Seurustelen "teinimiehen" kanssa!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lovefool
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lovefool

Vieras
Tapasin nelisen kuukautta sitten baarissa miehen, joka on vanha tuttu teiniajoilta. Mies alkoi hullun lailla piirittämään minua tuosta tapaamisesta lähtien; laitteli viestejä, ehdotti tapaamista yms. Itse olin hiljattain eronnut, joten en ensiksi innostunut ajatuksesta mutta pikku hiljaa aloin lämpenemään.

Aloimme tapailla, ja ihastuimme toisiimme hurjasti. Mies vei minulta totaalisesti jalat alta. En ihastu näin voimakkaasti kovinkaan helposti, joten tämä tuntui ihanalta. Aloimme seurustelemaan ihan virallisesti. Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomaamaan, millainen mies on. Olemme pian kolmekymppisiä, ja miehelle tuntuu olevan kaverit, matkustelu ja bilettäminen huomattavasti tärkeämpää kuin minä. Mies alkoi perumaan tapaamisia, jouduin odottamaan häntä usein kun hän kävi kavereiden kanssa "yhdellä" ja muutenkin kavereiden kanssa järjestetään kaikenlaisia ryyppyreissuja ympäri maailmaa.

En toki oleta, että viettäisimme kaiken ajan yhdessä... olemmehan vasta alkaneet seurustelemaan. Mutta nyt alkaa tuntumaan, että miehestä ei ole rauhoittumaan ja seurustelemaan "oikeasti". Mies on itsekin myöntänyt, että hänellä on menovaihe päällä, haluaa "nauttia elämästä". Itse olen häneen rakastunut, ja olen sen hänelle myös sanonut, mutta hän ei ole minulle mitään rakkaudesta edes puhunut. :(

Tämä on yhtä helvettiä... olen rakastunut, mutta pelkään että tässä käy vielä todella huonosti...
 
Oma mieheni oli juuri tuollainen kun 3v sitten tapasimme. Ensimmäinen vuosi meni ihmetellessä että jatketaanko vai erotaanko, itse kun olin tuolloin pienen lapsen yh.
Teki elämästä aika vaikeaa ja raivostuttavaa, kun miehen "tulen kohta sinne" tarkoitti joskus 3-5 tuntia ja joskus saattoi baarista lähtiessään soittaa että tulee käymään ja halusi jutella viiden aikaan aamuyöllä vakavasti = sammui sohvalle.

Nyt ollaan kuitenkin edelleen yhdessä, mies ei ole juonut alkoholia/käynyt baareissa yli vuoteen, ja meillä on yhteinen vauvakin. Helposti se muutos ei tapahtunut mutta kun mies on oikeasti halunnut muuttua ja rauhoittua.
 
Sama tarina täälläkin. Hukkasin siihen suhteeseen muutaman vuoden omaa tyhmyyttäni.
Kerran suhteesta lähdin ja mies aneli takasin, sanoi että piti itsestäänselvyytenä, mut huomas ettei halua menettää. JepJep, sitä onnea kestikin puoli vuotta ja meno palautu takaisin entiseen.
Kai mut sokaisi se, et mies oli teinivuosina suht kunnollinen.... ei ollu ainakaa parantunu ku viini vanhetessaan.
 

Yhteistyössä