Siirtyminen IVF:ään

[Sini 78]

Moi!

Meillä on menossa nyt vika ovulaation induktio ja kolmas inssi, sen jälkeen jos ei tärppää niin siirtyminen IVF:ään. Tähän asti oon ollu ihan positiivisella mielellä noin niinkuin yleensä, mutta nyt romahdin polilla ihan totaalisesti :/ Jotenkin se kuulosti niin lopulliselta kun lääkäri totesi, että tämä on sitten viimeinen ja sen jälkeen IVF-jonoon...Usko inssiin on jo mennyt, vaikka lekuri sanoikin, että yritetään nyt vielä pysyä positiivisella mielellä ja uskoa että nyt tärppäis. Onhan se mahdollista, toki, mutta en usko...Pelottaa toi IVF ihan älyttömästi, punktio nyt lähinnä eniten. Ja miten paljon joutuu olee töistä pois ja miten pitkä on jono...Suurimpana peikkona tietysti se, että jos meille ei ikinä sitä lasta suoda, miten siitä selviää...

Onko muilla tullut "paniikkia" tässä vaiheessa? Musta ei oo kertaakaan ennen tuntunu näin toivottomalta.

 

[Raitapaitainen]

On tullut paniikki.. Juuri tuossa samassa vaiheessa eli nyt.

Eniten pelottaa se, että jos hoitovaihtoehdot loppuu kesken ja tulosta ei ole saatu. Jonon pituus sen sijaan yllätti eilen positiivisesti. Taysissa käytiin eilen ensikäynnillä ja IVF on jo toukokuussa. Sitä ennen tehdään vielä yksi inssi.

Kyllä me taas tästäkin selvitään. Niin moni muukin on selvinnyt. :hug:

Tule ihmeessä tuonne IVF:ää odottavien pinoon. Siellä meitä on "muutama" muukin samassa tilanteessa oleva..

 

[kati231]

Sini, ei kannata liikaa pelätä punktiota ym. IVF:ään liittyvää. Meillä on nyt eka IVF takana ja piinailu meneillään. Fyysiseltä kantilta katsottuna mulle henk.koht. IVF ei ollut mikään paha juttu. Samanlainen pistely oikeastaan jatkui kuin ovulaation induktioissa. Kyllä teilläkin se hyvin tulee menemään. Kuten Raitis tuossa sanoi, tule pinoilemaan IVF:ää odottaviin ja lukaisepa tammikuun IVF-hoidot -pinosta meidän kokemuksista.

 

[Sini 78]

Huomenta ja kiitos rohkaisevista sanoista Täytyy ottaa askel kerrallaan, tuntui musta Puregoninkin pistäminen aluksi kauhistuttavalta, mutta nyt se sujuu jo rutiinilla.

Raitapaitainen, teillähän etenee nopsasti, tosi kiva kun ei tarvii niin kauhean kauan odotella. Viimeksi kun oli Naikkarilla puhe tästä IVF:stä niin jono oli silloin noin 6 kk. Eli meillä mennee syksylle jos sitä ennen ei tärppää.

Kati 231, täytyypä alkaa juu lueskelemaan noita pinoja, sieltä saa varmaan paljon vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin.

Tsemppiä teille molemmille!

 

[s1980]

Luen tätä lapsettomuuspalstaa aktiivisesti, vaikken juuri koskaan keskusteluihin osallistu. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että haluaisin sanoa Sinulle rohkaisevia sanoja.

Minulle on tehty ajalla 3/2006-3/2007 viisi inseminaatiota, Clomeja söin tueksi, vaikkei ovulaatiossa ja munasolujen kypsymisessä ole koskaan ollut ongelmia. Itse olisin halunnut vielä muutaman inseminaation, sillä IVF:ään siirtyminen tuntui minustakin lopulliselta ja pelottavalta. Lisäksi ajattelin, että hoidot ovat kamalan raskaita, ja se pelotti ehkä eniten.

Lopulta päädyin kuitenkin IVF:ään viime kesän lopulla. Minulla jarruna käytettiin e-pillereitä, ja itse asiassa ensimmäisessä hoidossa sain ikävimmät haittaoireet niistä. Gonal-F:ää pistin annoksella 150 ky muistaakseni yhdeksän päivän ajan.

Munasolut kerättiin nukutuksessa, niitä saatiin 12 kpl, joista 8 hedelmöittyi. Siirtopäivänä tuli kuitenkin shokkiuutisia: ainoastaan kaksi alkioista oli siirtokelpoisia, nekin vain III-luokkaa. Se oli todella järkytys, sillä lääkärienkin mielestä hedelmällisyydessäni ei ollut ollut mitään vikaa. Vasta IVF:ssä nähtiin, mistä epäonnistumiset ilmeisesti johtuvat.

Kumpikaan alkioista ei kiinnittynyt, ja seuraavan hoidon pääsin aloittamaan joulukuussa, nollaultra tehtiin 9.1. Nyt käytössä olivat hieman suuremmat annokset Gonalia. Vaikeita oireita minulla ei kuitenkaan ollut, lähinnä kipua alavatsalla liikkuessa, mutta se on pientä kuukautiskipuihin verrattuna.

Tällä kertaa munasoluja saatiin kerättyä 19, niistä vähän yli puolet hedelmöittyi. Pelkäsin kamalasti, saadaanko tällä kertaa mitään siirrettyä. Nytkin siirtopäivän yllätys oli suuri, mutta positiivinen: kelvollisia alkioita oli 8 kappaletta, moni niistä II-luokkaa, muutama III-luokkainen joukossa. Syytä tähän parannukseen ei tiedetä. Minulle siirrettiin kaksi alkiota, kuusi saatiin pakkaseen, vaikka olin pitänyt sitä täysin mahdottomana. Nyt ovat toiveet korkealla, pp 6 menossa...

Itse en ole kokenut hoitoja kovin raskaana, vaikka olen joutunut kahden viikon aikana matkustamaan Viroon saakka viisi kertaa, olen siis siellä hoidoissa. Matkapäivät olen tietysti joutunut olemaan poissa töistä, mutta koska teen vuorotyötä, listat saatiin suunniteltua niin että ne olivat vapaapäiviä muutenkin. Sairaslomaan ei ole ollut työn fyysisyydestä huolimatta tarvetta. Punktio tehtiin tiistaina, ja keskiviikkona menin yövuoroon.

Jolloin tavalla IVF on tuntunut jopa helpommalta kuin inseminaatiot, etenkin siinä vaiheessa kun niitä oli jo useampi takana enkä enää oikein jaksanut uskoa onnistumiseen. Aikatauluista on koeputkihedelmöityksessä vähemmän stressiä, kun ei tarvitse pelätä ovulaation sattumista vkonlopulle tai pyhäpäiville, kuten inseminaatiossa oli.

Voimia tämän hoidon läpikäymiseen antaa sekin, että onnistumismahdollisuudet ovat kuitenkin paljon paremmat kuin inseminaatiossa. Ja IVF:ssä saadaan myös helpommin selville, missä on vika. Moneen ongelmaan on tehokkaita hoitokeinoja.

Toivon Sinulle ja tietysti kaikille muillekin paljon voimia ja onnea hoitoihin!