A
"Ahdistaa"
Vieras
Eli siis olen 20v nainen, ja seurustelu ahdistaa minua.
En tiedä miksi, mutta jo teinistä asti olen halunnut olla yksin ilman KETÄÄN ihmisiä lähellä. (Esim.vanhemmat, kaverit, poikaystävä jne.)
Heti jos mies haluaisi seurustella ahdistun, ja pilaan koko jutun..En vaan voi sietää ihmisiä ympärilläni! Olen todella tyytyväinen 2 kissan ja koirani kanssa, mutta kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen ahdistaa hirveästi. Muutin teininä 16-vuotiaana pois kotoa, koska en yksinkertaisesti enää kestänyt perhettäni. Halusin olla yksin...
Välillä on aikoja kun en meinaa jaksaa mennä ulos, koska en jaksa ihmisiä. Enkä oikeastaan jaksa tehdä muutenkaan mitään. Tältä minusta on tuntunut n.13-vuotiaasta asti, mikä minua vaivaa? En puhu asioistani kenellekkään, koska kokemuksien perusteella se ei ole turvallista. Tuntuu että olen vain haamu itsestäni. Välillä nauran, mutta monesti itken vain pelkästä ahdistuksesta. Olen myös erittäin vainoharhainen kun kävelen kaduilla, saatan luulla että joku seuraa tai yrittää kosketella ilman lupaa.(hämärä muisto lapsuudesta)
Mikä minua vaivaa? Ahdistun kaikesta muusta paitsi eläimistäni, ja en jaksa, enkä myöskään halua tehdä MITÄÄN. Tykkään maalata ja piirtää, jolloin aina rupean alitajuisesti piirtämään/maalaamaan todella synkkiä teoksia. En aina edes tiedä mitä kuvat tarkoittaa mutta oloni tuntuu kummalliselle kun katson niitä..auttakaa. Tulenko hulluksi?
En tiedä miksi, mutta jo teinistä asti olen halunnut olla yksin ilman KETÄÄN ihmisiä lähellä. (Esim.vanhemmat, kaverit, poikaystävä jne.)
Heti jos mies haluaisi seurustella ahdistun, ja pilaan koko jutun..En vaan voi sietää ihmisiä ympärilläni! Olen todella tyytyväinen 2 kissan ja koirani kanssa, mutta kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen ahdistaa hirveästi. Muutin teininä 16-vuotiaana pois kotoa, koska en yksinkertaisesti enää kestänyt perhettäni. Halusin olla yksin...
Välillä on aikoja kun en meinaa jaksaa mennä ulos, koska en jaksa ihmisiä. Enkä oikeastaan jaksa tehdä muutenkaan mitään. Tältä minusta on tuntunut n.13-vuotiaasta asti, mikä minua vaivaa? En puhu asioistani kenellekkään, koska kokemuksien perusteella se ei ole turvallista. Tuntuu että olen vain haamu itsestäni. Välillä nauran, mutta monesti itken vain pelkästä ahdistuksesta. Olen myös erittäin vainoharhainen kun kävelen kaduilla, saatan luulla että joku seuraa tai yrittää kosketella ilman lupaa.(hämärä muisto lapsuudesta)
Mikä minua vaivaa? Ahdistun kaikesta muusta paitsi eläimistäni, ja en jaksa, enkä myöskään halua tehdä MITÄÄN. Tykkään maalata ja piirtää, jolloin aina rupean alitajuisesti piirtämään/maalaamaan todella synkkiä teoksia. En aina edes tiedä mitä kuvat tarkoittaa mutta oloni tuntuu kummalliselle kun katson niitä..auttakaa. Tulenko hulluksi?
