sijaislapsi-asiaa

[vieras]

Sanoisin, että odottakaa vielä. Hakeutukaa vertaistukiryhmään ja vaatikaa tukea sijaisvanhemuuteen. Puoli vuotta on kuitenkin niin lyhyt aika, etenkin lapselle, jolla on jo taustalla muitakin ongelmia ja "hylkäämiskokemus", lisäksi tuossa iässä uhmaikä painaa päälle ja tuo muutosta käytökseen. Kiintyminen voi siksikin olla hankalaa kun lapsi testaa paitsi sitä, että oletteko te nyt tosissanne vai annatteko periksi ja "hylkäätte" hänet kuten on jo aijemmin käynnyt ja tuossa iässä hakee niitä omia rajojaan ja omaa tahtoaan.

 

[hei]

ymmärrän sinua jotenkin. Tosi vaikee tilanne. Onneksi myönnäte ongelmat. Meillä oli sama tilanne mieheni siskon kanssa, kun sosku halusi sijoittaa hänet meille. Tyttö oli jo 14vee. Kovasti mietitiin et onko varaa ja päädyttiin ettei aleta siihen. Meille olisi asumisesta korvattu lapsilisän verran, ei muuta. Oli Pakko kieltäytyä, kun raha oli muutenkin tiukassa. No meni muutama vuosi, miehen sisko menetti poikansa ja häntä ehdotettiin meille. sisko on oikea äkäpussi ja riesa. Haukkuu ja soittelee humalassa jne. Poika oli 6vee ja erityistarpeita. Emme alkaneet sijaisvanhemmiksi tälläkään kertaa kun oli niin paljon ikäviä asioita mielessä ja tiesimme ettei lapsen äidin käytöksellä olisi mitään rajaa jos lapsi jäisi sukulaisiin. Nyt lapsi on perheessä jossa on toinenkin sijoitettu lapsi ja hän on onnellinen. Äiti on soitellut perheeseen humalassa, mutta sijaisvanhemmat osaavat toimia äidin kanssa asiallisesti.

 

[Maura]

Sanoisin, että odottakaa vielä. Hakeutukaa vertaistukiryhmään ja vaatikaa tukea sijaisvanhemuuteen. Puoli vuotta on kuitenkin niin lyhyt aika, etenkin lapselle, jolla on jo taustalla muitakin ongelmia ja "hylkäämiskokemus", lisäksi tuossa iässä uhmaikä painaa päälle ja tuo muutosta käytökseen. Kiintyminen voi siksikin olla hankalaa kun lapsi testaa paitsi sitä, että oletteko te nyt tosissanne vai annatteko periksi ja "hylkäätte" hänet kuten on jo aijemmin käynnyt ja tuossa iässä hakee niitä omia rajojaan ja omaa tahtoaan.

tuo testiajo on niiiin totta :headwall: ja ärrsyttävää ja vaikeeeta ja hermoilekäypää ja kaikkee muutakin :saint:

 

[pirpana]

Sanoisin, että odottakaa vielä. Hakeutukaa vertaistukiryhmään ja vaatikaa tukea sijaisvanhemuuteen. Puoli vuotta on kuitenkin niin lyhyt aika, etenkin lapselle, jolla on jo taustalla muitakin ongelmia ja "hylkäämiskokemus", lisäksi tuossa iässä uhmaikä painaa päälle ja tuo muutosta käytökseen. Kiintyminen voi siksikin olla hankalaa kun lapsi testaa paitsi sitä, että oletteko te nyt tosissanne vai annatteko periksi ja "hylkäätte" hänet kuten on jo aijemmin käynnyt ja tuossa iässä hakee niitä omia rajojaan ja omaa tahtoaan.

tuo testiajo on niiiin totta :headwall: ja ärrsyttävää ja vaikeeeta ja hermoilekäypää ja kaikkee muutakin :saint:

niin... puol vuotta on lyhyt aika, mutta välillä se vaan tuntuu niin monelta vuodelta... Näinhän se on, että toi 2v ikä on just niitä rajojen hakemista jne., mut tosiaan kun poika on niiiiiiin omaehtonen ja ja sitä tahtoo piisaa vaikka muille jakaa, se puree ja lyö meidän omia ja omat sit hätää kärsimässä ja me sit rajataan minkä keretään, välillä tuntuu ettei mitään muuta saa tehäkään kun olla sanomassa, että ei saa purra, lyödä tms. ja kun ei aina oo ees takuita, että meneekö se jakeluun, välillä menee ja välillä on fiilis, että perille ei mee mitään, huoh.

 

[pirpana]

ymmärrän sinua jotenkin. Tosi vaikee tilanne. Onneksi myönnäte ongelmat. Meillä oli sama tilanne mieheni siskon kanssa, kun sosku halusi sijoittaa hänet meille. Tyttö oli jo 14vee. Kovasti mietitiin et onko varaa ja päädyttiin ettei aleta siihen. Meille olisi asumisesta korvattu lapsilisän verran, ei muuta. Oli Pakko kieltäytyä, kun raha oli muutenkin tiukassa. No meni muutama vuosi, miehen sisko menetti poikansa ja häntä ehdotettiin meille. sisko on oikea äkäpussi ja riesa. Haukkuu ja soittelee humalassa jne. Poika oli 6vee ja erityistarpeita. Emme alkaneet sijaisvanhemmiksi tälläkään kertaa kun oli niin paljon ikäviä asioita mielessä ja tiesimme ettei lapsen äidin käytöksellä olisi mitään rajaa jos lapsi jäisi sukulaisiin. Nyt lapsi on perheessä jossa on toinenkin sijoitettu lapsi ja hän on onnellinen. Äiti on soitellut perheeseen humalassa, mutta sijaisvanhemmat osaavat toimia äidin kanssa asiallisesti.

sanotaanko näin, että jos me saatas päättää uudelleen otetaanko me poika ja äitinsä meidän ristiks niin varmaan päätös olis toinen... Monta kertaahan menee niin, että just sukulaissijaisvanhemmuus evätään juurikin sen takai, että bio-vanhempien on sukulaisille helpompi "kiukutella" kun vieraille, meilläkin hilkulla oli ettei evätty, mutta mä ite oon hoitoalalla töissä psykiatrisella puolella niin se aateltiin niin, että kun töiden puolesta mulla kokemusta hankalista tyypeistä niin sit toisaan ajatus on että pärjättäis sen bio-äidin kans, vaikka tosiasia on, että ihan eri tavalla suhtautuu kyllä jos joku töissä uhkaa tappaa kun sit taas se tulee ns. henkilökohtasemmin kun oot siviilin puolella