sijaislapsi-asiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pirpana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pirpana

Vieras
Meillä nyt asunu mun veljenpoika 2v puolisen vuotta. Ongelmana ollaan koettu se kun ei olla miehen kans vaan vieläkään rakastuttu siihen ipanaan ja se tuntuu aikamoiselta taakalta... Meille aiheutuu huonoo omaatuntoo siitä kun se ei saa rakkautta samalla tapaa kun meidän omat lapset. ittensä joutuu pakottaan haliin ja hassutteleen jne. sen kansa kun omille taas sellanen tulee luonnostaan. Hermotkin menee helpommin kun omiin, vaikka eihän sitä toki voi näyttää sille lapselle. Vaikeemmaks vielä tekee kun tää ko. ipana ei todellakaan oo helpoimmasta päästä ja omaa aikamoisen luonteen, myös kehityksestä jäljessä ja ei siis oo vielä tietoo tuleeko se koskaan oleen ees mikään normi lapsi. Mietitty ollaan, että olisko parempi sen jossain muussa perheessä asua missä se oikeesti sais sellasen pyytettömän rakkauden sijaisvanhemmiltaan nyt kun tuntuu sellaselta ettei se mitään syvää rakkautta tuu koskaan meiltä saamaan... en tiedä, kuiteski se meillä on ollu jo puol vuotta ja tottunu oleen meillä, mutta... Vaikeemmaks tekee kuitenkin sen kun kaikki mun sukulaiset on niin onnessaan kun se laps meillä asuu ja sit me oltas aikamoisia paskiaisia jos se laps jonnekin muualle annettas... vaikeeta, mitäs te aattelette?
 
arvaan että lapsi aistii mitä mieltä ootte hänest, ja sen vuoksi on ns. hankala, tuntee varmaan itsensä ulkopuoliseks. ite en välttämät luvouttais vielä, puol vuotta on periaattees lyhyt aika. tilanne voi tasottua.
 
Nyt lohdutan sua! Meillä oli sama tilanne erään lapsemme kohdalla, oli sairas ja vaikea, eikä ottanut kontaktia meihin kunnolla 1-1,5v asti. Kun yritti pitää sylissä, huusi. Oli kosketusyliherkkä. Kaikenlainen kosketus oli lapselle kurjaa ja huusi enemmän 3 ensimmäisen vuoden aikana kuin kukaan tuntemani lapsi. Omat lapset muut ovat olleet rakkaudelle ja hellyydelle vastaanottavaisia. Kun yksi poikkeus tuli, koko perhe meni sekaisin. Tilanne alkoi rauhoittua kunnolla vuosien päästä pikkuhiljaa, että 5-6- vuotiaana ollessaan jo antoi halata ja vói sanoa, että opimme rakastamaan häntäkin samoin kuin muita lapsiamme. Tämä tositarina on biologisesta lapsestamme. Puhukaa jollekin ammattilaiselle tilanteesta.
 
Ei noi sun tunteet tee susta yhtään sen huonompaa. On hyvä, että olet rehellinen itsellesi ja lapsen ja teidänkin takia suosittelen, että puhut jollekin ammattilaiselle! Entä onko sulla mitään "vertaistukiryhmää" muiden sijaisäitien kanssa?
 
Kyllä mä luopusin. Toi on just se syy miksi epäröin lähteä sijaisvanhemmaksi,halua on kyllä mutta pelko siitä että en osaa lasta rakastaa,halata aidosti tms..
 
jaksamista :hug: puoli vuotta on lyhyt aika kiintymiseen, sekä lapselle että aikuiselle.. Etsikää ammattikorvaa/vertaistukea. Ei voi tietää mikä tilanne on ollut taustalla että lapsi on teille sijoitettu, mutta onko sijotukseen johtaneet asiat selvitetty aikuisten kesken? Tarkotan ettei sieltä roiku mitään alitajuisesti teillä mukana
 
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ootteko käyny pride-koulutusta? Miten lapsi on teille tullut?

käyty on joo, mut sukulaisversiona ja sillee pikasesti, voin sanoo, että se oli ihan yhtä tyhjän kans. Lapsen vanhemmat kummatki päihdeongelmaisia ja siten meille poika tullu siis.

 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ootteko käyny pride-koulutusta? Miten lapsi on teille tullut?

käyty on joo, mut sukulaisversiona ja sillee pikasesti, voin sanoo, että se oli ihan yhtä tyhjän kans. Lapsen vanhemmat kummatki päihdeongelmaisia ja siten meille poika tullu siis.

päihdeongelmaa ollut jo raskauden aikana?
 
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ei noi sun tunteet tee susta yhtään sen huonompaa. On hyvä, että olet rehellinen itsellesi ja lapsen ja teidänkin takia suosittelen, että puhut jollekin ammattilaiselle! Entä onko sulla mitään "vertaistukiryhmää" muiden sijaisäitien kanssa?

olis joo mahkut työnohjaukseen ja sellaseen vertaistukiryhmään missä lapset sijotettu sukulaisille bio-vanhempien päihdeongelman vuoks. Ei oo yksinkertasesti vielä ehditty mihinkään ryhmiin ja toisaalta sit ollaan epävarmoja olisko kuiteskaan siitä apua, toki vertaistuki on aivan huippua laadussaaan ja työnohjauksessaki saa aina lisää katsantokantaa...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ootteko käyny pride-koulutusta? Miten lapsi on teille tullut?

käyty on joo, mut sukulaisversiona ja sillee pikasesti, voin sanoo, että se oli ihan yhtä tyhjän kans. Lapsen vanhemmat kummatki päihdeongelmaisia ja siten meille poika tullu siis.

päihdeongelmaa ollut jo raskauden aikana?

joo, alkon käyttöö ja huumekokeiluja, se siis jättäny jälkensä tod.näk. lapseen ja sit poika sai vielä aivoinfarktin kun se synty ja siitäki jotain jälkiä todennäkösesti tulee jäämään, nyt puheen kehityksessä ja liikunnallisesti ei ikätasolla ja ei ihan kaikkee ymmärrä samalla tapaa mitä sit omat ymmärsi sen ikäsenä, toki lapset on yksilöitä joo

 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ei noi sun tunteet tee susta yhtään sen huonompaa. On hyvä, että olet rehellinen itsellesi ja lapsen ja teidänkin takia suosittelen, että puhut jollekin ammattilaiselle! Entä onko sulla mitään "vertaistukiryhmää" muiden sijaisäitien kanssa?

olis joo mahkut työnohjaukseen ja sellaseen vertaistukiryhmään missä lapset sijotettu sukulaisille bio-vanhempien päihdeongelman vuoks. Ei oo yksinkertasesti vielä ehditty mihinkään ryhmiin ja toisaalta sit ollaan epävarmoja olisko kuiteskaan siitä apua, toki vertaistuki on aivan huippua laadussaaan ja työnohjauksessaki saa aina lisää katsantokantaa...

menkää ihmeessä, apuhan sekin jo on että jaksaa paremmin kun tietää ett on muitakin samassa jamassa . toivottavasti saatte arkeen apuja tarvitessanne
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
ehkä se pojan hankala luonne tekee sen että ette ole kiintyneet, mutta kannattas yrittäät, aattele miltä siitä pikkusesta tuntuu kun ei oo äitiä eikä isää :(


joo, uskosin, että se isolta osalta vaikutta kyllä siihen. niin, me podetaanki huonoo omaatuntoo kun ei pystytä oleen sille niinkun haluttas. Äiti ja isä pojalla on, isä tapaa säännöllisesti ja niitten välit hyvät, äiti tapaa hyvin harvoin
 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ootteko käyny pride-koulutusta? Miten lapsi on teille tullut?

käyty on joo, mut sukulaisversiona ja sillee pikasesti, voin sanoo, että se oli ihan yhtä tyhjän kans. Lapsen vanhemmat kummatki päihdeongelmaisia ja siten meille poika tullu siis.

päihdeongelmaa ollut jo raskauden aikana?

joo, alkon käyttöö ja huumekokeiluja, se siis jättäny jälkensä tod.näk. lapseen ja sit poika sai vielä aivoinfarktin kun se synty ja siitäki jotain jälkiä todennäkösesti tulee jäämään, nyt puheen kehityksessä ja liikunnallisesti ei ikätasolla ja ei ihan kaikkee ymmärrä samalla tapaa mitä sit omat ymmärsi sen ikäsenä, toki lapset on yksilöitä joo

sanosin että käytte läpi ihan tavallisia asioita kun on kyseessä erityislapsi. Ja vielä erityisen erityinen kun ei ole bio.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
jaksamista :hug: puoli vuotta on lyhyt aika kiintymiseen, sekä lapselle että aikuiselle.. Etsikää ammattikorvaa/vertaistukea. Ei voi tietää mikä tilanne on ollut taustalla että lapsi on teille sijoitettu, mutta onko sijotukseen johtaneet asiat selvitetty aikuisten kesken? Tarkotan ettei sieltä roiku mitään alitajuisesti teillä mukana

roikkuu varmastikin paljon kaunaa ja kaikkee vaikeutta alitajusesti kyllä. alusta asti sossujen kans oli vaikeuksia ja saatiin tapella kaikesta mikä meille kuulu, nyt se asia paremmin. lapsen bio-äiti on aivan helvetillisen vaikee ja ihan vallan tappaa mut on uhannu. välillä sen kans menee paremmin ja nyt kun sanon, että menny hyvin taas jonkin aikaa niin sit taas tulee paskaa roppakaupalla niskaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä mä luopusin. Toi on just se syy miksi epäröin lähteä sijaisvanhemmaksi,halua on kyllä mutta pelko siitä että en osaa lasta rakastaa,halata aidosti tms..

niin... toi on niin se tunne mikä meillä pinnassa, mut periks ei haluis antaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hipsu:
Nyt lohdutan sua! Meillä oli sama tilanne erään lapsemme kohdalla, oli sairas ja vaikea, eikä ottanut kontaktia meihin kunnolla 1-1,5v asti. Kun yritti pitää sylissä, huusi. Oli kosketusyliherkkä. Kaikenlainen kosketus oli lapselle kurjaa ja huusi enemmän 3 ensimmäisen vuoden aikana kuin kukaan tuntemani lapsi. Omat lapset muut ovat olleet rakkaudelle ja hellyydelle vastaanottavaisia. Kun yksi poikkeus tuli, koko perhe meni sekaisin. Tilanne alkoi rauhoittua kunnolla vuosien päästä pikkuhiljaa, että 5-6- vuotiaana ollessaan jo antoi halata ja vói sanoa, että opimme rakastamaan häntäkin samoin kuin muita lapsiamme. Tämä tositarina on biologisesta lapsestamme. Puhukaa jollekin ammattilaiselle tilanteesta.

kiitti tsempistä!

 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
jaksamista :hug: puoli vuotta on lyhyt aika kiintymiseen, sekä lapselle että aikuiselle.. Etsikää ammattikorvaa/vertaistukea. Ei voi tietää mikä tilanne on ollut taustalla että lapsi on teille sijoitettu, mutta onko sijotukseen johtaneet asiat selvitetty aikuisten kesken? Tarkotan ettei sieltä roiku mitään alitajuisesti teillä mukana

roikkuu varmastikin paljon kaunaa ja kaikkee vaikeutta alitajusesti kyllä. alusta asti sossujen kans oli vaikeuksia ja saatiin tapella kaikesta mikä meille kuulu, nyt se asia paremmin. lapsen bio-äiti on aivan helvetillisen vaikee ja ihan vallan tappaa mut on uhannu. välillä sen kans menee paremmin ja nyt kun sanon, että menny hyvin taas jonkin aikaa niin sit taas tulee paskaa roppakaupalla niskaan...

niihän se monasti on ett kyllä muksujen kans jotenkin pärjää,mutt ne vanhemmat saatttaaki olla ihan eri juttu :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
jaksamista :hug: puoli vuotta on lyhyt aika kiintymiseen, sekä lapselle että aikuiselle.. Etsikää ammattikorvaa/vertaistukea. Ei voi tietää mikä tilanne on ollut taustalla että lapsi on teille sijoitettu, mutta onko sijotukseen johtaneet asiat selvitetty aikuisten kesken? Tarkotan ettei sieltä roiku mitään alitajuisesti teillä mukana

niin, puol vuotta tosiaan on lyhyt aika, mut se mietityttää kuiteski, että jos se rakkaus ei sit kehitykkään ja päädytään sit kuiteski joskus se laps antaan pois niin on tosi epäreilua sitä lasta kohtaan mitä pidempi aika kuluu... tosi syvältä, ei haluis kuiteskaan periks antaa

 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
jaksamista :hug: puoli vuotta on lyhyt aika kiintymiseen, sekä lapselle että aikuiselle.. Etsikää ammattikorvaa/vertaistukea. Ei voi tietää mikä tilanne on ollut taustalla että lapsi on teille sijoitettu, mutta onko sijotukseen johtaneet asiat selvitetty aikuisten kesken? Tarkotan ettei sieltä roiku mitään alitajuisesti teillä mukana

niin, puol vuotta tosiaan on lyhyt aika, mut se mietityttää kuiteski, että jos se rakkaus ei sit kehitykkään ja päädytään sit kuiteski joskus se laps antaan pois niin on tosi epäreilua sitä lasta kohtaan mitä pidempi aika kuluu... tosi syvältä, ei haluis kuiteskaan periks antaa


kiitti jaksuista! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ootteko käyny pride-koulutusta? Miten lapsi on teille tullut?

käyty on joo, mut sukulaisversiona ja sillee pikasesti, voin sanoo, että se oli ihan yhtä tyhjän kans. Lapsen vanhemmat kummatki päihdeongelmaisia ja siten meille poika tullu siis.

päihdeongelmaa ollut jo raskauden aikana?

joo, alkon käyttöö ja huumekokeiluja, se siis jättäny jälkensä tod.näk. lapseen ja sit poika sai vielä aivoinfarktin kun se synty ja siitäki jotain jälkiä todennäkösesti tulee jäämään, nyt puheen kehityksessä ja liikunnallisesti ei ikätasolla ja ei ihan kaikkee ymmärrä samalla tapaa mitä sit omat ymmärsi sen ikäsenä, toki lapset on yksilöitä joo

sanosin että käytte läpi ihan tavallisia asioita kun on kyseessä erityislapsi. Ja vielä erityisen erityinen kun ei ole bio.

:) toi onki sellasta mitä haluis kuulla! ...kun on fiilis itestä, että on varsinainen paskiainen kun tunteet on välillä mitä on ja kyseessä kuiteski ihan viaton laps..

 
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
jaksamista :hug: puoli vuotta on lyhyt aika kiintymiseen, sekä lapselle että aikuiselle.. Etsikää ammattikorvaa/vertaistukea. Ei voi tietää mikä tilanne on ollut taustalla että lapsi on teille sijoitettu, mutta onko sijotukseen johtaneet asiat selvitetty aikuisten kesken? Tarkotan ettei sieltä roiku mitään alitajuisesti teillä mukana

roikkuu varmastikin paljon kaunaa ja kaikkee vaikeutta alitajusesti kyllä. alusta asti sossujen kans oli vaikeuksia ja saatiin tapella kaikesta mikä meille kuulu, nyt se asia paremmin. lapsen bio-äiti on aivan helvetillisen vaikee ja ihan vallan tappaa mut on uhannu. välillä sen kans menee paremmin ja nyt kun sanon, että menny hyvin taas jonkin aikaa niin sit taas tulee paskaa roppakaupalla niskaan...

niihän se monasti on ett kyllä muksujen kans jotenkin pärjää,mutt ne vanhemmat saatttaaki olla ihan eri juttu :|

niimpä :/

 
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja Maura:
Alkuperäinen kirjoittaja pirpana:
Alkuperäinen kirjoittaja simpu:
Ootteko käyny pride-koulutusta? Miten lapsi on teille tullut?

käyty on joo, mut sukulaisversiona ja sillee pikasesti, voin sanoo, että se oli ihan yhtä tyhjän kans. Lapsen vanhemmat kummatki päihdeongelmaisia ja siten meille poika tullu siis.

päihdeongelmaa ollut jo raskauden aikana?

joo, alkon käyttöö ja huumekokeiluja, se siis jättäny jälkensä tod.näk. lapseen ja sit poika sai vielä aivoinfarktin kun se synty ja siitäki jotain jälkiä todennäkösesti tulee jäämään, nyt puheen kehityksessä ja liikunnallisesti ei ikätasolla ja ei ihan kaikkee ymmärrä samalla tapaa mitä sit omat ymmärsi sen ikäsenä, toki lapset on yksilöitä joo

sanosin että käytte läpi ihan tavallisia asioita kun on kyseessä erityislapsi. Ja vielä erityisen erityinen kun ei ole bio.

:) toi onki sellasta mitä haluis kuulla! ...kun on fiilis itestä, että on varsinainen paskiainen kun tunteet on välillä mitä on ja kyseessä kuiteski ihan viaton laps..

:hug: et oo paskiainen, mie välillä luulen etten osaa omiakaan rakastaa mutta kuinka ollakaan tunne menee ohi..aika nopeesti :D elämä on välillä tosi rupista :/
 

Yhteistyössä