K
Kirje
Vieras
Tässä sulle muutama ajatus, joita en saa koskaan sanoa ääneen.
Mä halusin luottaa suhun ja siihen mitä meillä on elettynä ja koettuna, ettei mikään koskaan voi tulla siihen väliin.
Elin ja suunnittelin ja kuvittelin, että yhdessä me pystytään mihin vain ja lopulta vanhetaan yhdessä.
Luulin, että kaikki on hyvin, kunnes taas huomasin nuo tutut merkit. Ensin en halunnut edes uskoa, vaikka jo taas tiesin/arvasin mitä on tulossa. Et tiedä miltä tuntuu kun kaikki mitä on ollut ja mitä olet haaveillut ja suunnitellut hajoaa kerta rysäyksellä. Mitään ei jää jäljelle.
Ja yht'äkkiä sitä ihmistä jota on rakastanut, ei ole missään vaan se on toisen oma ja rakastaa toista.
Kyllä siinä käy kaikki tunteet läpi ja suurin on suru ja pettymys. On helppo ihmetellä niitä vihan tunteita, kun itsellä on asiat hyvin ja jo uusi elämä.
En tiedä pystynkö koskaan hyväksymään tätä tekoa. Se oli vaikeaa jo viime kerralla mutta nyt jotain uskomatonta.
Olen yrittänyt ja yrittänyt päästä etennpäin mutta se on helvetin vaikeaa.
Ja kun en saa vastausta kysymykseen miksi? Onhan joku syy miksi ihmiset tekevät niin kuuín tekevät. Mietin uudelleen ja uudelleen mikä mussa oli vikana, että sain sut tekemään niin.
Jos olis joku ohje kirja katsoisin siitä, mitä pitäisi tehdä.
Ei jatkaminen ainakaan mun puolelta halusta ole kiinni. Tuntuu vaan niin pahalta kuulla miten itse samaan aikaan suunnitteletkin jo muuta vaikka mulle kerrot aivan toista.
Voidaankohan me koskaan enää olla kokonainen perhe?
Vittu, että ihminen voi olla tyhmä ja jo toisen kerran...MInä siis!!!
Mä halusin luottaa suhun ja siihen mitä meillä on elettynä ja koettuna, ettei mikään koskaan voi tulla siihen väliin.
Elin ja suunnittelin ja kuvittelin, että yhdessä me pystytään mihin vain ja lopulta vanhetaan yhdessä.
Luulin, että kaikki on hyvin, kunnes taas huomasin nuo tutut merkit. Ensin en halunnut edes uskoa, vaikka jo taas tiesin/arvasin mitä on tulossa. Et tiedä miltä tuntuu kun kaikki mitä on ollut ja mitä olet haaveillut ja suunnitellut hajoaa kerta rysäyksellä. Mitään ei jää jäljelle.
Ja yht'äkkiä sitä ihmistä jota on rakastanut, ei ole missään vaan se on toisen oma ja rakastaa toista.
Kyllä siinä käy kaikki tunteet läpi ja suurin on suru ja pettymys. On helppo ihmetellä niitä vihan tunteita, kun itsellä on asiat hyvin ja jo uusi elämä.
En tiedä pystynkö koskaan hyväksymään tätä tekoa. Se oli vaikeaa jo viime kerralla mutta nyt jotain uskomatonta.
Olen yrittänyt ja yrittänyt päästä etennpäin mutta se on helvetin vaikeaa.
Ja kun en saa vastausta kysymykseen miksi? Onhan joku syy miksi ihmiset tekevät niin kuuín tekevät. Mietin uudelleen ja uudelleen mikä mussa oli vikana, että sain sut tekemään niin.
Jos olis joku ohje kirja katsoisin siitä, mitä pitäisi tehdä.
Ei jatkaminen ainakaan mun puolelta halusta ole kiinni. Tuntuu vaan niin pahalta kuulla miten itse samaan aikaan suunnitteletkin jo muuta vaikka mulle kerrot aivan toista.
Voidaankohan me koskaan enää olla kokonainen perhe?
Vittu, että ihminen voi olla tyhmä ja jo toisen kerran...MInä siis!!!
