S
sharmaana
Vieras
Olen kohta kolmekymppinen nainen ja alunperinkin todella pienet rinnat hävisivät lopullisesti kahden lapsen imetyksen jälkeen. Nuorena rintojen kehitys taisi jäädä osittain kesken alipainon takia. Imetykset kyllä onnistuivat hienosti mutta nyt A-kuppikin on liian suuri ja rintalihakset ovat näkyvämmät kuin rintakudos.
Tahtoisin pienehköt silikonit nyt lapsiluvun ollessa todennäköisesti täysi. En ajatellut mainostaa asiaa koko maailmalle, mutta pohdin noita alle kouluikäisiä lapsiani ja heille asiaa selittämistä: lapsethan tunnetusti kertovat perheen juttuja pitkin kyliä melko huolettomasti.
Lisäksi mietin millaisen kuvan annan tytöilleni oman kehon kunnioituksesta jne. Itse pitäisin silikonirintoja vain ns. "parannuksena" ja koristuksena, ei siis niin että vihaisin vartaloani nykyisellään tai mitään. Minulla on esimerkiksi useampia tatuointeja enkä osaa niitäkään pitää mitenkään erityisinä; osa otettu jo 18-vuotiaana ja niissä aiheet sen mukaisia, mutten silti kadu hölmöjäkään kuvia. Oma keho on vähän niin kuin kartta menneisyydestä ja silikonit menevät minulla samaan kategoriaan kuin kulmien tai ripsien värjäys - ns. pientä (tai vähän isompaa) pintaremonttia
Lapsille tuollaista litaniaa on tietysti vaikea selittää, mutta ehkä jotain kuitenkin tarpeen kertoa? Olisiko kellään omakohtaista kokemusta asiasta, siis siitä kuinka ja mitä sanoa pienille perheenjäsenille ennen/ jälkeen leikkauksen?
Tahtoisin pienehköt silikonit nyt lapsiluvun ollessa todennäköisesti täysi. En ajatellut mainostaa asiaa koko maailmalle, mutta pohdin noita alle kouluikäisiä lapsiani ja heille asiaa selittämistä: lapsethan tunnetusti kertovat perheen juttuja pitkin kyliä melko huolettomasti.
Lisäksi mietin millaisen kuvan annan tytöilleni oman kehon kunnioituksesta jne. Itse pitäisin silikonirintoja vain ns. "parannuksena" ja koristuksena, ei siis niin että vihaisin vartaloani nykyisellään tai mitään. Minulla on esimerkiksi useampia tatuointeja enkä osaa niitäkään pitää mitenkään erityisinä; osa otettu jo 18-vuotiaana ja niissä aiheet sen mukaisia, mutten silti kadu hölmöjäkään kuvia. Oma keho on vähän niin kuin kartta menneisyydestä ja silikonit menevät minulla samaan kategoriaan kuin kulmien tai ripsien värjäys - ns. pientä (tai vähän isompaa) pintaremonttia
Lapsille tuollaista litaniaa on tietysti vaikea selittää, mutta ehkä jotain kuitenkin tarpeen kertoa? Olisiko kellään omakohtaista kokemusta asiasta, siis siitä kuinka ja mitä sanoa pienille perheenjäsenille ennen/ jälkeen leikkauksen?