Meillä esikoinen sai olla vielä 4-vuotiaaksi pienten ryhmässä (johtui osittain siitä, että pienten puolella oli enemmän tilaa ja osittain siitä, että pienten puolella oli myös kuopus). Esikoinen leikki välillä pihalla isompien kanssa ja kävi välillä muutenkin "lainassa" isojen puolella, joten hänen kohdallaan oli hyvä, että sai olla joustavasti kahden eri ryhmän välillä. Tietysti päivälepo, syömiset yms. hoituivat omassa ryhmässä. Esikoinen tykkäsi leikkiä pienempien kanssa myös, koska hän oli vanhimpana lapsena itseoikeutettu pomo.
Nuorempi lapsi siirtyi isojen ryhmään noin 3 vuotiaana ja hänelle siirtyminen oli vaivalloisempaa, koska hän joutui sinne lähinnä siksi, että pienten puolelle oli tulossa paljon lapsia ja oli siis painetta siirtää kehittyneimmät 3-vuotiaat isojen ryhmään. Tämä kuopukseni aloitti päivähoidon 2-vuotiaana, mutta sopeutui kuukausien kuluessa ryhmäänsä. Minulle jäi ryhmänvaihdosta huono maku, koska hän on hidas hyväksymään uusia asioita, joten taas piti vaihtaa ryhmää, hoitajia, tarhakavereita jne. Uusi isojen ryhmä oli myös meluisampi ja vauhdikkaampi. Vaikka tämä kuopukseni kommunikoi sujuvasti, oli vaipaton, tuli lasten kanssa hyvin toimeen ja oli siis sosiaalisilta taidoiltaan ikäisiinsä verrattuna tosi etevä, niin minulle jäi sellainen vaikutelma, että hän joutui ihan liikaa laittamaan taitojaan äärirajoille. Oikeastaan vasta eskarivaiheessa hän pääsi taas olemaan oma persoonallinen itsensä.
