E
epätoivoinen
Vieras
Hänellä on vähän päälle vuoden ikäinen mukula. Meillä 4kk vauva.
Meidän tapaamiset lasten kanssa on alkanut mennä jo todella inhottaviksi, kun ystäväni KOKOAJAN vertaa lapsiamme. Ihan kaikissa asioissa.
Aina jos puhumme jostain, esim. tänään siitä, kun sanoin että meidän neiti on alkanut kääntyä myös selältä mahalleen, ja mahalta selälleen.
Hän ei ollut millään uskoa koko asiaa, niin ei kuulemma voi tapahtua vielä, laittoi lapseni lattialle ja tuijotti että tekeekö tyttö niin. No eipä tietenkään siinä tehnyt, ystäväni tuhahti vaan ja tiesin että hän ajatteli että valehtelisin.
"Ei ole mahdollista, ei meidänkään tyttö...."
Mitään, mitä lapseni tekee niin ei saa tapahtua aiemmin mitä hänen lapsensa on tehnyt aikoinaan. Muuten hän kieltää jyrkästi koko asian.
Kokoajan kehuu omaa lastaan kuinka fiksu hän on plaaplaaplaa mutta meidän tytön pitää siis kehittyä hitaammin kuin hänen.
Hänellä tuntuu olevan kamala kilpailu lastemme kanssa, vaikka ikäeroakin on noin paljon.
Tapaamiset ovat inhottavia, vaikka ystävä on mulle rakas..
Oon yrittäny sanoa että kaikki kehittyvät ajallaan ja jokainen lapsi on yksilö, mutta ei auta, sama jatkuu.
Mitä voisin tehdä että tämä oikeasti loppuisi, olisi vielä mukava nähdä ystävää..
Meidän tapaamiset lasten kanssa on alkanut mennä jo todella inhottaviksi, kun ystäväni KOKOAJAN vertaa lapsiamme. Ihan kaikissa asioissa.
Aina jos puhumme jostain, esim. tänään siitä, kun sanoin että meidän neiti on alkanut kääntyä myös selältä mahalleen, ja mahalta selälleen.
Hän ei ollut millään uskoa koko asiaa, niin ei kuulemma voi tapahtua vielä, laittoi lapseni lattialle ja tuijotti että tekeekö tyttö niin. No eipä tietenkään siinä tehnyt, ystäväni tuhahti vaan ja tiesin että hän ajatteli että valehtelisin.
"Ei ole mahdollista, ei meidänkään tyttö...."
Mitään, mitä lapseni tekee niin ei saa tapahtua aiemmin mitä hänen lapsensa on tehnyt aikoinaan. Muuten hän kieltää jyrkästi koko asian.
Kokoajan kehuu omaa lastaan kuinka fiksu hän on plaaplaaplaa mutta meidän tytön pitää siis kehittyä hitaammin kuin hänen.
Hänellä tuntuu olevan kamala kilpailu lastemme kanssa, vaikka ikäeroakin on noin paljon.
Tapaamiset ovat inhottavia, vaikka ystävä on mulle rakas..
Oon yrittäny sanoa että kaikki kehittyvät ajallaan ja jokainen lapsi on yksilö, mutta ei auta, sama jatkuu.
Mitä voisin tehdä että tämä oikeasti loppuisi, olisi vielä mukava nähdä ystävää..