Sektiosta toipuminen

[edessä on]

Hei,

Kysymys yksinkertaisesti: kuinka nopeasti toivuit sektiosta? Tuliko matkan varrella ongelmia? Kuinka imetys lähti käyntiin sektion jälkeen?

 

[helitsu]

No todella nopeasti, seuraavana päivänä jo reippailin ihan kunnolla, oli tietysti maha aika arka ja kaikista vittumaisin oli sängystä nouseminen, nauraminen ja yskiminen. Mut kaikkeen tottuu kun tarpeeks sattuu.
Ainoa ongelma oli sitten haavan jonkinlainen aukeaminen---ja nyt 2 vuoden jälkeenkin se on alhaalta aika leveä ja "ruma". Mut ruma on kaunista ja kaunis rumaa, vai miten se nyt oli?
Imetys sujui ihan hyvin, maito nousi kun kotiin päästiin

 

[Kylkiluu]

Haava oli kaksi ensimmäistä päivää hiton kipeä, sitten helpotti huomattavasti. Haava parani hienosti, ei ongelmia missään vaiheessa. Imetys lähti käyntiin tosi hyvin ja maito nousi vuorokauden sisällä sektiosta

 

[Alli Huuppa]

Eka sängystä ylösnousu oli pahinta. Kolme ekaa päivää olivat vaikeita kivun ja hemmetin kivuliaiden jälkisupistusten takia. Liikkumista, sängystä nousemista, mukavassa asennossa nukkumista hankaloitti parin viikon ajan. Ongelmia ei tullut. Haava parani hyvin. Imetin n. neljän tunnin päästä sektioista. Maitoa riitti luovutettavaksi asti. Alussakaan ei ongelmia. Toipuminen suunniteltujen sektioiden jälkeen nopeampaa kuin alatiesynnytysyritysten jälkeen (jolloin kroppa jo valmiiksi jyrän alle jäänyt).

 

[Lilli]

Ekassa sektiossa tuli haavatulehdus ja kohtutulehdus ja meinas viedä mennessään, yksi viikko elämästä kadoksissa. Toisessakin oli haavakivut yms. Kolmannessa oli kuin ei olisi leikattukaan; aamulla sektio iltapäivällä pystyssä vauvaa hoitamassa, ei mitään kipuja.

 

[ap.]

Itsellä takana yksi suunniteltu sektio. Silloin olin todella kipeä ja haava ei meinanut parantuan. Siksi aloin kyselemään, että onko enemmän sääntö kuin poikkeus, että sektiosta ei toivuta nopeasti. Nähtävästi tämä kerta voi olla jo nopeampi minullakin.

 

[Rauna]

Minä en kyllä ihan seuraavana päivänä reippaillu, vaikka omasta mielestä ihan mukavasti toivuinkin. Taisin mennä tokana päivänä talutettuna vessaan ja sitten vasta kolmantena hitaasti suihkuun ja siitä sitten hiljalleen normaali toimia hidastettuna. Ei kauheesti kannata rehkiä ja reippailla, ettei haavat repeä ja pääsee kunnolla alkuun paranemisessa.
Kai se riippuu ihan omasta kunnosta toipumisaika aina kaikenlaisten leikkausten jälkeen. Olen urheilija, ja toivuin suht kivasti kun alkuun pääsi. Hiihdin jo kunnon lenkkiä 2 kuukautta sektion jälkeen (ottaen huomioon myös raskauden aikaisen kunnon muutoksen).
Maito nousi vasta viidennen päivän jälkeen.
Tsemppiä!!!! Hyvin se menee. Ps. Kantsii ostaa jo valmiiksi mummomallisia alkkareita, kun tuo low waist malli ei oiken passaa haavan päälle.

 

[Tikru77]

Itselläni on positiivinen kokemus suunnitellusta sektiosta. Suht nopeasti ainakin toivuin, ei ollut juuri kipuja. Toki piti ottaa kuukauden päivät rauhallisemmin ja toki välillä haavaa särki jos teki nopeita liikkeitä tai oli pidempään liikkeellä. Ongelmia ei ole tähän mennessä ollut, tosin vielä silloin tällöin tuonne arpeen vihloo, muttei pahasti. Lapsi on nyt vähän yli 9kk.

Maito nousi mulla neljäntenä päivänä synnytyksestä ja lähti hyvin liikkeelle. Täysimetin 5kk ja nyt ruvetaan pikkuhiljaa vähentämään rintaruokintaa.

Tsemppiä tulevaan :flower:

 

[ap.]

Saivatko vauvat korviketta siihen saakka kunnes maito nousi? Täytyykin alkaa valmistautua henkisesti, ettei välttämättä imetys onnistukaan koska edellisellä kertaa ei onnistunut kun siis sektio oli.

Lilli, kamala kokemus sinulla! Mistä moinen vai oliko vain satuumaa ja huonoa tuuria?

 

[Alli Huuppa]

Nuo "ensimmäisenä/toisena päivänä ylös kuin aropupu eikä missään tuntunut" -jutut ei ihan kyllä uppoa muhun. Liekö sitten aika kuultanut muistot joillakin? Sektio kun kuitenkin on suurin vatsan alueelle tehtävä leikkaus. =)

(Eikä sitten tarvii suuttua tästä kommentista...)

 

[ihq]

Ei jäänyt huonoa kokemusta.
Se mikä yllätti oli, että sen ronkkimisen tuntee. Siis ei se tietysti satu, mutta sen tuntee kun vatsaa revitään. Toinen mikä yllätti, vaikka siitä oli puhuttu oli se miten helvetillistä kohdun painelu heräämössä oli. Mutta sain siihen hyvä kipulääkkeen. Ja mulla ei kohtu ihan niin hyvin palautunut kuin useimmilla. Jälkisuppareita oli myös useamman päivän aina imettäessä, eivät mahdottomia.

Imetyksen kanssa ei ollut ongelmia. Vessaan pääsin taluttajan kanssa seuraavana päivänä, ja sinä iltana kävelin. Haava on nätti ja parantui hienosti. Ekat päivät oli pahimpia kun ei voinut nauraa eikä yksiä kun sattui niin paljon. Mutta kyllä sen 4 viikkoa tarvitsin miestä kotona. Nouseminen ja nostaminen sattui.

Missään nimessä ei jäänyt pelkoa. Kaiken kaikkeeaan positiivinen kokemus.

 

[kuopus]

Olin kyllä alussa kipee, ei oikein voinut aamuyöstä kylkeä kääntää. Mutta aamulla kävelin jo keskolaan ja matka tuntui pitkältä.
Olimme sairaalassa 9 päivää kuumeeni vuoksi ja huono HB.
Parin viikon päästä läksin ekan kerran linjurilla kaupunkiin ja vaunuja nostaessa vihlaisi mahasta, en yhtään muistanut ettei saisi vielä nostella.
Lämpöä piisasi vielä kotonakin ja kaupasta tultua oli otettava pienet unet, johtui varmaan HB:stä.
Nopeemmin toipui neljästä aiemmasta luomusta alatiesynnytyksestä.

 

[kuopus]

Imetin seuraavana päivänä, kait sieltä maitoa tuli kun paino nousi vauvalla ja maitoa riitti hyvin. Kävin aina syöttämässä sen kolme päivää jotka oli keskolassa tarkkailussa alhaisen painon vuoksi ja valohoidossa.

 

[Pikachu]

Maito nousi melkeimpä heti seuraavan päivän aikana. Tosi kipee olin pari ekaa päivää ja kun tikit poistettiin niin tuntu ettei sit ollut enää mitään hätää. Särkylääkkeet pystyin jättää pois kans kun tikit lähti.
Todella huomaamaton ja siisti arpi jäi!

 

[ihq]

Saivatko vauvat korviketta siihen saakka kunnes maito nousi? Täytyykin alkaa valmistautua henkisesti, ettei välttämättä imetys onnistukaan koska edellisellä kertaa ei onnistunut kun siis sektio oli.

Lilli, kamala kokemus sinulla! Mistä moinen vai oliko vain satuumaa ja huonoa tuuria?

Mä kielsin antamasta pulloa kun olen heräämössä, mutta en muista saiko vauva hörpytettynä jotain pienen määrän. Ilmeisesti. Kävi tissiin kiinni heti kun tulin heräämöstä. Ja kolmantena päivänä nousi maito kunnolla ja sitä sitten tulikin pakastinkin täyteen. Maidonkerääjät oli todella tarpeen jo sairaalassa. Kolmanetena päivänä ymmärtääkseni monilla alatiesynnyttäjilläkin lähtee kunnolla tulemaan

Mua muuten kaduttaa, etten ottanut tarjottua veritankkausta kun hemoglobiini laski niin alas. Olisin ollut kotona huomattavasti paremmassa kunnossa ja toipuminen olisi varmasti ollut nopeampaa. Mutta nouseehan se nopsaan muutenkin, mutta se muutama päiväkin olisi auttanut kovasti.

 

[Tyhmä]

Nuo "ensimmäisenä/toisena päivänä ylös kuin aropupu eikä missään tuntunut" -jutut ei ihan kyllä uppoa muhun. Liekö sitten aika kuultanut muistot joillakin? Sektio kun kuitenkin on suurin vatsan alueelle tehtävä leikkaus. =)

(Eikä sitten tarvii suuttua tästä kommentista...)

No eipä dementia vielä vaivaa, eikä tuosta nyt niin kauan ole, että aika olis muistot kullannut. Toipuminen on yksilöllistä.

 

[Katherine Wheel]

Ekan sektion jälkeen olin monta päivää kipeä. Muutaman viikon oli liikkuminen hankalaa, varovaista hipsuttelua. Tokan jälkeen olo oli kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Sängystä nousin aamulla kun sektio tehtiin aamuyöllä ja menin suihkuun. Kotiinkin päästiin 2½ vrk sektiosta. Maito nousi hyvin, mitään ongelmia ei ollut kummallakaan kerralla.

 

[niin]

Nuo "ensimmäisenä/toisena päivänä ylös kuin aropupu eikä missään tuntunut" -jutut ei ihan kyllä uppoa muhun. Liekö sitten aika kuultanut muistot joillakin? Sektio kun kuitenkin on suurin vatsan alueelle tehtävä leikkaus. =)

(Eikä sitten tarvii suuttua tästä kommentista...)

Eka päivän olin kyllä petin pohjalla. Seuraavana sujui jo hyvin ja oikeasti ei mitään ylivoimaisia kipuja ollut. Kukaan muu ei ole tätä maininnut, mutta molemmissa sektioissa (tai niiden jälkeen) minulla kipeytyi yläselkä, kun vatsalihakset eivät olleet aiempaan tapaan tukena nostotilanteissa. Kipulääkkeitä otin kyllä ihan tarpeen mukaan enkä halunnut kiusata itseäni erityisesti. En oikein edes tiedä missä vaiheessa maito nousi, mutta ilmeisesti sitä tuli riittävästi, koska lisämaitoa ei tietääkseni tarvittu paria pikku hörppyä lukuunottamatta.

 

[epäonnistunut]

Hei,

Kysymys yksinkertaisesti: kuinka nopeasti toivuit sektiosta? Tuliko matkan varrella ongelmia? Kuinka imetys lähti käyntiin sektion jälkeen?

2 viikkoa liikuin kipulääkkeitten avustuksella, haava oli kipeä ja arka. muita ongelmia ei ollut. Imetystä sujui taistellen hikiset 2 viikkoa ja sitten loppui koko maidontulo