti ylösnousu sängystä oli hankalaa. Kipulääkkeitä sai reilusti, mielestäni riittävästi. Toisen päivän jälkeen toipuminen alkoi pikavauhtia ja olin yllättynyt kuinka helpolla pääsin. Olin selvästi parempikuntoisempi kuin alakutta synnyttäneet osastolla. Harmitti vain kun sektion jälkeen sairaalassa piti olla 4vrk, se oli ikuisuus.
Haavan paraneminen helpottui heti kun ompeleet poistettiin ja kävelykin oli sen jälkeen helpompaa ja rennompaa. Olen todella tyytyväinen sektioon ja haluaisin sen uudestaankin jos vain aikoisin uudestaan synnyttää. Mulla ei ole muuta negatiivista sektiosta kuin se ekan yön haavakipu. Nyt 2,5kk sektiosta olen elämäni kunnosssa eikä sektiosta muistuta muu kuin punainen arpi alavatsalla. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että toipuminen kesti noin 2vk ja sen jälkeen olen elänyt ihan normaalisti. Varmaankin normisynnytyksen jälkeen menee sama aika toipumiseen.

 

[Hyviä tapoja molemmat]

Hei! Minulla kokemus molemmista synnytystavoista. Eka synnytys perätilan takia suunniteltu sektio, toinen alatiesynnytys pari vuotta myöhemmin. Molemmista hyvät kokemukset; sektio meni kaikinpuolin "käsikirjoituksen mukaan" enkä alatietynnytyksessäkään revennyt. Ei kannata hirveästi kuunnella kauhutarinoita kummastakaan synnytystavasta, ei siitä ole mitään hyötyä. Oli synnytystapa kumpi tahansa, tärkeintä on, että vauva tulee turvallisesti maailmaan (eikä äitiin jää mitään pysyviä vaurioita). Ja huom. suunniteltu sektio on vähän eri asia kuin kiireellinen tai hätäsektio

 

[Monnia]

Minulla on pelkosektio eli suunniteltu sektio takana esikoisen pitkittyneen alatiesynnytyksen takia. Ja voin suoraan sanoa että sektiokokemukseni oli taivaallinen! Koko toimitus oli nopeasti ohi ja olin jalkeilla seuraavana päivänä. Sairaalassa olin vain 2 yötä ja kipulääkkeitä en tarvinnut kotona. Haava parani pikaisesti eikä ollut kivulias.

Mutta sitähän ei tiedä miten oma kroppa leikkaukseen suhtautuu ennenkuin sen itse kokee. Huolimatta siitä että pidän suunniteltua sektiota turvallisempana vauvalle kuin alatietä, aion nyt koettaa alatienä tätä kolmatta puskea. Sektion olisin saanut nytkin mutta haluan koittaa luonnollista tietä.

 

[synnyttämätön]

Jos alatiesynnytys epäilyttää, kuten ap:tä selvästi tekee, on varmasti sektio silloin lähtökohtaisesti parempi ratkaisu, jos asiantuntijoidenkin mielipiteet menevät fifty-fifty. Mielestäni epäilevä ja ehkä pelkääväkin äiti on huono lähtökohta alatiesynnytykseen silloin, kun asiantuntijatkaan eivät ole synnytystavasta yksimielisiä. Tottakai muuten alatiesynnytys on se luonnollisempi tapa syntyä, mutta tässä ap:n tapauksessahan oli jotakin lääketieteellistä syytä miettiä sektiota tasavertaisena vaihtoehtona.

 

[Eräs...]

Jos alatiesynnytys epäilyttää, kuten ap:tä selvästi tekee, on varmasti sektio silloin lähtökohtaisesti parempi ratkaisu, jos asiantuntijoidenkin mielipiteet menevät fifty-fifty. Mielestäni epäilevä ja ehkä pelkääväkin äiti on huono lähtökohta alatiesynnytykseen silloin, kun asiantuntijatkaan eivät ole synnytystavasta yksimielisiä. Tottakai muuten alatiesynnytys on se luonnollisempi tapa syntyä, mutta tässä ap:n tapauksessahan oli jotakin lääketieteellistä syytä miettiä sektiota tasavertaisena vaihtoehtona.

Myöskään minä en nää mitään järkeä alatiesynnytykseen lähteä, jos lääkärit ovat kallistumassa sektion puolelle. Minun kokemukseni ja käsitykseni mukaan sektiota ei kovin heppoisin perustein suositella. Ja jos näin on tehty, on siihen varmasti syynsä. Minä luottaisin tässä kohtaa lääkärin arvioon.

 

[Kohtalon peliä]

Niin--tuosta synnytystavasta tosiaan on paljon eri mielipiteitä ja kokemuksia jaettavana. Kaikkihan on aina subjektiivista. Vaikea toki tietää mikä olisi itsestä oikea ratkaisu mutta jompi kumpi se on kun ei muutakaan voi. Fifty fifty on asiantuntijoiden näkökannat ja oikeastaan nyt vaan on annettu aikaa meille tunnustella asia loppuun ja sopia sen mukaan jatko.
Kummassakin synnytystavassa on puolensa. Tämä on meille ensimmäinen vauva.
Sektio alkaa tuntua paremmalta kun katsoo tätä tilannetta kaikkinensa. Toisen vauvan kohdalla sitten toivon että ongelmitta sujuisi ja mahdollistuisi alatiesynnytys. Eli kumpikin taitaa tulla elämänkokemuksena todeksi.Vielä on harkinta-aikaa pieni hetki. Mutta olemme positiivisia ja uskomme että kaikki on hyvä mitä teemme koska loput on lopulta ihan muun käsissä. Ei ole helppoa pohtia näin isoja kysymyksiä,joten olkaa onnellisia joilla on tilanteet normaaleja eikä elimistössä ole lääketieteellisesti indikaatioita mihinkään poikkeavaan tai henkisesti näin raastavaa vaihetta koettavana. Tarpeeksi on jo perus raskaus itsessään..joten me epäonnen pariskunta. Sektiosta on monenlaisia kokemuksia kuin alatiesynnytyksestäkin. Kaikella aina se kolikon kääntöpuoli nähtävissä. Kyllä asiantuntijat on se luotettavin ja he todellakin eivät sektiota tee ilman oikeaa pätevää todettavaa lääketieteellistä syytä. Ei niitä leikkauksia huvikseen tehdä ja oteta niin suuria riskejä. Leikkaus on aina viimeisin hoitokeino lähes kaikessa kuulema.

 

[minusta]

Hei,

Jos olisin sinä, niin valitsisin sektion enkä yhtään murehtisi että onko se nyt pikkuisen parempi vai huonompi. Jos lääkäri kerran sitä suosittelee, niin kyllä se sitä tarkoittaa että se on perusteltua. Alatiesynnytys on ihan kamalaa sitä paitsi, vaikka onhan se sellainen huippukokemus minkä muistaa ikänsä. Tärkeintä kuitenkin on vauvan ja sinun hyvinvointi. Et TIETENKÄÄN ole huono synnyttäjä, pääasia että vauva saadaan maailmaan. Ehkäpä seuraava synnytys - jos sellainen tulee - tapahtuu sitten alakautta.

Ymmärrettävästi murehdit fyysisiä rajoituksiasi. Mutta ajattele että olet pystynyt kasvattamaan sisälläsi uuden ihmisen, ja varmasti pystyt myös hoitamaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Se, miten se syntyy tähän maailmaan ei ole aivan niin tärkeää, vaikka tietysti on teille tärkeä asia pohdittavaksi juuri nyt. Onnea joka tapauksessa mitä päätättekin!

 

[Minävaan]

Suosittelen suunniteltua sektiota.. oli erittäin helppo synnytystapa ja turvallinen vauvalle.... Paranin TOSI nopsaa, eka yö teki tiukkaa mutta sitten parin pvän päästä olin jo ihan kuosissa. Ja ihan hyvin hoisin vauvaa heti leikkausta seur.päivänä. Viikko leikkauksesta en enää edes muistanut että mua on leikattu.

 

[kohtalon peliä]

kannustavat viestit tuovat tänne kyllä kummasti kohentunutta mielialaa! Sektio ajatukseen on pakko tottua sillä se näyttää todellakin olevan meille ainut ratkaisu. Olemme asiaa puineet ja kaikki näyttää puhuvan sen puoleen. Lääkäritkin ovat asian kannalla. Hehän asiasta lopulta vastuun ja päätöksen meidän kanssa yhdessä tekevät. Ei käy kateeksi niidenkään työtä, miten suuria elämän asioita joutuvat hekin päättämään ja kantamaan.
Sektio toipuminen on yksilöllistä joten en uskalla tuudittautua mihinkään auvoiseen ajatukseen. Lukemani tiedot ko.operaation riskeistäkin huolettavat luonnollisesti. Kiinnikkeet tulevat kai olemaan riesana sitten toimenpiteen jälkeen. Kuinkahan vatsalihaksien laita sen repimisen jälkeen?? Enää mitään toivoa saada liikunnallista suht kiinteää vatsaa.Pieni murheista mutta tulipa vaan mieleen..

 

[takana kaksi sektiota]

Kuinkahan vatsalihaksien laita sen repimisen jälkeen?? Enää mitään toivoa saada liikunnallista suht kiinteää vatsaa.Pieni murheista mutta tulipa vaan mieleen..

Minulle sanottiin, että sektiolla ei ole tuohon vaikutusta, raskausaikanahan nuo vatsalihakset siirtyvät kylkiä kohti ja niiden välissä oleva kalvo venyy. Suoria vatsalihaksia ei pitäisikään tehdä ennen kuin vatsalihakset ovat palautuneet lähelle toisiaan. Sektiossa ei leikata vatsalihaksia, jotain kalvoa ilmeisesti kylläkin. Itselläni vatsalihakset eivät ole palautuneet tuohon keskelle, mutta yleensä ne palautuvat muutaman kuukauden aikana. Aion mennä kysymään asiasta fysioterapeutilta... ja syviä ja vinoja vatsoja voi kyllä tehdä. Itselläni on kilpaurheilutausta ja vatsalihakseni ovat ehkä revenneet hiukan jo raskausaikana vaikka tietoisesti lopetin vatsalihasten tekemisen heti viikolla 10. Tämä siis ekassa sektioon päättyneessä raskaudessa, sen jälkeen pari kolme vuotta vain kävelyä ym. ja toinen raskaus ja sektio... Nyt kun tästä aikaa vähän kuluu aion laittaa vatsani taas "kuriin ja järjestykseen", katsotaan onnistuuko

Eli synnytyksen jälkeen, tapahtui se alakautta tai sektiolla, pitäsi ensin saada kuntoon lantionpohjan lihakset ja sitten syvät, sitten vinot ja vasta lopuksi suorat vatsalihakset. Nämä kaikki siis "kärsivät" jo raskausaikana, ei synnytyksessä.

 

[sektioäiti]

Minä olin suunnitellussa sektiossa vuosi sitten. Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa asiasta.
En myöskään kokenut olevani äitinä vajaa. Olisin halunnut synnyttää alun perin mutta perätila ei käynnistynyt itsestään joten vaihtoehtoja ei jäänyt.

Tässä siis kokemukseni:
Menin sairaalaan mukavasti sovittuna päivänä ja aikana. Hyväkuntoisena ja hyvissä voimissa. Olin etukäteen saanut tavata anestesialääkärin koska pelkäsin vähän sitä puudutetta. Leikkauspäivänä tapasin leikkaavan lääkärin. Oli tosi hyvä olo koska hoitavat ihimset oli jo "tuttuja".
Spinaalipuudutus ei satu. Ensin puudutetaan selässä se pistoskohta, joka se tuntuu kyllä ampiaisenpistolta mutta ei kestä kauaa. Sen jälkeen vasta laitetaan se spinaalijuttu eikä siinä kohdassa ole enää siinä vaiheessa tuntoa. Ei siis sattunut enää ollenkaan.
Makoilin siis tyytyväisenä ja jännitti kovasti mutta vain hyvällä. Isä saa tulla leikkaukseen mukaan puudutteen jälkeen. Koska sektio oli suunnitelut, ei ollut mitään hätätilaa tai paniikkia, eli salissa oli rauhallinen ja leppoisa tunnelma.
Leikkauksen jälkeen olin heräämössä reilun tunnin. Pääsin osastolle jossa lapseni heti odotti minua ja pääsin harjoittelemaan imetystä - siis sain pitää lastani alle 2 tunnin päästä leikkauksesta. Sen väliajan lapsi on isällään, jos ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Siis lapsi on hyvissä käsissä.
Haavakipuihin sain särkylääkkeitä, ne tehosi. Ei tuntunut kipua. Olin jalkeilla samana iltana ja kävin alapesulla itse. Siitä lähtien kävelin joka päivä ja hoidin lasta itse. Suunnitellussa sektiossa, kun ei ole kiire, haavakin jää hyvin pieneksi, kun ei tarvitse vauhdilla viiltää. Minulla on siisti haava alle 15cm, haalea ja jäänyt jo karvoituksen alle. Ei siis paljoakaan näy.
Toivuin sektiosta hyvin nopeasti. Kävely oli alkuun alamäkeen vaikeaa, kauppakasseja ei saanut kantaa, mutta pärjäsin kotona ja lapseni hoidossa ihan normaalisti, ilman ongelmia. Söin siis ihan käsikauppa särkylääkkeitä, en mitään superjuttuja.

Maito lähti tulemaan hitaasti. Mutta pumppasin koneellisesti ekan päivän, jonka jälkeen heruminen lähti, kun lapsi ei osannut auttaa siinä puuhassa. Aloitin siis imetyksenkin tokana päivänä ja sen koomin maitoa riittikin hyvin.
Alkuun haavan ympäristö oli tunnoton ja haavan yllä pieni "kurttu". Se on laskenut ja tuntokin on tullut takaisin ajan kanssa.

Ei todellakaan ole negatiivista sanottavaa suunnitellusta sektiosta. Tosi ok kokemus, rauhallinen tunnelma ja hyvin meni. Ja lapsikin voi hyvin.
Suosittelen kyllä, etenkin jos lääkärit sitä varovasti sinulle on vihjaillut.

 

[sektioäiti vielä]

vielä noista vatsalihaksista. No todella palautuu ihan normaaliksi. Itse käyn jumpassa ja teen rankkoja vatsalihasliikkeitä ja vatsalihaskunto on hyvä. Ainoa mikä jäi itse raskaudesta on se, että jos lihoo vähän, pullahtaa maha heti tosi ylhäältä kun raskaana ollessa. On silleen venynyt. Mutta sillä ei ole tekemistä sektion kanssa lainkaan. Alkuun vatsalihasten jälkeen tuntui kihelmöintiä leikkausalueella. Mutta se tuntui silleen hyvällä tavalla, ikäänkuin olisi niitä hermoja kasvanut siellä vauhdilla. Ja nyt siis alue onkin ihan normaali eikä ole mitään eroa jumpassa nyt tai ennen sektiota. Ihan samanlaista. (siis nyt reilu 1v sektiosta)

 

[sektioäiti again..]

kannustavat viestit tuovat tänne kyllä kummasti kohentunutta mielialaa! Sektio ajatukseen on pakko tottua sillä se näyttää todellakin olevan meille ainut ratkaisu. Olemme asiaa puineet ja kaikki näyttää puhuvan sen puoleen. Lääkäritkin ovat asian kannalla. Hehän asiasta lopulta vastuun ja päätöksen meidän kanssa yhdessä tekevät. Ei käy kateeksi niidenkään työtä, miten suuria elämän asioita joutuvat hekin päättämään ja kantamaan.
Sektio toipuminen on yksilöllistä joten en uskalla tuudittautua mihinkään auvoiseen ajatukseen. Lukemani tiedot ko.operaation riskeistäkin huolettavat luonnollisesti. Kiinnikkeet tulevat kai olemaan riesana sitten toimenpiteen jälkeen. Kuinkahan vatsalihaksien laita sen repimisen jälkeen?? Enää mitään toivoa saada liikunnallista suht kiinteää vatsaa.Pieni murheista mutta tulipa vaan mieleen..

niin vastaan vieläkin... ei mulla ole mitään kiinnikkeitä. Ja vatsa on mahdollista saada kiinteäksi ihan samoin kun ennenkin. Tosin vaatii tietty ehkä vähän enemmän. Mulla helposti pullahtaa maha mutta se johtuu siitä lieveilmiöstä että univelat ja muu on jättänyt makeanhimoa päälle.... :/

 

[suunniteltu sektio]

Minulle tehtiin perätilan vuoksi suunniteltu sektio syksyllä 2008. Mittausten jälkeen todettiin, että en voisi edes kokeilla alatiesynnytystä. Gynekologit yleensä suosittelevat perätilaisenkin synnyttämistä alakautta, koska äiti toipuu niin paljon paremmin alatiesynnytyksestä kuin sektiosta. Lastenlääkärit tas suosittelevat perätilaiselle sektiota, jotta minimoidaan vauvan riskit.

Jos saa valita, en suosittelisi sektiota. Vatsalihakset ja vatsan kudokset eivät ole siitä vieläkään toipuneet. Alavatsa jäi tunnuttomaksi ja vatsalihakset palloksi. Aina, jos teen jotain jumppaa ja vatsalihaksia, vatsa menee ihan palloksi ja näyttää kolme päivää ihan raskausvatsalta. Lisäksi vatsalihakset on todella kipeät ja kireät edelleen melkein koko ajan. Säännöllisesti olen kuitenkin koittanut jumpata ja venytellä ja kävin sekä äiti-vauva joogassa että äiti-vauva pilateksessa synnytyksen jälkeen. Mistään ei kuitenkaan ole ollut kunnolla apua. Vastaavia ongelmia on ollut parilla muullakin kaverilla, joille tehtiin sektio.

Alatiesynnytyksestä yhtä lukuunottamatta kaikki toipuivat todella nopeasti. Viime viikolla tapasin yhden tutun, jonka toinen lapsi nyt 2kk. Ensimmäinen lapsi tuli alakautta, toinen sektiolla. Hän valitti sitä, että ei todellakaan voinut kuvitella, että toipuminen voisi olla näin hidasta. Ensimmäisen lapsen jälkeen hän oli ollut muutamassa päivässä kävelykuntoinen, toisen eli sektion jälkeen meni useampi viikko.

Minä pääsin kunnolla kävelemään vasta 5pv synnytyksen jälkeen ja monta viikkoa kävely oli todella kivuliasta ja hankalaa. Mies oli 5vk kotona enkä paljon sitä ennen olisi edes onnistunut olemaan kahdestaan vauvan kanssa. Nyt toinen raskaus on alussa ja vatsa on ollut alusta asti todella kipeä.

Sektiossa on äidille enemmän riskejä ja huomattavasti hitaampi toipuminen kuin alatiesynnytyksessä. Tämä huomasin myös itse käytännössä tämän sektion jälkeen. Nyt toisen raskauden kanssa toivon todella hartaasti, että pääsisin synnyttämään alakautta. En tiedä, miten ihmeessä kroppani selviäisi vielä toisesta sektiosta...

 

[suunniteltu sektio]

Jatkan vielä vatsalihaksista:

Minulla vatsalihakset eivät siis palautuneet millään tavalla entiselleen. Olen ollut kilpaurheilija aikaisemmin ja myöhemminkin urheillut paljon. Vatsa on ollut littana ja lihakset hyväkuntoiset. Synnytyksen jälkeisten erilaiste palautumiseen tähtäävien jumppien lisäksi kävin myös raskausaikana mm. joogassa ja lantionpohjanlihakset olivat hyvässä kunnossa. Kuulin myöhemmin, että jos on ollut hyvät vatsalihakset, niiden palautuminen on vaikeampi sektion jälkeen kun pienempien ja löysempien vatsalihasten. En tiedä, mikä fysiologinen juttu siinä on takana.

Minulla vajaassa 1,5 vuodessa vatsa ei ole kaikesta yrityksestä huolimatta palautunut, vaan etenkin urheilun jälkeen näyttää samalta kuin puolessa välissä raskautta. Lisäksi lihakset ovat jatkuvasti kireät ja alavatsa koskiessa lähes tunnoton. Nyt toinen raskaus käynnissä ja jatkuva alavatsakipu. Jotain siis ilmeisesti jäi pieleen.