Sektiosta selviäminen

[LILLI]

Hei!

Sainpas juuri kuulla että rakenteellisista syistä joudun sitten keisarinleikkauksella tämän vauvelini maailmaan tuomaan. Siksipä kyselisinkin kokemuksia keisarinleikkauksen kokeneilta. Miten ensimmäiset päivät sairaalassa? Pystyitkö imettämään, alkoiko maitoa tulla ok ( joku minulle sanoi että voi olla vaikeampaa aloittaa imetys keisarinleikkauksen jälkeen) ? Entä haava, kuinka parani, tarvitsitko hurjia määriä särkylääkettä? Entä se liikkuminen ja esim. vauvan kantaminen? Paljon kysymyksiä ja vaikka lääkärini sanoikin että kyllä ne sitten osastolla neuvoo niin olisi kuitenkin kiva kuulla ihan omakohtaisia kokemuksia teiltä tämän läpikäyneiltä.

 

[taustalla]

Minulle tehty sektiot 02 ja 05. Ensimmäiseltä maito nousi kolmantena päivänä ihan niinkuin muilakin synnyttäjillä. Ekan vuorokauden olin kipupumpun lääkityksellä eli se annosteli tietyn määrän kipulääkettä aina tunnissa ja ei ollut kipuja oikeastaan ollenkaan. Toisena päivän nostettiin pystyyn ja eihän se mukavalta tunnu mutta kun rauhassa tössöttää ja yrittää kuitenkin mahd. paljon liikkua niin olo kohenee. Kolmantena päivänä leikkauksesta hoidin vauvaa ihan ilman apuja. Kipulääkettä sain piikkinä vielä kolmantena päivänä mutta sitten ihan suun kautta aamuin illoin otin kun en muuten tarvinnut.
TOisesta maitoa tuli jo ihan kiitettävästi toisena päivänä ja pystyynkin nousin aiemmin kun edellisestä. Tällä kertaa ei jätetty kipupumppua niin sain piikkeinä kipulääkettä pari vuorokautta ja sen jälkeen ihan satunnaisesti suun kautta. Toisesta oli jotenkin helpompi alusta asti liikkua tai sitten se teki että kun tiesi edellisestä kerrasta että kun vaan nousee ja liikkuu niin olo kohentuu.
Kotona en enää kummastakaan tarvinnut kipulääkkeitä ja kun olen hevosihmisiä niin ratsastamaankin kävin jo molemmista leikkauksista parin viikon päästä. Oma olohan sen sanelee miten kauan tarviaa haavaa varoa, minulla parantuminen meni molemmista todella hyvin ja sukkelasti.
Kolmas sektio tulee nyt sitten parin viikon sisällä ja jää nähtäväksi mitenkä toipuminen tällä kertaa menee.

 

[miivi]

kuvittelin itse parantumisen olevan vaikeampaa kuin todellisuudessa olikaan.muistaakseni ensimmäiset päivät olivat ne kivuiliaimmat ja sain paljon särkylääkkeitä,kannattaa ottaa vaan niin säästyy kivuilta kovilta...
parin päivän päästä sain kolme burana 600 per päivä ja jotain muuta aamu ja ilta lääkkeillä,niillä melkeen sitten loistavasti pärjäsin ilman sen suurempaa kipua, lukuunottamatta muutamaa ylimääräistä lääkettä ja piikkiä....uskalla pyytää ettei ala vaivaamaan...

Maitoa ei oikein alussa noussut,vasta neljäntenä päivänä ja lapsi sai sairaalassa lisämaitoa,painon putoamisen vuoksi.


olen ymmärtänyt ettei nouse leikatuilla aina samalla tavalla kuin synnyttäneillä...

Sain nostaa vauvan painon verran,eli kolme ja puoli kiloa noin.kyllä kaikki onnistui ja mu-
kavasti...itselläni eläminen haavan kanssa ei sairaalassa olon jälkeen ole enää oikeastaan haitannut millään tavalla,kotona otin vain kerran särkyyn lääkettä...

hyvin kaikki varmasti sielläkin päin sujuneepi...tsemppiä...

 

[onnekas]

Itselleni tehtiin hätäsektio 02. Ajoimme kolarin ollessani viikolla 31+1 ja istukka irtosi samoin kuin vauvan sydänäänet katosi. Hätäsektio on ainakin ymmärtääkseni "rankempi" kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja ainakaan minulle siitä ei mitään pahoja kokemuksia jäänyt. Maito nousi jo seuraavana päivänä vaikka kyseessä oli ensimmäinen raskaus. Haava tosin oli kipeä ja huoli vauvan selviämisestä suuri. Teillä tuskin kuitenkaan liittyy näitä keskosuuteen liittyviä murheita. No joka tapauksessa kun näet lapsesi, unohtuu kaikki muu, niin kivut kuin arpi yms.
Meilläkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta poika on nyt reipas 5 vuotias nuori mies, eikä merkkiäkään keskosuudesta tai mistään muustakaan.

Ja sitä paitsi yleensä "leikkauslapsilla" on huomattavasti parempi iho kuin normaalilla synnytyksellä syntyneillä (alapää bakteerit jää tarttumatta) =).

Jos nyt valitsisin, niin haluaisin seuraavankin lapsen kohdalla mielummin leikkauksen kuin synnytyksen. Tosin ihan suunnitellun sellaisen, ja ilman mitään keskosuutta ja kolaria!

Voimia ja turhaan murehdit!

 

[taustalla]

Onnekas kirjoitti, "Ja sitä paitsi yleensä "leikkauslapsilla" on huomattavasti parempi iho kuin normaalilla synnytyksellä syntyneillä (alapää bakteerit jää tarttumatta)"

-------

Onko tutkittua tietoa? Alapään bakteerithan suojaavat vastasyntynyttä luoden normaalin haitallisilta bakteereilta suojaavan bakteerikasvuston iholle. Minulla ei kyllä ole todettu mitään häiriintynyttä bakteeristoa alapäässäni, joten varmasti noissa poikkeustapauksissa voi olla parempi olla ilman ko bakteereja.

Lasteni ihot olleet todella ihanan pehmeitä, sileitä ja tasaisen värisiä. Noin 2kk iässähän tulee ohimenevää hormoninäppyä. Uskoisin, että perimällä on suuri merkitys ihonlaatuun eikä syntymätavalla.

 

[Fiibi]

Minulla takana neljä sektiota joista kaksi ekaa kiireisiä (ensin alatiesynnytysyritys) ja seuraavat kaksi suunniteltuja. Vain ekassa maidontulo takkuili niin että söin kolmen päivän kuurin lääkettä joka auttaa maidonnousuun. Seuraavista olen alkanut imettää käytännössä katsoen heti kun vatsa on kiinni tikattu ja maitoa on tullut normaalisti/runsaasti. Luulen että ekan kohdalla järkytys ja stressi synntyksesen päättymisestä sektioon sai maidontulon niin nihkeäksi.

Leikkauksen jälkeisten päivien kivun kohdalla on oikeastaan sama juttu. Ekassa pahin kipuvaihe taisi kestää kauemmin koska kivun määrään ei tietenkään ollut osannut varautua. Ja nyt siis tarkoitan kipua sängystä noustessa ja kohdunsupistelukipua (kun kohdussa leikkaushaava). Seuraavissa kun tiesi mitä odottaa niin vaikka kipuja oli, sen jotenkin sieti paremmin. Jokaisesta sektiosta olen kolme ekaa päivää syönyt särkylääkkeitä kuurinomaisesti sairaalassa. Se oli lääkärin suositus sillä hän sanoi että mitä vähemmän kipua, sitä nopeampaa on toipuminen ja sitä paremmin maitoakin nousee.

Ensimmäisen sängystänousun ja suihkussa käynnin leikkauksen jälkeen kun klaaraa (hammasta purren ja pyörtymistä välttäen =) ) niin kummasti jo olo helpottaa. Varsinkin kun tietää että kipujen "syynä" on se maailman ihanin ja suloisin tuhiseva pikkukäärö!

Onnea synnytykseen! Hyvin sinä pärjäät! :hug: :wave:

 

[Feeniks]

Esikoinen syntyi kiireellisessä sektiossa (yrittivät viimeiseen asti alateitse vaikka tsäänssit oli tod.huonot). Toipumiseen vaikutti osaltaan varmaan se että olin ihan puhki siitä alateitse yrittämisestä.

Ihana tyttö syntyi illalla, aamulla repivät suihkuun. puolimatkassa kun taistelin pyörtymistä vastaan ja oli hankalaa virtsakatetrinkin kanssa niin tuumasivat etteihän mun vielä olisikaan tarvinnut nousta.. kävin suihkussa ja olo koheni aika nopeasti kun pääsin liikkeelle. Lääkityksestä en paljoa muista, hoipuin illalla kansliaan hakemaan lääkettä hammassärkyyn, jolle vähän nauroivat kun oli vetskari vatsassa. Olin sairaalassa kaksi yötä ja kolme päivää.

Kotona oli kivuliasta nauraminen, sängystä nouseminen ja äkkinäiset liikkeet. Mies oli kaksi viikkoa isyyslomalla jonka jälkeen piti pärjätä itsekseen. Hyvin se meni. Muistaa vaan nousta sängystä rauhassa vaikka lapsi huutaisi. Vaistomaisesti meinasin yritin nousta aina kun älähti ja hiki nousi pintaan. Taisi olla vahvempi burana kuuri siinä alkuun. Tikkien poisto oli kivutonta vaikka sitä turhaan jännitin. Suihkuttelu ja hoito helppoa.

Maito nousi jo sairaalassa tosin aika hintsusti ja taistelin sen kanssa kun tyttö oli ahne ja tempperamenttinen.

Suunniteltuun sektioon olen tällä kertaa menossa ilmeisesti. Siinä pitäisi olla suuri ero aiempaan. Viimeksi en ollut puutunut ja kiireen takia (lapsen heikot sydänäänet) leikausta jatkettiin ilman puudutusta. Tällä kertaa varmistan että tämä on tiedossa ennen leikkausta. Äärimmäisen harvinaista mutta kieltämättä vähän [/i]jännittää. Omaan kokemukseeni verrattuna suunniteltu sektio tulee olemaan miellyttävä kokemus.

Hyvin se menee. Reippaasti vain liikkeelle, suihkuun ja liikkumaan niin toipuminen menee hyvin. Lääkettä kipuun! Arpi alue-alavatsa oli ns tunnoton ja herkkä puolisen vuotta jälkikäteen ja vieläkin vähän tunnoton jostain kohtaa. Arpea tuskin huomaa (aikaa kulunut 6,5v).

 

[SYNNYTIN]

\

olen ymmärtänyt ettei nouse leikatuilla aina samalla tavalla kuin synnyttäneillä...

Kyllä minä ainakin lapseni olen SYNNYTTÄNYT, vaikkakin sektiolla! Sektiolla synnyttäminen on ihan yhtä oikea synnytys kuin alakauttakin!

ja asiaan...

Mä olin kyllä kipeä leikkauksen jälkeen. Seuraavana päivänä piti nousta ylös, mun oli vaikeaa kävellä suorassa (olisin halunnut olla etukenossa). Suihkuun pääsi vasta toisena päivänä, koska sitten vasta otettiin tippakatetri pois. Suihkussa kävin pari viikkoa hammasta purren, seisominen otti niin selkään.

Vauvaa en voinut sairaalassa hoitaa, ja kotonakin siihen meni aikaa. En pystynyt seisomaan esim hoitopöydän äärellä. Enkä uskaltanut kantaa vauvaa ennen kuin olin varma, ettei olo ole enää hutera.

Sängystä nousu ja sänkyynmeno eivät olleet kovin kivuliaita, kun vaan liikkui hitaasti.

Särkylääkkeitä söin vielä kotonakin, mutta aika pian ne jäivät pois. Nyt tuntuu, että lopussa taisin syödä niitä "varalta".

Maito nousi kolmantena päivänä kunnolla. Ja imetys lähti käyntiin loistavasti, ja sujuikin erittäin hyvin.

Toinen sektio on tulossa kesällä, ja eniten jännitän/pelkään virtsakatetrin laittoa!

Liikkeelle tosiaan kannattaa lähteä mahdollisimman pian. ja kotonakin sitten voinnin mukaan pidentää vaunulenkkejä.

 

[Taustailija]

Hei, takana kaksi sektiosynnytystä ja kolmas tulossa kesällä. Ensimmäinen tehtiin nukutuksessa, joka vaikutti maidon nousua hidastavasti ja muutenkin toiminta ko. vuodeosastolla oli erilaista. Toinen sektio oli suunniteltu, ensimmäinen imetys heräämössä ja maito riitti alusta asti. Liikkeelle samana iltana ja katetri myös pois. En tarvinnut kipulääkkeeksi muuta kuin buranaa ja panadolia. Vointi toki aika veltto ja suihkussa käynti ensimmäisen kerran tuntui 20km lenkiltä.
Kauhutarinoita riittää niin sektioista kuin alatiesynnytyksistä. Minullakin olisi omani..

 

[taustalla]

Hei!

Synnytin kuopukseni hätäsektiolla ja kokemus oli melko rankka. "Heräsin" synnytystä seuraavana päivänä teholta, jossa minua pidettiin lievässä narkoosissa hengityskoneen takia. Sain synnytyksessä allergisen reaktion (sokin) nukutusaineesta ja turposin aivan eri näköiseksi. Lisäksi minulla oli ilmarinta ja sen takia dreeni, joka aiheutti hartiapistosta muutaman kerran. Sektiohaavasta en tuntenut hirveää kipua, vain silloin kun jouduin yskimään. Vauvan sain masun päälle toisena päivänä ja normaalille osastolle minut vietiin kolmantena päivänä, jolloin nousin ensimmäisen kerran vain pystyyn. Samana päivänä yritin imettää. Olo koheni jotenkuten päivä päivältä. Hieman on kyllä hatarat muistikuvat ensimmäisiltä päiviltä osastolla, makasin vain sängyssä ja hoitajat kävivät nostamassa vauvan viereeni imetystä varten. Viidentenä päivänä synnytyksestä kävin kahden hoitajan avustuksella vessassa ja kuudentena suihkussa. Vauvan nostin syliin viikon ikäisenä. Sairaalareissu kesti 11 päivää ja kotiin lähtiessäkin oli hieman töttöröö olo. Kipulääkkeet lopetin, kun pääsin sairaalasta pois. Neljään viikkoon en saanut nostaa vauvaa painavempaa. Sektiosta kuitenkin selvittiin mutkien kautta. Onneksi vauva syntyi terveenä.

 

[Adea]

Meidän esikoinen syntyi kiireisellä sektiolla 2004. Sain kipulääkettä ensin kipupumpulla, seuraavan päivän pistoksina. Sen jälkeen nappeina. Hyvin auttoivat minulla. maito nousi 3 päivän päästä, ja sitä tuli todella paljon. Täysimetin tyttöä 6kk ihan onnistuneesti. Nousin sängystä seuraavana päivänä sektion jälkeen (leikattiin illalla), ja pikkuhiljaa vauvan hoito alkoi luonistua. Kotiin pääsin 4 päivän jälkeen viettämään joulua. Hakaset sain alle viikon päästä pois, ja sen jälkeen alkoi olokin pikkuhiljaa helpottaa. Haavaa vihloi lähinnä sängystä noustessa,aivastaessa ja yskiessä. Vauvan hoito onnistui kotona jo aika hyvin. Mutta kumartelu oli lähes mahdotonta ensimmäisinä viikkoina. Usein kun mies tuli töistä hän sai kerätä päivän aikana pudonneita tavaroita lattialta. Portaiden nousu oli hankalaa ensimmäisinä kuukausina (asuimme tuolloin hissittömän talon 3 kerrkoksessa) Maha oli välillä melko turvoksissa, ja pitkään tunnottoman oloinen. Mutta mitään sietämätöntä oloa ei missään vaiheessa ollut.<br><br>

 

[Sivusta]

Kaikkia synnytystapoja kunnioitan mutta kaikille teille sektioäideille nostan kyllä hattua - ja korkealle! Uskomattomia selviytyjiä olette!

:flower: :flower: :flower: