E
ei tullu eveliinaa
Vieras
Ymmärrän nyt tosi hyvin niitä lääkäreitä, jotka ei kerro sukupuolta ultrissa. Ei pitäisi kertoa jos on yhtään epävarmuutta! Meille kerrottiin kun odotin kolmatta lasta kahden pojan jälkeen. Ultraaja hymyili leveästi ja kysyi että "teillähän on ennestään 2 poikaa, eikö?" "nyt näkyisi sukupuoli jos tahdotte tietää" ja tahdottiin sitten tietää. Ultraaja sanoi että "tällä kertaa onkin sitten tyttö tulossa" ja hymyili leveästi. Me miehen kanssa yhdyttiin hymyyn. Salaa oltiin toivottu tyttöä. 2 edellistä kertaa ultrassa sanottiinkin sukupuoli oikein: poika, joten uskallettiin luottaa tyttöuutiseen. Salaa oltiin toivottu tyttöä ja nyt uskallettiin toiveemme ja ultraajan uutiset kertoa lähipiirillekin: meille tulee tyttö! Vaatekaappi täyttyi mitä ihanimmista vaaleanpunaisista, liiloista, pitsisistä, röyhelöisistä pikkuneidin vaatteista, niin innoissani olin, samoin lähipiiri. Materiaaliset asiat ei tietenkään ole tärkeintä, pahinta oli henkinen trauma asian suhteen. Rankkaa sanoa näin, mutta kun oli varautunut saamaan tytön kahden pojan jälkeen niin kolmannen pojan syntymä oli järkytys ensialkuun. Sairaalakassissa odotti tyttömäiset kotiutumisvaatteet ja sukulaiset mykistyi ja meni todella vaikeaksi kun soiteltiin pojan syntymän jälkeen. Nyt tietenkin saamme kuunnella "no voi harmi kun tyttö muuttuikin pojaksi" -kommentteja, kun ehdimme jo hehkuttaa miten ihanaa on saada rinsessa taloon! 
Poika on rakas ja ihana, komea miehenalku, mutta alku pojan syntymän jälkeen meni paljolti suuren hämmennyksen ja pettymyksenkin tunteita sulatellessa.
Ja tämä sattui ihan tänä vuonna 2010!
Poika on rakas ja ihana, komea miehenalku, mutta alku pojan syntymän jälkeen meni paljolti suuren hämmennyksen ja pettymyksenkin tunteita sulatellessa.
Ja tämä sattui ihan tänä vuonna 2010!