mun vanhemmat alkaa risoa taas ja aika kovasti 
Kun kerpule joka asiaan pitää se saamarin nokka työntää, oikeesti ei jaksais koko ajan.
onpa kyse sitten meidän pakastimen ostosta tai mistä vaan, niin koko ajan pitää hätäillä ja määräillä ym :headwall:
Tänään oon saanu sen kymmenen kertaa ainakin kuulla siitä että ei sinne yläkertaan (meidän) mahdu kyllä varmasti kun kaappipakastin, se säiliöpakastin ei mahdu muka kääntymään sinne jne. Sitten seuraavaks siitä että ei teiän kannata sitä vielä ostaa kun just katottiin kalenterista että...(liittyen meidän raha-asioihin)
Tai sit niinkun tässä männä viikoilla oli hätä meiän auton huollosta sen tsiljoona kertaa että jos sitä aikaa ei ala saamaan niin pitää viiä se auto muualle korjaukseen ja plää plää :headwall:
Ja ainakin 2 kertaa on sillee käyny että jos en kerkee vastaamaan heiän soittoihinsa/viesteihin heti niin jo sieltä laukataa ovikelloo soittamaan että miks et vastannu ja onko (muka)sattunu jotain; yks kerta ainakin oli niinkin hirvee kun olin jo vaihtanu kesäverhot tähän olkkariin niin sitä piti alkaa illalla 9 jälkee soittelee että oonko muistanu sammuttaa patterin ettei syty tuleen kun verho eessä :headwall:
Ja se oli hirveetä kun en 2 soittoon ja viestiin heti vastannu, satuttiin miehen kans olemaan jo sängyssä ja puuhailemassa siinä kaikenlaista Sit kun soitin takasi päin että mitä asiaa, niin sieltä jo oli tulossa tännepäin kattomaan onko jottain muka taas sattunu!
Oispa ollu kiva puoli pukeissa mennä siinä ovee aukomaan, tai olis varmaa tullu omilla avaimilla sisälle jos ei oltas ovee aukastu :headwall:
Musta alkaa tuntumaan etten jaksa kohta enää, ahistaa.
Vaikka ne onkin niin ihania kuitenki kun auttaavat mut ei vaan kerta kaikkiaan jaksa tuota jatkuvaa kyttäystä, määräilyä, kauhistelua yms.
Nyt mä huomaan että asutaan liiaki lähellä...muutama talo vaan väliä tässä...alkaa tehdä mieli kohta jonnekin muualle muuttaa :/
Tiiän jo varmaks että alkaa ihan hirvee kauhistelu siitä kun sanotaan että lähetään pelkästään kahestaan risteilylle alku kesästä.
Kun niitten mielestä siinä ei tietenkää oo mitää järkee kun ei oo lapset mukana, kun niitten pitäs olla koko ajan mukana.
Mut me halutaa kyllä hääpäivää juhlistaa ihan kahestaan välillä (ollaan sitten vaikka itsekkäitä ja tyhmiä ym kun viiään lapset anopille hoitoon 
)
Phuu, tulipas taas tekstiä; pakko vaan purkaa välillä.
Onko kellään muulla samanlaista omien vanhempien tai appivanhempien kans?
Kun kerpule joka asiaan pitää se saamarin nokka työntää, oikeesti ei jaksais koko ajan.
onpa kyse sitten meidän pakastimen ostosta tai mistä vaan, niin koko ajan pitää hätäillä ja määräillä ym :headwall:
Tänään oon saanu sen kymmenen kertaa ainakin kuulla siitä että ei sinne yläkertaan (meidän) mahdu kyllä varmasti kun kaappipakastin, se säiliöpakastin ei mahdu muka kääntymään sinne jne. Sitten seuraavaks siitä että ei teiän kannata sitä vielä ostaa kun just katottiin kalenterista että...(liittyen meidän raha-asioihin)
Tai sit niinkun tässä männä viikoilla oli hätä meiän auton huollosta sen tsiljoona kertaa että jos sitä aikaa ei ala saamaan niin pitää viiä se auto muualle korjaukseen ja plää plää :headwall:
Ja ainakin 2 kertaa on sillee käyny että jos en kerkee vastaamaan heiän soittoihinsa/viesteihin heti niin jo sieltä laukataa ovikelloo soittamaan että miks et vastannu ja onko (muka)sattunu jotain; yks kerta ainakin oli niinkin hirvee kun olin jo vaihtanu kesäverhot tähän olkkariin niin sitä piti alkaa illalla 9 jälkee soittelee että oonko muistanu sammuttaa patterin ettei syty tuleen kun verho eessä :headwall:
Ja se oli hirveetä kun en 2 soittoon ja viestiin heti vastannu, satuttiin miehen kans olemaan jo sängyssä ja puuhailemassa siinä kaikenlaista
Sit kun soitin takasi päin että mitä asiaa, niin sieltä jo oli tulossa tännepäin kattomaan onko jottain muka taas sattunu! Oispa ollu kiva puoli pukeissa mennä siinä ovee aukomaan, tai olis varmaa tullu omilla avaimilla sisälle jos ei oltas ovee aukastu :headwall:
Musta alkaa tuntumaan etten jaksa kohta enää, ahistaa.
Vaikka ne onkin niin ihania kuitenki kun auttaavat mut ei vaan kerta kaikkiaan jaksa tuota jatkuvaa kyttäystä, määräilyä, kauhistelua yms.
Nyt mä huomaan että asutaan liiaki lähellä...muutama talo vaan väliä tässä...alkaa tehdä mieli kohta jonnekin muualle muuttaa :/
Tiiän jo varmaks että alkaa ihan hirvee kauhistelu siitä kun sanotaan että lähetään pelkästään kahestaan risteilylle alku kesästä.
Kun niitten mielestä siinä ei tietenkää oo mitää järkee kun ei oo lapset mukana, kun niitten pitäs olla koko ajan mukana.
Mut me halutaa kyllä hääpäivää juhlistaa ihan kahestaan välillä
(ollaan sitten vaikka itsekkäitä ja tyhmiä ym kun viiään lapset anopille hoitoon )Phuu, tulipas taas tekstiä; pakko vaan purkaa välillä.
Onko kellään muulla samanlaista omien vanhempien tai appivanhempien kans?
