pitkä osastojakso?

[epätoivoinen äiti]

hei!
Palautepalaverissa oltiin tänään ja äippä itkeny ihan hysteerisenä täällä koko päivän.Onneksi lapsi pääsi nyt lomalle kuitenkin viikonlopuksi.Lapsella on niin pahat psyykkiset ongelmat,että tarvitsee pitkän jakson psykiatrian osastolla.Tämä siis tarkoittaa,että lapsi olisi puol vuotta tai ylikin osastolla ja sit viikonloput kotona.Onko kellään muulla kokemuksia tällaisista jaksoista,jotka ovat näin pitkiä?
Taas kyseltiin,että onko lasta lyöty kotona kun"pinna"on mennyt vanhemmilta lapsen kanssa.Pinna on mennyt ja menee varmaan tulevaisuudessakin,mutta että lasta hakattaisiin kotona HUH HUH!Ihmettelen kun tämä asia tuodaan jatkuvasti siellä esille.Hain keskimmäisen tarhasta,niin kyselin niiltä,että oletteko joskus epäilleet tämän lapsen kohdalla pahoinpitelyä kotona tai vastaavaa.Olivat aivan ihmeissään siellä näistä meidän jutuista.Ei ollut lapsella aspergeriä eikä adhd,vaan ainoastaan asperger oireita ja nekin kuulemma johtuvat PSYYKKISISTÄ syistä.
Lapsi kastelee osastolla,mitä ei kotona ole tapahtunut pitkiin aikoihin.Ehdotettiin minulle masennusta,kun olen väsynyt,no totta kai olen,kun pieni tekee hampaita enkä ole saanut nukuttua.Kyseltiin synnytyksen jälkeisiä mielialoja ja muuta
Vanhempien JAKSAMISEEN ehdotettiin perhetyöntekijää ja tukiperhettä.TÄtäkin nyt koko suvun kanssa ihmetellään,kun ei kenelläkään ole ollut tiedossa,että meillä oltaisiin VÄSYNEITÄ.Mitähän se hyödyttää jos vanhin menee tukiperheeseen ja kaksi muuta jäävät kotiin,nii enpä siinä saa nukuttua sen enempää kuin ennenkään ja sit kakkone viellä änkää viereen kun ei yksin haluu nukkuu ja sit sitä pitää viihdyttää ja keksiä tekemistä kun ei isompi ole seurana.Eli minulle itselle raskaampaa jos esikoinen olisi jossain muualla.Mitä se minua hyödyttää.
Juuttumiset ja jumimiset tiettyihin asioihin ovat myös psyykkisistä syistä johtuvia !en enää tiedä mitä pitäisi ajatella.Lapsi on niin hukassa omasta itsestään,että he ovat erittäin huolissaan ja psyykkiset oireet ovat niin pahoja...Näihin siis tarjottiin vain tuo pitkä jakso siellä osastolla ja ehkä toiminta ja fysioterapiaa,kun näistä on jäljessä ikäisistään.Kynä ote on huono.Nämäkin johtuvat varmaan psyykkisistä syistä.
Miehen äiti sanoi,että miten lapsella voi jo 1 vuotiaana olla psyykkeen ongelmia???Kun kerran siittä saakka on tollainen tolskaaja ja säheltäjä ollut.
Jono tuolle osastolle on kuitenkin pitkä joten kai sinne jonoon ainakin mennään ja eihän sinne ole pakko mennä jos vanhemmat emme halua lasta sinne laittaa.Kuulemma tämä auttaisi lasta hirveästi,kun jo tässä vaiheessa päästäisiin vaikuttamaan näihin ongelmiin.EMMEKÖ tosiaan vanhempina voi lastamme mitenkään auttaa muulla tavalla?
Olo on erittäin tyhjä.En enää tiedä mitä ajatella.Isän vanhemmat ehdottivat yksityistä psykiatria ja varmaan maksaisivatkin sen.
Esimerkki lapsen osastolta.Lapsi menossa vessaan,hoitsu kysyy mihin menossa,lapsi kääntyy takaisin ulos,kohta pissat tullu housuun.Lapsi ei osannut sanoa,että tahtoo vessaan.Lapsi on arka eikä ilmaise itseään eikä tarpeitaan.Kotona minä kuitenkin äitinä osaan lukea lasta kuin avointa kirjaa ja tajuan kysyä kun näen,että jokin hätänä,tai ei uskalla sanoa jotain asiaa,niin sanoo kyllä sitten kun oikeen osaa kysyä .Lapsella siis ei ole minkään laista minäkuvaa itsestään,ja tästä syystä ei osaa ottaa kontaktia muihin lapsiin tai toimia heidän kanssaan.Ei ole käsitystä syy seuraus suhteesta,vaan tekee ensin ja ei välttämättä ajattele ensin,eikä jälkeenpäinkään,miksi näin menee.
Olisihan toisaalta siellä osastolla aikuisia seuraamassa ja puutumassa asioihin heti ja voisivat puuttua joka asiaan mitä tapahtuu,mitä ei välttämättä täällä kotona kerkeä.Eikä viitsi joka pikkujuttuun puuttuakkaan.....
Että tällä hetkellä täällä ei olla kyllä kovin kivoissa tunnelmissa
Eniten kuitenkin ottaa aivoon se,kun juttelin lapsen kanssa tuosta pitemmästä jaksosta,että mitä mieltä hän olisi asiasta,niin ei tykkää,mutta ei ole hirveesti vastaankaan ja sitten alkoi kertoa minulle tästä kyseisestä osastosta,että siellä ollaan 2kk-2v.Eli lapselle on puhuttu tästä osastosta ilman,että meille olisi kerrottu shocked.gif Kännykät ovat käyneet tämän päivän kuumana molempien suvun välillä...
Tämä on taas varmaan sekavaa luettavaa,mutta niin on kyllä kirjoittajakin tällä hetkellä tosi sekavalla mielellä
Ja siitä koulusta sen verran,että tähän koulun käyntiin koskeviin ongelmiin lähdettiin apua hakemaan,niin nyt sitten ollaankin perjeongelmien keskellä,vaikka kotona ei ole ongelmia pahemmin enää ollutkaan(tietty lapsihan tottelee kun sitä pahoinpidellään kotona).Äiti kyllä huutaa jos pinna menee ja iskä on joskus luunappia antanut,mutta sekin on tosi harvoin ,eikä sitäkään piiiiitkään aikaan.Pahoinpidelty lapsi käyttäytyy tällä tavalla.....ja on tällaisia ongelmia kuten meidän lapsella.....

 

[mie]

Vaikea sanoa mittään kun en tapausta tunne, mutta niinkuin sanoit niin eipä teidän tarvise lasta sinne osastojaksolle laittaa jos ette halua, jotenkin tuntuisi vaan kummalliselle että näin radikaalia juttua ehdotettaisiin jos sen tarvetta ei olisi :/ .
Käypäs lukemassa kirjoituksia www.perheklubi.net palstalta, siellä on enempi juttua erityislasten asioista ja uskoisin että saat sieltä nopeammin neuvoja ongelmaasi :hug:

 

[ymmärrystä]

heippa, ja kovasti voimia... nämä jutut ovat aina niitä pahimpia... tekee sitten niin tai näin, niin aina saa kuulla että on tehnyt väärin.... saanko kysyä minkä ikäinen lapsesi on, niin voisin ehkä kertoa sinulle jotain... olen itse ollut töissä eräällä psykiatrisella osastolla, ja hoitanut erästä lapsipotilasta, joka oli pitkällä hoitojaksolla niin, ettäkävi vain joka toinen viikonloppu kotona........jos siitä nyt olisi apua tai ainakin puhtia päätöksiin, voisin kertoa sinulle omia kokemuksiani..... :hug:

 

[epätoivoinen äiti]

Hei!Meillä lapsi jo ollut tutkimus jaksolla 7 viikkoa,mutta nyt kysymys olisi hoidollisesta jaksosta joka olisi vähintään puoli vuotta tai pidempään maksimissaan 2v.Lapsi olisi osastolla ja viikonloppuisin pääsisi kotiin.Katsomassa saisi käydä myös osastolla milloin haluaa.Lapsi täyttää nyt 8v.laitostuuko lapsi näin pitkän jakson aikana?Psyykkiset ongelmat ovat syynä kaikkeen käytökseen,mutta mistä nämä johtuvat,niin vastausta ei saatu muuta kuin,että me.Päin naamaa siis tätä ei sanottu,mutta tarkoittivat kuitenkin.Perheessämme on myös 2 muuta lasta ,jotka ovat ihan normaaleja.Eikö heilläkin pitäisi olla ongelmia ja oireita jos olemme todella näin epäkelpoja vanhempia,että sairastutamme oman lapsen tällä tavalla.
Tietenkin jos tästä lapselle olisi apua,mutta ettei mitään muuta auttamiskeinoa ole niin ihmettelen vain.Fysioterapiaa alkaa saamaan talvella ja siinä se.Vanhemmille jaksamis apua tarjottu,mutta meidän jaksamisen suhteen ei ole ollut ongelmaa.Tuntuu,että ollaan oikeen haettu meistä tekemällä syitä,miksi lapsi on noin psyykkisesti sairastunut.Joka kerralla myös otetaan esille ollaanko lasta lyöty,jota ihmettelen,kun olen jo monta kertaa vastannut ettei lyödä!
Koko meidän suku on ihan kauhuissaan ja kaikki ovat soittamassa sinne,ettei meillä todellakaan ole tällaista mitä he siellä ovat keskenään päätelleet.Itse en ole voinut puolustautua,kun siellä aina itkukurkussa koko ajan ja olenhan tietty itkenykkin kun vaikeista asioista puhutaan.Viellä olisi yksi tapaaminen siellä,niin taidan pistää paperille asiat,mitä minulla on mielessä,niin muistan sitten paremmin ja oion niiden käsityksiä meidän perheestä!
Lapsi laitetaan kuitenkin siihen jonoon osastojaksolle,jos ei muuta keinoa löydy ja tilanne koulussa ei parane yhtään,niin pakkohan se lapsi on sinne laittaa.Lapsen parastahan me vanhemmatkin halutaan,mutta epäilyttää että miten nämä pitkät jaksot vaikuttavat lapsiin?
Lapsellamme oli koulussa ongelmia,niin nyt ne ongelmat ovatkin kotona ja vanhemmissa ja kaikki heijastuu kaikkeen.Eipä tallainen diagnoosi kyllä paljoa lohduta!

 

[äätäi]

Hei! Onko sinun äitinäsi pakko suostua ja "luovuttaa" lapsi noinkin pitkälle osastojaksolle?
Kyseenalaista hoitajia ja lääkäreitä! Älä suostu jos sinusta tuntuu siltä! Kirjoittele miten asia eteni! Roppakaupalla jaksamista vaikeaan tilanteeseen!

 

[epätoivoinen äiti]

Hei!
Ei ole pakko suostua,jos emme itse halua.Osasivat siellä kyllä puhua niin hyvin sen jakson puolesta,että lapsen tulevaisuutta ajatellen mietimme asiaa.Osasivat pelotella vanhemmat tosi pahanpäiväisesti ajatellen lapsen tulevaa elämää,kun hän on niin"hukassa"!Nyt olisi kuulemma hyvä aika puuttua lapsen ongelmiin ,kun on niin nuori vielä.Haluaisin itsekkin puuttua noihin ongelmiin,mutta kai vanhemmat eivät voi tehdä muuta kuin "jaksaa"lapsen kanssa.Osasto tarjoaa tarkat struktuurit arkeen ja lapsen elämään.Samat ne on olleet kyllä kotonakin ,selvät säännöt,aikataulut ja rutiinit.Helpompaa minulla on ollut ku esikoinen on ollut kotona.Nyt pitää kakkosta viihdyttää ja leikkikaveria ei viellä pikkuveikastakaan ole,niin enemmän itselläni on ollut työtä ,kun lapsi oli siellä osastolla.
Kyllähän sitä kaikkensa haluaa tehdä lapsensa eteen,mutta tämä puol vuotta ja ehkä pitempääkin ,tuntuu kyllä kohtuuttoman pitkältä ajalta jo lapsenkin kannalta.Jo tämän lyhyen jakson ajan ikävä on ollut tosi kova itsellä ja varmaan lapsellakin,mutta kun ei hän puhu tunteistaan.Tuntuu etten enää tiedä mistään mitään.Pää on tyhjää täynnä tällä hetkellä.
Väsymyksestä vielä,että meidäm pieni tekee hampaita ja sit oli vatsataudissa,niin olen tässä joutunut valvomaan tosi paljon.Tottakai silloin ihminen on väsynyt.Että tämä on sitten sellainen sana jota niissä neuvotteluissa ei kannata mainita.Onko kukaan teistä ollut koskaan väsynyt?Jos vastaat kyllä ,olet sitten masentunut.Mielestäni tällainen väsyminen ,joka johtuu valvomisesta ei voi kyllä verratakkaan masennukseen...

 

[inhottavaa]

terve taas... niin tosiaan yritän nyt vastailla, tai ainakin kertoa oman näkökantani tilanteeseen.... Mielestäni tämä on juuri nykyajan ammattikasvattajien yms.. ongelma.Jo päiväkodista lähtien jos lapsi tekee jotain poikkeavaa, tai muuta ns.vähän oudompaa,lähetetään hänet tutkimuksiin, jotta saataisi diagnoosi... toine ongelma, mikä on mielestäni suoraan.....ja syvältä sieltä, mutta silti valitettavasti totistakin totta on se, että heti alusta lähtien, ja valitettavan usein ihan viimeiseen saakka syytetään kaikesta vanhempia...ja syytökset ovat aikausein tosi rankkoja... oli kyse sitten mistä tahansa, niin aina on kasvattanut väärin ja perheestähän kaikki johtuu....voi jeesus sanon minä.

Tiedän tasan tarkkaan,että on kamalaa istua ja kuunnella hoitajien kommentteja omasta lapsestaan, ja kun sellaista henkilökuntaa löytyy valitettavan paljon, jotka eivät ajattele potilaita ihmisinä tai sitä, kuinka äidille lapsesta puhuttasessa tämä satuttaa kovasti ja äidin siinä tilanteessa on paha, jollei lähes olematonta puolustautua... ja oikeastaan miksi pitäisikään.. EIKÖ SYYTÖSTEN SIJASTA VOISI KESKITTYÄ MIETTIMÄÄN MIKÄ ON TÄLLE LAPSELLE PARASTA..tarkoitan tällä nyt sitä, kun sulta kysytään jatkuvasti että lyötkö lastasi... kyllähän sen hitto soikoon huomaa jo varhaisessa vaiheessa jos lasta kotona pahoinpidellään... ei siitä psyykkiset oireet johdu, jos vaikka suutuspäissään joskus on napannutkin..... ja jos näin olisi, luulen että aika monen meidän lapset olisi ties missä osastolla silloin

Sanoit että lapsellasi on koulussa ongelmia?? onko hänellä muuten vaikeaa koulussa,onko ystäviä??

Tuohon laitostumiseen on paha vastata... en usko että se ihan käden käänteessä tapahtuu,jos lapsi kumminkin on viikonloput kotona, mutta onhan se rankkaa 8-vuotiaalle, ja jos päätätte laittaa lapsen sinne, niin toivottavasti tilanne ei pahemmu, sillä uusi ja pelottava tuo asia varmasti lapsellekkin on....Mielestäni lapsen paikka on kotona, mutta tietysti voin myös sanoa sen, jos se päätöstänne millään auttaa, niin ainakin meidän työpaikalla, juuri eräässä hoitokodissa, jossa on pitkän jakson potilaita, me käydään metsäretkillä, taksilla hesburgerilla, grillataan ja tehdään valvotuissa olosuhteissa muutakin mukavaa.... kannattaisiko ehdottaa, jos koittaisitte hetken miten tämä sujuu......toisaalta taas sitten....eihän lapsi tällä jaksolla ns."parane", vaan mahd, ongelmiin yritetään taasen löytää ratkaisua... mitäs sitten kun jakso ns. päättyy... tuleeko sitten taas uusi ja uusi ja uusi.hurjan vaikeita tilanteita juuri nämä... tuntuu siltä että teet niin tai näin niin aina on joku syyttämässä, että teit väärin.

eräs hyvä neuvo joka kannattaa muistaa on se että jos nyt lapsesi pätät laittaa tuonne "hoitokotiin" niin muista vaatia hoitajilta vain parasta!!!joohan, ja pidä pintasi, sillä helppoa ei tule olemaan.
Älä silti syytä itseäsi , sillä yrität vain auttaa lastasi. harmittaa etten osaa sinua asiassa enempää auttaa... :ashamed: mutta kuule.. tässä yksi juttu työpaikan seinältä..

se pieni menninkäinen ,ei se ei osannut kertoa, jos kysyttiin,ei se ei osannut taikoa jos tahdottiin, eikä juosta, jos hoputettiin... tai niin ainakin luultiin....uskotteko tarinaa tuota... kyllä se juoksi, se taikoi ja se ketoi satuja, mutta vain niille, jotka sen sisälle näkivät... ja kun se hymyili, se hymy olisi sulattanut vaikka harmaan kiven!!

muistathan että tuollainen menninkäinen teillä on... monella ei ole,olkaa onnellisia... ihanaa että maailmassa on erinlaisia, mutta aitoja ihmisiä... ja ne sen näkee, jotka näkevät sisimmän....ja kun se menninkäinen nukahtaa ja käytte salaa kurkkaamassa... se nukkuu rauhallista lapsen unta... ihania ne ovat ongelmineen tai ilman... suur tsemppiä.. toivottavsti autoin edes hitusen verran.

 

[inhottavaa]

niin, ja onhan se kyllä totta, että tuolla ns."laitoksessa" päivään tulee tietyt järjestykset ja jaksotus, mutta tämän sinä pystyt järjestämään myös kotona, kunhan saat aluksi apua siihen mistä lähdette liikkeelle.

ammattiapu on aina ok, mutta joskus se ei välttämättä ole se paras apu... kannattaa luottaa omiin vaistoihisi, 8-vuotias on siinä iässä kyllä että kaikki muutokset tuntuvat hurjilta.

 

[Kultasiipi]

Minun lapsi on ollut psykiatrisella osastolla hoidossa vuoden 7-vuotiaana.Kyllä siin aikanaan itkettiin ja huudettiin,kättä väännettiin,että laitanko lapseni sinne osastolle vai en. Peloteltiin huostaanotolla jos en suostu hoitojaksoon,lapsen edun nimissä olisi tehty huostaanotto. Ei paljon valinnan vapautta jäänyt. Toisaalta sanottiin,että mistä sitten otan apua lapselle jos en hoitoon suostu. Niinpä hän vietti vuoden osastolla ja viikonloput kotona. Oli se rankkaa aikaa kaikin puolin ja vasta sitten huokaisin helpotuksesta kun viimeisen kerran osaston ovesta ulos kävelin lapsen kanssa. Mielestäni laitostumista ei tapahtunut,hyvin sopeutui takaisin kotiin.
Myös minua syyllistettiin pitkään äitinä siitä,että olen lasta pahoinpidellyt ja omalla kasvatuksella ongelmat aiheuttanut. En kai olisi apua lähtenyt hakemaan jos itse olin syyllinen ongelmiin.Pitää olla vain pää kylmänä ja seisoa sanojensa takana.Aikaa myöten asiat alkoi sujua ja välit hoitohenkilökuntaan ja lääkäriin paranivat huomattavasti.Lapselle tuli diagnoosiksi adhd ja käytöshäiriö. Toivon sinulle ja perheellesi paljon voimia ja kyselkää asioista hoitavalta taholta.Itse sanoin aina kun joku asia ei mielestäni sujunut hyvin ja aika usein olinkin sukset ristissä hoitajien kanssa alkuun.

 

[epätoivoinen äiti]

Kiitos vastauksesta !
Tässä nyt mietitään tai yritetään,mikä olisi lapselle parasta.Ollaan päätetty,että siihen jonoon nyt ainakin laitetaan ja katsotaan sitten,mitä tuleman pitää.Meitä ei ole kuitenkaan uhkailtu huostaaotolla tai muullakaan.Perhetyöntekijää ja tukiperhettä ollaan tyrkytetty,mutta näistä ei silleen ole apua kun tuo piikkumies on nyt valvottanut kun ollut kipeenä.Palavereissa sitten väsymys on vedetty esiin ja että masennustakin on.Siis niiden mielestä.Eli meillä isoin menisi sinne tukiperheeseen ja muut jäisivät kotiin.Eipä tuosta mitään hyötyä minulle olisi kun vauva valvottaa eli sehän sinne pitäisi laittaa,että saisin nukkua,kun isot lapset pärjäävät kahdestaan .Naurettavia nuo niiden johtopäätösten tekeminen.Soitan maanantaina omalle lasten neuvolan tädille,joka on meitä auttanut näissä jutuissa eteen päin,mitä mieltä hän on tästä viimeisestä palaverista.Kauhuissaan kuunteli jo sitä edellistä palautetta!Hän kouluttautuu
eteen päin ammatissaan,ja siksi on tekemisissä lastenpsykkan kanssa.Varmaan haluaisi tulla mukaan seuraavaan palaveriin ja tuoda esiin meidän perheen asiat,koska tuntee meidät hyvin.Jos me olemme 4 kertaa käyneet siellä je niiden perusteella aletaan tekemään meistä tällaisia vanhempia,niin ihmettelen vaan syvästi.
Viime yö meni valvoessa ja paperille kirjoittaessa asioita,että muistaa vielä ne aamulla mitä kirjoittaa koneelle.Saan sitten seuraavassa palaverissa sanottua asiani ja muistan vielä mitä piti sanoa ja jos itkettää taas,niin pistän ukon lukemaan paperin :kieh: !

 

[Kultasiipi]

Meillä ollut lapsella tukiperhe monen monta vuotta jo,syystä että olen yh ja aikaanaan omaa aikaa ei ollut juuri mahdollisuus saada.Hyvin on suhde toiminut ja perheestä tullut osa meidän arkea.Meillä kävi myös perhetyö osastojakson jälkeen vaikka olin sitä vastaan kun en kokenut tarvetta moiseen.Perustelivat sillä,että ei heti katkea kaikki yhteistyö kun osastojakso ohi. Kumminkin käyn säännöllisesti lasten psykan polilla juttelemassa.No suostuin sitten niihin kotikäynteihin,kun en jaksanut matsata.Juttelemassa ne vaan kävi meillä enkä kokenut asiasta olevan mitään hyötyä joskaan ei haittaakaan. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu,että ne kävi vain vahtaamassa millasta meidän arki on ja pärjäänkö heidän mielestään.No sitähän se oli mitä aina ennenkin.Parin raivarit lapsi sai ja toimin niinkuin aina...puutuin asiaan ja selvitin tilanteen lapsen kanssa tädeistä huolimatta.
Tuo on hyvä,että kirjoitat paperille mietteitäsi.Varmaan ei kaikkea muuten muistaisi kun muutenkin jännä tilanne.Neuvolantäti voi mielestäni hyvin osallistua palavereihin ja saa kai sinne ottaa mukaan ketä tahtoo. :hug:

 

[Sini]

Meillä lapsi oli osastohoidossa 9 kk. Oli silloin 8 v. Tosi vaikeeta oli lapsi sinne viedä, enkä tiedä oliko siitä jaksosta mitään hyötyä silloin.

Toisen kerran joutui osastolle, kun ei enää halunnut mennä omaan kouluun. Eihän sellainen peli kauan vetele. En tiedä, oliko koulussa kiusaamista. Itse ei ole suostunut sanomaan tai sitten ei itsekään tiedä missä vika. Oli nyt sitten osastolla 3 kk. Tää jakso oli meidän kaikkien mielestä ihan hyvä juttu.

Päädyimme sos.toimen ja lääkärin suosittelemina laittamaan poika perhekotiin, avohuollon tukitoimi. On nyt 12 v. Ja viihtyy siellä paremmin kuin osastolla. Pääsee perhekodista joka toinen viikonloppu kotiin.

Mekin ajattelimme lapsen parasta ja lähipiiri oli samaa mieltä. Se kannusti tuonne perhekotiin sijoittamista. Ajattelimme myös omaa jaksamistamme erityislapsen kanssa. Tilanne on nyt kotona rauhoittunut.

Meillä on monta vuotta käynyt perhetyöntekija. Toki alussa tuntui, että mitä turhaan. "Olemmehan hyviä vanhempia", mutta perhetyöntekijä omalla panoksellaan auttoi koko perhettä. Pelasi lasten kanssa, kävivät elokuvissa, syömässä.

Mielestäni kaikki mahdollinen apu kannattaa ottaa vastaan. Eikä ajatella, että meissä on vikaa.

Myönnän, että monesti olen itkenyt ja valvonut öitäkin lasten takia. Ongelmat ovat usein kasautuneet. Myös meitä vanhempia on syyllistetty osastolta päin. Monesti myös sosiaalityöntekijät ovat tahdittomia, eivätkä osaa hoitaa perheen asioita yhteistyössä. Tiedonanto ontuu ja tulee väärinkäsityksiä. On painostusta ollut sekä sosiaalitoimesta ja sairaalasta. Syyllinen pitäisi aina löytyä, näin hoitopuolella. Monesti mennään syyttämään vanhempia, vaikka todellisia syitä lapsen pahaan oloon voida noin vain osoittaa. Jotain tapahtumaa kotona tai vastaavaa.

Kovasti vaan kaikille erityislasten vanhemmille voimia!