Sektio

[Nitta]

Hei kaikki jo vauvan saaneet tai suunniteltuun sektioon menevät.
Mulle tehdään sektio vauvan perätilan vuoksi ensi viikolla ja ois kiva kuulla kokemuksia ja/tai tuntemuksia..

 

[ks]

sama oli tilanne mulla n 6kk sitten. Sektioon joutuminen oli aluksi pettymys koska olin suunnitellut/halusin alatiesynnytyksen.. koska muita vaihtoehtoja ei ollut kuin sektio, niin asiaan oli helpompi suhtautua. Loppujen lopuksi sektio oli ihan miellyttävä kokemus, helppohan se on aina siihen asti kunnes pitää alkaa haavaa parantelemaan (ainakin mulla oli).. puudutukset yms tunteet leikkauksen aikana oli vähän 'epämukavia' mutta hoitajat ja lääkäri oli suurena tukena ja selostivat koko ajan mitä tapahtuu niin ei päässyt itsellä paniikki yllättämään. Leikkauksen jälkeen kannattaa lähteä mahdollisimman heti liikkeelle (itsellä leikkaus aamulla ja samana iltana jo ylös) että paraneminen lähtisi nopeammin liikkeelle, vaikkakin varmaan aluksi tuntuu ettei onnistu millään. Kipulääkettä kannattaa pyytää/ottaa niin paljon ettei tarvi olla tuskissaan. Ainut negatiivinen muisto on oikeastaan se että en itse voinut alkuun vauvaa hoitaa.. isä oli onneksi hoitamassa tämän puolen, ja tuotiin vauvaa kuitenkin koko ajan tissille ja viereen köllimään joten läheisyyttä ainakin oli! Toisaalta, sai hyvällä omallatunnolla antaa vauvan aina yöksi hoitajille (tosin toivat aina syömään) jotta sai itse levähtää ja parantua. Meillä oli vauvalla lonkkavaivaa perätilan vuoksi, itsellä ei ollut tämmöisestä mitään tietoa joten vähän oli järkytys kun asia selvisi ja vauvalle laitettiin lasta. Tämä siis synnytyksen jälkeisenä päivänä. Hyvä on siis olla tietoinen että perätilavauvoilla (ja yleisimmin tytöillä) voi tämmöinenkin asia tulla vastaan johtuen siitä että jalat/lonkat ei mahdu kunnolla äidin masussa liikkumaan.

 

[minä]

Itse sektio oli minulle mielyttävä ja helpottava kokemus.Sillä jouduin kiireelliseen sektioon kun olin 12 tuntia yrittänyt alatiesynnytystä.Koin sen helpottavana koska supistukset olivay kovat ja olin jo niin väsynyt.Jouduin sektioon pysähtyneen synnytyksen ja vauvan viiston asennon takia.Vauva ei päässyt laskeutumaan.
Leikkaussalissa ja heräämössä erittäin ystävällistä henkilökuntaa.
Ainoa asia mikä jäi negatiivisena mieleen on se ku oli kovat supistukset ja leikkaupöydällä piti laittaa jalat suoraksi koska ne laitettiin vyöllä kiinni kuten myös kädet.Jalat koukussa oli helpompi sietää supistuksia.Mutta ku puudutusaine alkoi vaikuttamaan ei ollut enää tietoakaan mistään supistuksista.Ja se vaikutti tosi nopeasti.
Kun sektio tehdään puudutuksessa on hienoa että kuulee ja tuntee kun vauva syntyy.Se ei yhtään koske mutta sen vaan tuntee kun vauva otetaan pois.Vaikka olo onkin sellanen tosi väsynyt.Heräämössä ollaan sen jälkeen muutama tunti.Vauva viedään kylvetettäväksi ja puettavaksi isälle hoitajan avustuksella.
Suunnitellussa sektiossahan isä saa ilmeisesti olla mukana.Mutta minun tapauksessani isän piti jäädä äippäpolin käytävälle odottelemaan.
Kipuja kyllä on sitten.Minut leikattiin iltapäivällä ja seuraavana aamuna sain liikkua.Eikä olisi tehnyt mielikään.Poika syntyi 15.41.Kipulääkettä saa sairaalassa ollessa säännölisesti tablettien muodossa sekä ensimmäisen vuorokauden aikana myös suoneen jatkuvasti kipupumpun kautta.Liikkuminen voi olla vaivalloista sekä sängyssä kääntyileminen että sängystä ylöspääsy hankalaa.Vatsalihaksia ei saisi käyttää.Neuvovat sitten miten nouset sängystä.Ja vessanpöntölle ja siitä ylösnousu tapahtuu tukikahvaa apuna käyttäen.
Ulostaminen voi olla muutamana päivänä hankalaa sillä tuntuu ettei uskalla ponnistaa kun maha repeää.Tai ainakin tuntuu siltä.Kannataa pyytää jotakin pehmentävää.Sillä minulla ainakin tuntui vatsa olevan kovalla ja kun vielä muutenkin oli vaikea ponnistaa.Ei tuntunut kivalta.
Kävely kuitenkin alkaa nopeasti sujumaan.Sängyssä liikkuminen ei niin nopeasti.
Nauraminen ja yskiminen alussa sattuu myös.Yskimiseenkin on ohjeet.
Ja sitten saa kotiin jumppaliikkeeitä.
Nyt sektiostani kulunut 6,5kk.Iho edelleen herkkä tuolta leikkausarven seutuvilta.Joskus kutittaa ihan mahdottomasti.Ja ei oikei vielä voi siinä kohtaa pitää housunreunaa eikä mitään pitsihörhellysalushousuja.
Myös leikkaussalissa vauvaa käytettiin luonani jotta sain koskettaa häntä mutta imetystä ei voinut tehdä sielä.
Myös minulle sanottiin että jos en jaksa pitää vauvaa vieressä sen voi viedä hoitohuoneeseen.Ainoastaan keran vein kun vauva ei suostunut nukkumaan.Vein joskus aamuyöllä ja aamulla halusin takaisin.Jotta sain muutaman tunnin nukuttua.Se onkin ainoa kerta kun meidän vauva on yöllä valvottanut.Ja kuulema hoitohuoneessa oli sitten heti alkanut nukkumaan.Taisi äidinmaito tuoksua pojan nenään.

 

[Iitu1]

Mulle tehtiin kiireellinen sectio.Kokonaisuudessaan oli positiivinen kokemus,sain spinaalipuudutuksen,kipua ei tuntunut mutta se kylläkin kun lääkärit työnsivät ja tuuppivat mahaa kun vauvaa otettiin ulos=)Se oli miinusta kun en saanut vauvaa heti koskea,sitten vasta kun olivat pesseet ja toivat heräämöön.Pari ekaa päivää oli haava aikas kipeä,varsinkin sängystä nouseminen sattui eikä kyljen vaihto onnistunut aluksi.Kipulääkkeet auttaa.Vauvaa kyllä nostelin heti itse vaikka melkein 5kiloinen oli.Mutta tosi nopsaan paranin.Ei huono kokemus.

 

[S:n äiti]

Hei,

Kyllä isä saa olla koko ajan mukana suunnitellussa sektiossa. Minulle se oli kaikin puolin positiivinen kokemus, fyysinen paraneminen sujui nopeasti ja nyt n. puoli vuotta operaation jälkeen arven kohdalla on pientä tunnottomuutta ja joskus kutinaa. Leikkaus on varsin nopeasti ohi ja puudutusaineen vaikutuskin hävisi minulla jo parissa kolmessa tunnissa. Siihen en osannut varautua, että imetyksen aloittaminen ei ollutkaan niin helppoa ja näin lienee usein sektioäideillä. Johtunee jostain puuttumaan jäävistä hormonaalisista reaktioista, jotka alatiesynnytyksessä viestittävät keholle, että maitoa pitää alkaa tuottamaan... Imetys kuitenkin alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin. Se, että vauvaa ei voinut heti toimeliaasti hoitaa, oli hyväksyttävä. Äidin on ensin toivuttava kunnolla synnytyksestä ja saatava levätä (=nukkua) jaksaakseen hoitaa vauvaa. Itse vein vauvan hyvällä omallatunnolla kansliaan öiksi ja silti oli vaikeuksia saada unta.

Sairaalassa vierähti neljä yötä ja nyt neitonen on jo puolivuotias. Mahdollinen pikkusisarus voisi puolestani hyvin syntyä keisarinleikkauksella, mitään huonoja muistoja ei jäänyt.

Onnea matkaan ja voimia ensi päiviin!!!

 

[elli1]

Mul oli kaksoset joista alempi perätilassa, niin siksi suunniteltu sektio tehtiin. Kaikki meni hyvin. Kun vauvat oli autettu maailmaan tuntui jonkun verran pahoinvointia, mutta siihen sai jotain lääkettä. Heräämössä sai kanssa lääkettä kun vaan pyysi. Osastolla näin sitten kaksoset jotka mua odotteli siellä isän kanssa. Kipulääkettä edelleen tabletteina osastolla ja sitten ylös noustiin seuraavana päivänä. Nousu sattui aika paljon ja tuntui että pyörtyy, vaikka sängyssä olin ollut jo virkeä. Myöskin kääntyily jo ekana yönä sängyssä onnistui ihan hyvin, hieman kipeää teki. Nauraminen sattui, en muista kauanko. Tikkien poisto ei sattunut yhtään!! Tsemppiä sulle!

 

[mami-81]

Kokemukset 3 sektiosta erittäin positiiviset!
2 ekaa raskautta päättyi kiireelliseen sektioon. Kolmas sitten suunitellusti, ja vaavi myös istui kohdussa jalat ristissä
Puudutuksessa tehtiin kaikki. Paha olo tuli siinä vaiheessa kun työnsivät mahalaukkua syrjään että saivat vauvan ulos.
Sain joka kerta vaavin "haisteltavaksi" kun oli paketoitu. Sen jälkeen kun vaavi vietiin pois ja minut kursittiin kokoon, nukahdin leikkauspöydälle. Ei minulle mitään sellaista lääkettä annettu mikä olisi nukuttanut, mutta siihen vain nukahdin! Leikkaava lääkäri herätteli ja nauroi että harvoin näitä näin rennosti otetaan että nukahdetaan kesken leikkauksen!
Heräämössä 1-2 tuntia, vaavi sillä aikaa isin sylissä. Kolmannella kerralla heräämössä rupesi kutittamaan kainaloita ja mahaa ihan kamalasti! Hoitaja näki kun raaavin ja kysyi sitten kutiaako. Oli jokin lievä reaktio puudutteeseen. Siihen sai vastalääkkeen heti ja kutina loppui.
Osastolla sain sitten heti vaavin viereeni imetykseen.
4-6 tuntia synnytyksestä kävelin vessaan ja hoitsu otti katetrin pois. Täällä saa heti niitä vatsaa pehmentäviä rakeita, kun vessassa ei saa ponnistaa yhtään. Ja kotiin pääsee vasta kun suoli toimii. Ekan kävelyretken jälkeen hoidin myös vauvaakin ite. Pyysin vain alkuun hoitsun vierelle varmistamaan ettei käy mitään.
Kipuja ei ollut. Ekan vuorokauden aikana 1 piikki ja pari tablettia kipuun. Toisesta päivästä lähtien vaan pari tablettia.
Sängystä pääsin ylös heti ilman apua, sekään ei tehnyt kipeetä.
Leikkauksen jälkeen 1-2 vrk saa vain sosekeittoja ja velliä. Kun suoli toimii, saa jo vähän purtavaakin.
Jokainen vauva vietti kaikki yönsä "lastenhuoneessa" hoitsujen kanssa. Vauvat tuli aina syömään tietty. Lääkärikin piti sitä hyvänä ratkaisuna että saa itse kunnolla nukkua ne syötön välit. "Kotona sinä kyllä kerkeät hoivaamaan pientä yökaudet ja saat valvoa ihan tarpeeksi, joten nuku nyt".
Ekan kanssa pääsin kotiin neljäntenä päivänä, toisen kanssa kolmantena ja kolmannen kanssa toisena päivänä.

Mahassani ei muuten ole tuntoa vieläkään Viimeisestä sektiosta yli vuosi aikaa. 3 sektiota 5 vuodessa.
Enempää ei meille tule lapsia.

 

[Nitta]

Kiitos paljon kaikille kertonuksista ja kannustuksesta.. Lisää kokemuksia luen toki mielelläni. Mielelläni minäkin olisin "oikein" synnyttänyt, mutta en enää jaksa uskoa, että vaavi kääntyy tässä vajaassa viikossa, mitä sektioon on aikaa. Lääkärit ovat yrittäneet puhua mullle perätilasynnytyksen puolesta, mutta silti se ajatus kammottaa.. Siinä on riskinsä vauvalle, sektiossa riskit on oikeastaan vain minua koskevia.. ja tärkeintä on, että vauvalla on kaikki hyvin.
Ainiin, semmoinen kysymys; laitetaanko joka kerta katetri, kun tehdään sektio, sekin vähän pelottaa..
Nitta 38+3

 

[mami5]

Itselläni takana viisi sectiota joista viimeisin helmikuussa -06, jokaisesta on todella ihanat muistot. Viimeinen sectio oli minulle todella positiivinen kokemus, sillä kipuja ei ollut ollenkaan uuden kipulääkityksen ansiosta. Toivotan sinulle ap. onnea synnytykseesi, tulet muistamaan sen varmasti elämäsi ihanimpana kokemuksena ja muista ottaa rento iloinen asenne ja kysyä rohkeasti hoitohenkilökunnalta jos sinua askarruttaa jokin asia sectioosi liityen. Leikkaussalihenkilökunta on sydämellistä ja ihanaa porukkaa Itselläni katetri laitettiin viimeisessä sectiossani vasta leikkaussalissa, kun minut oli jo puudutettu joten sen laittoa ei huomannut ollenkaan. Muissa sectioissani se on laitettu jo osatolla, mutta se ei mielestäni ollut kauheaa joten älä turhaan huolehdi. Onnea sinulle ja miehellesi jo näin etukäteen tulevan vauvanne syntymän johdosta!!!

 

[minä]

Katetrin laittamista ei tarvitse pelätä.Emättimen suulle laitetaan puuduttavaa geeliä ennenkuin katetri laitetaan.Minulle katetri laitettiin synnytyssalissa ennen leikkausaliin menoa.Olin siis menossa kiireelliseen sektioon.En tuntenut minkaanlaista kipua kun katetri laitettiin.Tunsin vain niitä supistuksia.

 

[Leea]

Mulla oli melkein täsmälleen samanlainen sektiojuttu kuin nimim. "minä":llä.

18 tunnin tuskan jälkeen synnytys pysähtyi, vauvan pää oli huonossa asennossa, eivät uskaltaneet vetää vauvaa ulos ja minä lopen uupunut. Kiireellinen sektio puudutuksessa, mutta isä pääsi pään viereen istumaan. Vauvaa näytettiin nopeasti, ja vietiin sitten isän kanssa pestäväksi ja puettavaksi, heräämössä meni mulla monta tuntia. Heräämössä oli vaikea hengittää, kukaan ei kertonut milloin pääsen vauvan luokse ja onko se kunnossa, olin yksin suuressa salissa ja palelin, ja pelkäsin kuolevani...

Sitten sain viimein osastolla vauvan viereen, ja vieressä sitä sitten piti pitääkin. Ei armoa, tissiä kolmen tunnin välein annettava kaiken sen urakan jälkeen (ja lisäksi 2 vrk nukkumatta...) pelkkä pään kääntäminen sai oksentamaan, enkä voinut kivuilta kohottautua sängyssä. Ei kovin kiva tapa tutustua vauvaan, en saanut mitään apua esim. että olisivat vieneet vauvan vähäksi aikaa hoitoon että olisin saanut nukkua tms. Koko ajan vauva kitisi... Uupumus ja tuska vaikuttivat niin, että pelkäsin kotiin menoa ja koko lasta.

Arpi on jonkin aikaa kipeä, ja parin kuukauden ajan haavan kohta on arka ponnistellessa. Parani kuitenkin nätisti ja nopeasti, joten sitä ei turhaan kannata jännittää. Saa nyt nähdä, kun toinen on tulossa, että miten hyvin ovat ommelleet

 

[ks]

mua jännitti kans kovasti katetrin laitto, mutta se laitettiin vasta salissa kun puudutukset oli jo päällä eikä siis tuntunut miltään. Eikä poistokaan tuntunut kuin ihan nippaisulta. Ja katetrin kans oli helppoa kun ei tarvinnut ajatella pissaamista ollenkaan Mulla kylläkin kesti muutaman kuukauden katetrin poiston jälkeen että ihan oikeasti tuntui pissahätä..

 

[mami-81]

Tuli ihan suru mieli kun luki Leea:n jutun, kun omat sektiot oli niin helppoja.
Niin, jokainen on erilainen. Toisilla tosi helppoja, toiset menee vaikeimman kautta. Sitä ei yhtään tiedä mikä "osuu" omalle kohdalle.

Minä: emättimen suulle puudutetta katetrin laitossa??
Minulla vain puudutettiin virtsaputken suu. Ja kaikki karvat ajetaan pois!! Ja voi kun se on kivaa kun ne kasvaa takasin. Vai olenko vain herkkä kun kutitti ihan kamalasti koko ajan kun karvat rupesi kasvamaan?!

Katetri laitetaan aina kun sektio tehdään. Kolmannen jälkeen minä kävin 3 kertaa antamassa pissi näytteen kun luulin että oli pissitulehdus. Mutta ei, kun johtui vain katetrista. Se saattaa joskus jättää oudon tunteen virtsaputkeen. Se oli muuten ainut negatiivinen asia sektiossa! Sitä tunnetta kesti 2kk.

 

[minä]

Ohoh,sori.Haastelin omia.Ajattelin virtsaputkea mutta kirjoitin emättimestä.Sen siinä taas näkee että noita aivoja saisi käyttää enemmän että pysyisivät paremmassa vireessä.Tätä asiaa vielä pahentaa se että olen vuosi sitten valmistunut hoitoalan ammattiin.

 

[minä taas]

Ei kiva yhtään että Leeaa ei informoitu vauvan kunnosta.Minulle sanottiin heti leikkaussalissa että vauva voi hyvin.Leealla hyvä juttu että mies sai olla mukana.

Heräämössä koko ajan joku piti huolta ja kävi kyselemässä vointia.Kylmä tuli minullekin.Pahoinvointia ei tullut missään vaiheessa.
Vauvanhoitoa tarjottiin heti.Jotenkin mielestä pyyhkiytynyt pois että oliko vauva ensimmäisen yön hoitajien luona vai ei.Nyt kun aloin muistelemaan niin taisi olla.Sillä oli meikäläiselläkin aika paljon valvomista takana.Edellisenä yönä en nukkunut silmäystäkään vaikka sen takia sain kipupiikin helpottamaan supistuksia että olisin voinut nukkua mutta en minä pystynyt.
Poika oli jo syntymästä asti yhtä rauhallinen kui on edelleen.Eli ei paljon turhia kitise.Hyvin jaksoin hoitaa sairaalassa muutamaa kertaa lukuunottamatta.Ekana yönä hoitaja itse sanoi vievänsä että saan nukkua ja yhtenä aamuyönä vein omasta päätöksestä.
On se kummallista jos ei sairaalassa yhtään ajatella äidin jaksamista.

 

[3.s tulossa]

Odotan kolmatta lastani viimeisillään, vajaa viikko laskettuun aikaan.

Esikoinen syntyi sektiolla ja kuopus alateitse. Mulla on kans aika ikävä sektiokokemus ja ihana alatiesynnytyskokemus. Pelkään sektiota, en haluis kokea sitä enää ikinä uudelleen.
Mut hyvä, että tääl on paljo positiivisia sektiokokemuksia, ni tää mun tapauski on varmaan sit vain poikkeus. Ja ap:n ei tarvi säikähtää näitä negatiivisempia kokemuksia.Ne on varmasti harvinaisia.

Mun esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, kun synnytys oli lähtenyt lapsivesien menolla käyntiin, mut vauvan sydänäänikäyrässä oli katkoja.
Itse leikkaus meni kivasti puudutuksessa ja siellä oli mukavaa henkilökuntaa. Mutta harmitti kun isä ei päässyt mukaan synnytykseen.
Ja sain nähdä vauvaa ihan hetken ajan ennenku mut vietiin heräämöön moneks tunniks. ja meiän vauvalle tuli sektiossa ns.ilmarinta(ei vaarallinen juttu,mutta erikoishoidettava) ja hänet vietiin toiseen sairaalaan.
Joten näin omaa esikoistani vasta kahden päivän ikäisenä, kun hänet oli siirretty toisesta sairaalasta samaan sairaalaan jossa olin ja silloinkin lasten teho-osastolle. Ite olin synnyttäneiden äitien osastolla ilman vauvaa koko sairaalassaoloajan.3 pv.

Olin heräämössä yksin ja en tiennyt missä vauva on ja isä. Sitten vihdoin sain pyydettyä isän tulemaan heräämöön, joka kertoi, että vauva oli viety toiseen sairaalaan. Oli epätodellinen olo. Olin synnyttänyt, mutta vauvaa en ollut juuri lainkaan nähnyt.

Mulla oli myös kovat kivut ja kun en voinut imettää vauvaa paraneminen oli varmaan senkin takia hitaampaa.Vauva alkoi sitten syömään korviketta pullosta.

Vauva pääsi kotiin 8 pv ikäisenä ja ilmarinta parantui hienosti. Nyt poika on terhakka 2-vuotias.Kuopuksen alatiesynnytys oli helppo ja kivuton epiduraalin ansiosta.Sain vauvan heti rinnalle ja samoin osastolle viereen.Alatiesynnytyskokemus oli siis mulle ihana.