Selvennystä tuohon abortti-ketjuun

[Sisu]

Selvennetään nyt tätä asiaa, ettei tule jälkipuheita, kuten jo yksi harmaa tuossa ketjussa kyseli: Eli siis meitä kohdannut vauvan menetys ei ole mitenääkn tekemisissä downin syndrooman kanssa. Meidän vauva oli menehtyny kohtuun vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä.

Tämä aihe vaan tuli tänään esille erään ihmisen kanssa keskusteltuani, eli siis nuori pariskunta oli päätyny aborttiin, koska lääkärit oli todennu vauvan olevan 100%varmuudella down-lapsi. Tämä asia kirpasi minua syvältä tänään.
Ja halusin nyt vaan tietää, että kuinka moni oikeasti olisi valmis ottamaan kehitysvammaisen lapsen vastaan.
Itse olisin ollut (ja olisin edelleen ) valmis ottamaan down-lapsen vastaan, kunhan olisin vain saanu pitää omani.

 

[Piipi]

:wave: jos jompikumpi lapsistani, siis olemassa olevista, olisi ollut kehitysvammainen olisi hän ilman muuta saanut tulla tähän perheeseen. Toisen lapsen kohdalla en edes mennyt seulontoihin, koska en halunnut asiaa tietää...

 

[KolmeKertaa]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

 

[Sisu]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Ihan yleisellä tasolla kysyin asiaa... Ja mielipidettä palstalaisilta.

 

[MargeSimpson]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Ei välttämättä kuulu suruun. Ei mua ennenkään ois saanut down tms. päätymään keskeytykseen, eikä nykyäänkään.

 

[EvaLon]

Kummassakaan raskaudessa en ole käynyt seuloissa ja aivan varmasti olisi kehitysvammainen lapsi aivan yhtä rakas ja tervetullut perheeseen.Ja tiedän kyllä että on raskasta.

 

[Otsoemo]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Kyllä mie väitän, että vaikkei ole tullut vastaan sitä tilannetta, pystyy jonkin verran kuvittelemaan mitä tekisi. Varsinkin jos on esimerkiks omassa perheessä, tuttavapiirissä ollu jollakin tavalla vammaisia ihmisiä tai työskennellyt vammaisten ihmisten parissa. Minulla pätevät nuo kaikki ja väitän siksi että pystyn sanomaan kuinka toimisin tilanteessa.

Se miten itse aikoo toimia, ei vielä kerro siitä miten suhtautuu toisten päätöksiin. Tämä on arka aihe, mutta minusta tästä täytyy keskustella. Kun vain sen keskustelun voisi tehdä oikeassa hengessä. Ei syyllistäen.

 

[illuusia]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Niinhän se on. Mutta, me kyllä ollaan asiasta miehen kanssa keskusteltu ja molemmat ollaan asiasta samaa mieltä.
Mä työskentelen vaikeasti vammaisten ihmisten parissa ja voin sanoa että ennen olin asiasta toista mieltä.
Ja jokainenhan tekee ratkaisunsa, mun mielestäni tässä asiassa kukaan ei ole parempi kuin toinen, vaikka kieltämättä vähän sellainen olo ehkä tulee kun nyt tämänkin aloituksen luki.

 

[Perskutarallaa]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Niinhän se on. Mutta, me kyllä ollaan asiasta miehen kanssa keskusteltu ja molemmat ollaan asiasta samaa mieltä.
Mä työskentelen vaikeasti vammaisten ihmisten parissa ja voin sanoa että ennen olin asiasta toista mieltä.
Ja jokainenhan tekee ratkaisunsa, mun mielestäni tässä asiassa kukaan ei ole parempi kuin toinen, vaikka kieltämättä vähän sellainen olo ehkä tulee kun nyt tämänkin aloituksen luki.

Peesin.

 

[I-ha-na]

juuri sen takia en edes halunnut tietää niskaturvotusta vaikka oltiin yksityisellä just niillä viikoilla kun ois voinu sen tarkastaa.

ei ihmisellä oo oikeutta päättää millainen lapsi on tervetullut.
alkaa mennä liiallisuuksiin kun niin paljon valikoidaan.

eri on jos tiedetään että lapsella ei ole elonmahdollisuuksia jne.

jos ei ole valmis hoitamaan omaa lastaan niin ei kannata alkaa leikkimään kotia

 

[I-ha-na]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

monet on menemättä seulontoihin eli siis kyllä moni on mietinyt näitä omalle kohdalle vai mitä

 

[Sisu]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Niinhän se on. Mutta, me kyllä ollaan asiasta miehen kanssa keskusteltu ja molemmat ollaan asiasta samaa mieltä.
Mä työskentelen vaikeasti vammaisten ihmisten parissa ja voin sanoa että ennen olin asiasta toista mieltä.
Ja jokainenhan tekee ratkaisunsa, mun mielestäni tässä asiassa kukaan ei ole parempi kuin toinen, vaikka kieltämättä vähän sellainen olo ehkä tulee kun nyt tämänkin aloituksen luki.

En halua enkä edes yritä päteä tällä aialla. Tämä edellä mainittu pariskunta on tehnyt ratkaisunsa, itse olisin ratkaisuu asian toisin. Mutta jos huomasit, niin ekassa mun kirjoituksessa luki "Ja halusin nyt vaan tietää, että kuinka moni oikeasti olisi valmis ottamaan kehitysvammaisen lapsen vastaan. "

 

[illuusia]

Aivan turhaa kuvitella näitä juttuja omalle kohdalle, ja suunnitella mitä tekisi moisessa tilanteessa. Sun suruusi varmaan kuuluukin tää "oisin ottanut vaikka ois ollut kuinka vammainen" mutta normitilanteessa moni ajattelee, kuinka raskasta on hoitaa kehitysvammaista tai sairasta lasta luultavasti oman loppuelämän ajan.

Niinhän se on. Mutta, me kyllä ollaan asiasta miehen kanssa keskusteltu ja molemmat ollaan asiasta samaa mieltä.
Mä työskentelen vaikeasti vammaisten ihmisten parissa ja voin sanoa että ennen olin asiasta toista mieltä.
Ja jokainenhan tekee ratkaisunsa, mun mielestäni tässä asiassa kukaan ei ole parempi kuin toinen, vaikka kieltämättä vähän sellainen olo ehkä tulee kun nyt tämänkin aloituksen luki.

En halua enkä edes yritä päteä tällä aialla. Tämä edellä mainittu pariskunta on tehnyt ratkaisunsa, itse olisin ratkaisuu asian toisin. Mutta jos huomasit, niin ekassa mun kirjoituksessa luki "Ja halusin nyt vaan tietää, että kuinka moni oikeasti olisi valmis ottamaan kehitysvammaisen lapsen vastaan. "

Kyllä huomasin ja luinkin sen läpi pariin otteeseen.
Vaan, mulle sellainen olo tuli siitä huolimatta, mukava kuitenkin kun vielä selvensit.