Suomalaisessa koulussa puhutaan paljon kansainvälisyydestä ja globaalista maailmasta. Se on tärkeää. Samalla on kuitenkin syntynyt ongelma, josta puhutaan aivan liian vähän: lapset tuntevat usein maailman kaukaiset ilmiöt paremmin kuin oman kotiseutunsa historian, luonnon ja kulttuurin, kertoo perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen.
Sara Seppäsen mielestä on väärin, että moni lapsi osaa kertoa Amerikan intiaaneista, mutta ei tunne oman maakuntansa kyliä, lähialueiden vesistöjä, lähimeren ekosysteemiä tai Lapin historiaa. Monille nämä eivät ole vain oppikirjojen aiheita, vaan osa oman suvun, kotiseudun ja identiteetin tarinaa. Lapin lapset opiskelevat Itämeren ekosysteemiä sivutolkulla, kun heidän lähimerensä on Pohjoinen jäämeri.
– Erityisesti Lapin näkökulmasta tämä näkyy selvästi. Lapin erityispiirteet jäävät opetuksessa liian vähälle huomiolle, vaikka ne liittyvät vahvasti alueen elinkeinoihin, historiaan ja kulttuuriin. Jokien merkitys, metsien käyttö, poronhoito sekä kylähistoria ovat asioita, joiden pitäisi kuulua jokaisen lappilaisen yleissivistykseen, Seppänen kertoo.
Juurettomuus kasvaa
Myös metsäsaamelaisten historia jää opetuksessa lähes näkymättömäksi, mitä Seppänen pitää vakavana puutteena. Metsäsaamelaisten vaikutus näkyy edelleen Lapin paikannimissä, suvuissa ja kulttuurissa, mutta moni nuori ei kuule heidän historiastaan juuri mitään koulupolkunsa aikana.
– Kyse ei ole menneisyyteen takertumisesta vaan juurien tuntemisesta. Paikallinen identiteetti auttaa ymmärtämään myös muuta maailmaa. Ihminen, joka tuntee oman historiansa ja ympäristönsä, ymmärtää paremmin myös muiden kulttuureja ja yhteiskuntia, Seppänen uskoo.
– Samalla kyse on myös kasvavasta juurettomuudesta. Yhä useampi nuori elää maailmassa, jossa oma arki täyttyy globaalista somesisällöstä, jatkuvasta uutisvirrasta ja kaukaisista kriiseistä, mutta side omaan kotiseutuun, historiaan ja yhteisöön jää heikoksi. Kun ihminen ei tunne mistä tulee, on vaikeampi tuntea kuuluvansa mihinkään. Puhumme paljon pitovoimasta, mutta liian vähän sen pitovoiman juurista. Niistä juurista, joiden vuoksi haluaa pysyä tai palata Lappiin.
Juurettomuus lisää pahoinvointia
Juurettomuus voi lisätä myös pahoinvointia ja irrallisuuden tunnetta. Jos oma maa, alue ja sukuhistoria jäävät vieraiksi, identiteetti rakentuu helposti pelkästään globaalin massakulttuurin varaan. Silloin katoaa tunne jatkuvuudesta: siitä, että kuuluu osaksi sukupolvien ketjua, paikkaa ja yhteisöä. Ihmisellä pitäisi olla jotain, johon kiinnittyä ja jota myös haluaa vaalia ja puolustaa.
– Siksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin pitäisi lisätä enemmän paikallisuutta. Koulujen olisi tehtävä enemmän yhteistyötä museoiden, kyläyhteisöjen ja paikallisten toimijoiden kanssa. Kotiseututuntemusta, alueellista historiaa ja ympäristökasvatusta pitää vahvistaa.
– Lapin lapset ansaitsevat oikeuden tuntea oman kotiseutunsa – sen luonnon, historian ja ihmiset sekä oman kytkeytymisensä sukupolvien ketjuun, Seppänen sanoo.
