Ja pyydän että ottaisitte huomioon sen, että kaikki lapset eivät ole terveitä. Kaikki erityisyydet eivät välttämättä päälle päin näy, eivätkä ole lapsen omia valintoja. Pitää meidänkin erityislasten äitien päästä liikkumaan, siinä missä muidenkin. Lisäksi, jos uhmaikä olisikin noin helppo... sen kun kiellät kerran ja avot! Uhmaikä on nimenomaan rajojen kokeilua, on normaalia että mielialat vaihtelee ja kiukuttaa. Niin tekin olette tehneet joskus, jollei ole vitsalla peloteltu hiljaiseksi.
Äärimmäisen harvoin olen tavannut lapsen, jonka käytös on ollut oikeasti haitallista. Tuolloin olen kieltänyt lasta, jollei vanhemmat ole olleet paikalla. Toki pitkällä matkalla lapset saattavat kitistä/kiukuta/ruinata/kysellä/hypähtää kerran tai pari, mutta että koko matkaa?
Suomessa lapset eivät saa näkyä, eikä kuulua. Näin se on. Jo pelkkä lapsen näkeminen saa monen suupielet kääntymään, ollaan jo valmiiksi negatiivisella asenteella.