V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
No toiset nyt vaan toipuu paremmin kuin toiset eikä voi noin yleistää että kun minä tein näin niin muidenkin pitää. Minä en saanut käydä suihkussa vielä toisenakaan päivänä johtuen kipupumpusta ja vauvan kantaminen sairaalaoloaikana kiellettiin kokonaan. Sectioita kun on monenlaisia. Toisilla joudutaan kursimaan kasaan myös ylimääräisiä osia jotka on repeytyneet leikkauksessa, esim. virtsarakkoa.
P
palma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Sama juttu mulla, mutta ei se helppoa ollut. Suihkussa sattui jopa hiustenpesu, kun piti kädet nostaa pään päälle. Jopa kylpytakin laitto venytti haavaa häijysti. Voin sanoa olleeni nopeasti jalkeilla, mutta missä kunnossa - se onkin toinen juttu. Tolpillaan seisominen ja kävelyntapainen töpöttäminen onneksi lasketaan hyväksytyksi suoritukseksi
S
shihtzu
Vieras
Enpä olisi ollut kykenevä liikkumaan ekana vuorokautena. Seuraavana aamuna minut ensimmäisellä kerralla autettiin ylös, sillä se nouseminen oli todella kivuliasta ja hankalaa. Vauvaa kyllä nostelin ihan normaalisti.
En olisi ekana päivänä muutenkaan voinut liikkua kun olin kiinni kipupumpussa ja se oli mulla käytössä muistaakseni 2 päivää, että toisenakin päivänä jouduin aina pyytämään hoitajan ottamaan pumpun irti, että pääsin vessaan ja syömään.
Suihkussa kävin seuraavana aamuna.
Mulle tehtiin hätäsektio sydänäänten romahdettua
En olisi ekana päivänä muutenkaan voinut liikkua kun olin kiinni kipupumpussa ja se oli mulla käytössä muistaakseni 2 päivää, että toisenakin päivänä jouduin aina pyytämään hoitajan ottamaan pumpun irti, että pääsin vessaan ja syömään.
Suihkussa kävin seuraavana aamuna.
Mulle tehtiin hätäsektio sydänäänten romahdettua
V
Vieras
Vieras
Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla illalla ja seuraavana päivänä sain nousta ylös. Liekö johtunut hormonihuuruista mutta en ollut pahemmin kipeä, särkylääkettä sain tabletteina.
Lasta nostelin heti kun ylös pääsin ja varovasti lenkkeilin pitkin käytäviä. Eli olen oikein tyytyväinen sektioäiti.
Lasta nostelin heti kun ylös pääsin ja varovasti lenkkeilin pitkin käytäviä. Eli olen oikein tyytyväinen sektioäiti.
V
vieras
Vieras
Perätilan vuoksi mulle tehtiin suunniteltu sektio, lääkärin määräys, johon olin tyytyväinen, sillä en olisi perätilassa synnyttänyt. Toivuin nopeasti ja kävelin itse vessasta n. 4h sektion jälkeen. Kipeämpi koin olevani alatiesynnytyksen, neljän tikin jälkeen.
E
eemi
Vieras
P
Pakko mikä pakko
Vieras
Vapaaehtoisesti en sektioon lähtisi, parin viikon päästä kolmas edessä. Eka oli hätä ja nukutuksessa, sen jälkeen sovittu. (Tiedän kyllä mitä on synnyttäminen, ekaa tein vuorokauden ja ponnistin yli 2,5 tuntia.) Synnytystavasta johtuen meidän lapsiluku on tämän jälkeen tässä, mua ei enää leikellä.
Kummallakin kerralla olen ollut jalkeilla hyvin nopeasti, ekan kohdalla nukutuksen takia ajantaju vähän hämärä, mut samana päivänä kuitenkin. Toinen syntyi virallisesti 8.51 ja kävelin ennen klo 12. Uskoo ken tahtoo. (Kipupumpusta en ole koskaan kuullutkaan...) Pää oli vaan vähän sumeena särkylääkkeestä, kun en yleensä syö edes sitä buranaa. Mitään vahvempaa ei koskaan tarvinnut pyytää. Mut silti en haluaisi enää leikkaukseen.
Kummallakin kerralla olen ollut jalkeilla hyvin nopeasti, ekan kohdalla nukutuksen takia ajantaju vähän hämärä, mut samana päivänä kuitenkin. Toinen syntyi virallisesti 8.51 ja kävelin ennen klo 12. Uskoo ken tahtoo. (Kipupumpusta en ole koskaan kuullutkaan...) Pää oli vaan vähän sumeena särkylääkkeestä, kun en yleensä syö edes sitä buranaa. Mitään vahvempaa ei koskaan tarvinnut pyytää. Mut silti en haluaisi enää leikkaukseen.
V
vieras
Vieras
olen kätilö ja kaikki jotka puhuu jalkeilla olosta parin tunnin jälkeen puhuu täyttä paskaa. sairaalassa kun on noita sääntöjä että kuinka nopeasti saa antaa nousta.. ja kyseessä ei todella ole pari tuntia. suurimmassa osassa tapauksia vuorokausi on rajana.. poikkeuksia tietenkin löytyy eritasoisten kontojen takia mutta joku pari tuntia on fyysinen mahdottomuus. itseäni ärsyttää kun jotkut koittaa päteä asialla vaikka sillä ei ole mitään väliä että kuinka nopeasti sieltä nousee kunhan nousee. ja kaikki paskanpuhajat koittaa vaan omaa itsetuntoaan parantaa. itselläni ei lapsia ole joten ei voi mitenkään osua mulla arkaan paikkaan mutta ärsyttää vaan jo nähdä että kuinka paljon ne tarinat jo siellä sairaalassa muuttuu. vaikka eihän asia nyt mulle mitenkään kuulu.
T
Terkkari
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juuri näin! Älkää pitäkö kaikkea tällä palstalla kirjoitettua totena.
Kiireellinen sektio.
Mut kyllä riivittiin jalkeille n. 10h leikkauksesta! Piti kävellä pissalle. Näin PHKS:ssä alkuvuodesta. Että turhaan jauhat kätilö mistään vuorokaudesta.
Sattuihan se ihan hemmetisti. Vauvaa pystyin hoitamaan itsekin parin vuorokauden kuluttua. En ollut kipupumpussa tai muuta.
Mut kyllä riivittiin jalkeille n. 10h leikkauksesta! Piti kävellä pissalle. Näin PHKS:ssä alkuvuodesta. Että turhaan jauhat kätilö mistään vuorokaudesta.
Sattuihan se ihan hemmetisti. Vauvaa pystyin hoitamaan itsekin parin vuorokauden kuluttua. En ollut kipupumpussa tai muuta.
E
eräs
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
kuule pari tuntia mitä hondatyttö väitti toisessa ketjussa on vähän eri asia kun 10 tuntia.
eikös pari tuntia tarkoita noin 2-4 tuntia?
ja kätilö sanoi että suurin osa on sängyssä vuorokauden, suurin osa. ei kaikki.
E
eräs
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Joo, ekassa sektiossa mut kans revittiin ylös sängystä vaikka mielelläni olisin jäänyt sinne makailemaan kaikessa rauhassa.
Lapsi syntyi klo 21 ja yöllä mut ekaa kertaa passitettiin vessaan, toki talutettiin. Katetri oli otettu heti synnytyksen jälkeen pois, eli pakko mennä vessaan jos ei sänkyyn meinaa kusta losottaa.
Niin ja mulla myös sairaalana Päijät-Häme 14 vuotta sitten.
S
syksyn aurinko
Vieras
Heips, mulle tehtiin kiireellinen sektio synntyksen pysähdettyä kahdeksaan senttiin auki =(
Se leikkaus oli kauhea tilanne kun oli hereillä ja valkotakkeja meni ristiin rastiin ja hätä päällä, olin siellä vielä ilm an miestäni kun oli yöaika, höh. Mutta se oli omituinen tilanne kaiken kaikkiaan , onneksi yksi hoitaja piti kädestäni kiinni kokoajan ja anto happea, ilman sitä en olisi selvinnyt. Lääkettä pisti kokoajan , (rauhoittavaa) ja kaikki ilokaasut , epiduraalit ys. päälle. Olin kyllä ihan pihalla. Lasta näin tasan sekunnin , ja sitten heräämöön jossa vapina alkoi kun herääminen rupesi alkamaa... huh olihan kokemus sekin horkka?
No vietin allmost kolme tuntia heräämössä, osastolle vasta kun oln hyvissä voimissa ja jalat liikkuivat itse liikutettuna.
KUn rupesi lääkkeet loppumaan kehosta, se kipu vasta alkoikin , huoh. Saman päivänä joutui vielä raahautumaan suhkuun yms. SE OLI KAUHEAN KIVULIASTA, kyyryssä kävelin yksi askel kerrallaan kaksi metriä suhkuun, se matka kesti varmaan puoli tuntia suuntaansa. No seuraavana päivänä aloitin väkisin kävelyn käytävillä yms. ja suoristin selkääni jotta paraneminen alkaisi tapahtumaan...samana iltana nostelin jo vauvaa omaan syliini...että näin.
Se on henkilökohtaista kuka toipuu mitenkin, itse olen fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta henkinen puoli petti pahemman kerran hormooneitten myötä.
Tämä oli minun tarina =)
Se leikkaus oli kauhea tilanne kun oli hereillä ja valkotakkeja meni ristiin rastiin ja hätä päällä, olin siellä vielä ilm an miestäni kun oli yöaika, höh. Mutta se oli omituinen tilanne kaiken kaikkiaan , onneksi yksi hoitaja piti kädestäni kiinni kokoajan ja anto happea, ilman sitä en olisi selvinnyt. Lääkettä pisti kokoajan , (rauhoittavaa) ja kaikki ilokaasut , epiduraalit ys. päälle. Olin kyllä ihan pihalla. Lasta näin tasan sekunnin , ja sitten heräämöön jossa vapina alkoi kun herääminen rupesi alkamaa... huh olihan kokemus sekin horkka?
No vietin allmost kolme tuntia heräämössä, osastolle vasta kun oln hyvissä voimissa ja jalat liikkuivat itse liikutettuna.
KUn rupesi lääkkeet loppumaan kehosta, se kipu vasta alkoikin , huoh. Saman päivänä joutui vielä raahautumaan suhkuun yms. SE OLI KAUHEAN KIVULIASTA, kyyryssä kävelin yksi askel kerrallaan kaksi metriä suhkuun, se matka kesti varmaan puoli tuntia suuntaansa. No seuraavana päivänä aloitin väkisin kävelyn käytävillä yms. ja suoristin selkääni jotta paraneminen alkaisi tapahtumaan...samana iltana nostelin jo vauvaa omaan syliini...että näin.
Se on henkilökohtaista kuka toipuu mitenkin, itse olen fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta henkinen puoli petti pahemman kerran hormooneitten myötä.
Tämä oli minun tarina =)
Mun poika leikattiin kiireellisenä pysähtyneen synnytyksen takia, oli virhetarjonta. Me porukalla mietittiin jatkaako vielä yritystä vaiko mennäänkö saliin, ei siis aivan nurkantakaa tullut tuo juttu. Kesti sellanen 9h että sain luvan nousta ja siitä alkaen hoidin vauvan lähes itse, hoitajat auttoivat rinnalle saannissa. Eikä kättärillä kipupumppua/tippalääkettä ollut, nappia naamaan vaan kun alkoi puudutuksen jälkeen sattua.
Ja huonekaverina hätäsektioitu, hänetkin passitettiin ylös heti kun vaan vointi salli. Minusta oli hyvä päästä liikkeelle mahd pian eikä jäädä esim vrk makaamaan. Eka nousu kesti kauan ja raahautuminen käytävän toiselle puolen vessaan+suihkuun. Siitä se sitten lähti sujumaan.
A
Assi-Kalma
Vieras
Toiset on ylhäällä nopeasti ja toiset hitaammin. Sisko on päässyt ekasta nopeasti liikkeelle ja tokastakin, kolmannesta vähän nihkeämmin ja neljännestä toipuminen vei muutenkin jo todella, todella kauan.
Itse sain nousta ylös varovasti toisena päivänä ja menetin tajuntani. Nopeat on refleksit hoitajilla, kun ennättivät kopata kiinni vaikka olivatkin kopissa olleet. En edes saanut sanottua muuta kuin "Hei" ja huitaista heille. Se päivä meni levätessä. Paljon hitaampaa se liikkeelle lähtö kuin pepparilla
Itse sain nousta ylös varovasti toisena päivänä ja menetin tajuntani. Nopeat on refleksit hoitajilla, kun ennättivät kopata kiinni vaikka olivatkin kopissa olleet. En edes saanut sanottua muuta kuin "Hei" ja huitaista heille. Se päivä meni levätessä. Paljon hitaampaa se liikkeelle lähtö kuin pepparilla
H
harmaa
Vieras
1) Repesin pahasti edellisessä synnytyksessä, enkä saanut silloin minkäänlaista 'apua'
2) Pelkäsin uusia repeämiä, siis että alapää menee täysin käyttökelvottomaan kuntoon
3) Vauva oli ultran arvion mukaan kookas
2) Pelkäsin uusia repeämiä, siis että alapää menee täysin käyttökelvottomaan kuntoon
3) Vauva oli ultran arvion mukaan kookas
A
Assi-Kalma
Vieras
Minä sain sektiopäätöksen toisen ultrauksen jälkeen. Eli edellinen vauva oli yhtä kookas kuin olin koko raskauden ajan epäillytkin ja isopäinen kossi. Ei se synnytys oikein sujunut suunnitelmien mukaan. Ei ne repeämät ja muut tee niin pahaa, vaikka enpä niitä lisääkään haluaisi. Orgasmin saaminen on vaikeutunut tosin tuon synnytyksen jälkeen, en tiedä miksi. Sitä on pirun hankala saada enää. Ja pelko siitä, että seuraavalle lapselle käy jotain oli liian iso minun käsiteltäväksi.
Sain siis ultraan ajan, jossa lapsi arvioitiin alle neljän kilon painoiseksi (mitä se olikin). Sitten kutsuttiin takaisin ja tehtii uusia arvio. Sain sektiopäätöksen vauvan oletetun ison koon takia. Olin oikeastaan todella helpottunut.
Sain siis ultraan ajan, jossa lapsi arvioitiin alle neljän kilon painoiseksi (mitä se olikin). Sitten kutsuttiin takaisin ja tehtii uusia arvio. Sain sektiopäätöksen vauvan oletetun ison koon takia. Olin oikeastaan todella helpottunut.
A
assi-kalma
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Assi-Kalma:
Ja ei kai se iso kokoisuuskaan huolettanut, vaan se pipon mitta. Kyllähän ne pään luut antaa periksi synnytyksessä, mutta sektioidun puikulamme pipo oli 38,5, edellisen oli syntymän jälkeen 38 senttiä.
mulle tehtiin hätäsektio syndänäänten romahdettua ja kyllä muistaakseni meni vajaa vuorokausi ennen kun otettiin edes katetri pois ja en todellakaan olisi pystynyt mihinkään liikkumaan ennen sitä. olin tosi kipeä..