Sisaruskateudesta

[häkeltynyt]

Mun sisareni on jostain syystä mitä en itse tajua ollut jotenkin mulle kateellinen koko ikänsä.
Nyt hän menee naimisiin muutaman viikon päästä, ja mä järjestän hälle polttarit.
Ihmetykseni oli kumma, kun sisko kapsahti kaulaani ja sanoi, "ihanaa kun juuri sä teet miun polttarit!" Kyyneleet oli sissulla silmissä.
Mä olen järjestänyt meidän muksut muualle, siis siskon ja mun, ja aika paljon ohjelmaa. Mieli on nyt aika hyvä, mutta mikähän voi tuolleen herkistää mielen että kaulaan tarttuu vuosien jälkeen? :')

 

[Mystery]

Milla tavoin tuo kateus on ilmennyt?

 

[Terveisiä maalta]

Millaset välit teil on vanhempiinne? Ajattelin vaan, et usein nää joita kohdellaan vähän silkkihansikkain, ei sitä itse tajuu. Jos teillä on ollu näin?

 

[ap]

Milla tavoin tuo kateus on ilmennyt?

Aina sisko murjotti kun mä tein jotain "edellä" häntä, oli enemmän ystäviä, mä en sairastunut masennukseen, sain aiemmin ekan lapseni, menin ensin naimisiin mm. mut nyt näyttää paremmalta

 

[hoya bella]

Mistä sä tiedät, että se on kateutta?

 

[Mystery]

Milla tavoin tuo kateus on ilmennyt?

Aina sisko murjotti kun mä tein jotain "edellä" häntä, oli enemmän ystäviä, mä en sairastunut masennukseen, sain aiemmin ekan lapseni, menin ensin naimisiin mm. mut nyt näyttää paremmalta

Hmm, jospa hän oli huolissaan, surullinen tai murheellinen omista asioistaan eikä pystynyt jakamaan iloasi.

 

[ap]

Mistä sä tiedät, että se on kateutta?

No niinpä Mut mitä muuta se sellainen voisi olla kun ei iloitse sisarensa onnistumisista? Välinpitämättömyyttä?
Ja kuitenkin hänen onnistumisistaan täytyy iloita ihan suvun voimin, minä mukaan lukien.
Mut mä iloitsenkin, se ei ikinä ole multa pois ja aina ihanaa jos saa siskolta edes kerran vuoteen halin. :heart:

 

[Kuukkeli]

Kyllähän kateutta voi olla sellaista "ei niin rumaa kateutta"; haikeaa, surullista mieltä, kun kokee jäävänsä vähemmälle - syystä tai toisesta. Ja tilaisuuden tullen haluaa ottaa kaiken irti omista onnistumisistaan vaikka sen suvun voimin.

Sanalla kateus on mielestäni aivan liian ruma kaiku. Kateuden tunteille on vaikea mahtaa mitään silloin kun niitä tulee. Itse olen ollut monissa asioissa osaava ja saanut ihailua osakseni - silti jonkun toisen menestys on saanut mieleni apeaksi, vaikken ole sitä tahtonut. Vasta nyt keski-ikää lähestyessäni olen ymmärtänyt, kuinka hankalia itsetunto-ongelmia minulla on ollut. On tietysti eri asia, jos kateuden tunteensa näyttää vihamielisesti.

Luulen, että siskosi tuntee juuri nyt suurta riemua ja näiden tuntemisien keskeltä nousevat myös ne aidot tunteet sinua (ap) kohtaan.