sisarusten nimilogiikka

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohtiva mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohtiva mamma

Vieras
pahoittelut alkuun jos tämä on väärällä palstalla, mutta uskoisin että muutkin odottelijat vauvahuumassaan miettivät niinkin tärkeitä asioita kuin nimiehdotuksia tulevalle vauvelille.

Kysymys koskee sisarusten nimiä, tai oikeastaan eneminkin keräisin kokemuksia ja mielipiteitä miten nimet sisarusparvessa olette antaneet. Meillä on jo hieman vanhemmat kaksospojat Viljami ja Valtteri, sukunimi on todella tavallinen joskaan ei -nen loppuinen. Piakkoin on tulossa pikkusisko pesueeseen ja nyt mietin pitäisikö nimi tehdä joko:

1) samalla alkukirjaimella, eli joko Veera, Verna tai Vilma

2) samalla tavumäärällä, eli 3-tavuinen ja i-loppuinen, esim. Orvokki, Kaneli, Lemmikki, Lumikki

3) täysin randomilla eli ei mitään logiikkaa noudattaen: Helmi, Pinja, Tiuku

On tämä niin vaikeaa! Miten muut olette toimineet?

ps. jos joku nimistä oli jonkun silmään ihan kamala niin vinkatkaa... esim. nimestä Verna tuli työkaverille mieleen perna, ja nimestä Kaneli tuli taas mieleen kameli...
 
Ei nimi naista/miestä pahenna, jos ei nainen/mies nimeänsä.
Vanha kansan sanonta on tällainen ja tuli vaan mieleeni.
Olisi aika metka tuo V-linja eli jos tyttärenkin nimi alkaisi v-kirjaimella.
Vaula, Vilina, Viivi...
 
Heips. Meillä lasten kutsumanimet alkaa samalla kirjaimella, mutta vanhimman pojan "hiljainen" virallinen etunimi on taas lasten isän sukuperinne. Siirtynyt niin kauan jo sukupolvelta toiselle vanhimman pojan myötä, etten voinut sitä katkaista vaikka onkin aika kaamea nimi:) Sattumalta uusioperheemme kaikilla lapsilla kutsumanimet alkaa samalla kirjaimella, joten jos meille suotaisiin vielä yhteinen onni, niin alkaisi varmasti nimi samalla kirjaimella myös. Nuo v- alkuiset nimet kuulostaa kivoilta. Aina löytyy mielipiteitä joka suuntaan. Ja luulisin että kaikista nimistä saadaan väännettyä jotain hölmöä, jos halutaan kiusata, valitettavasti:(
 
Meillä kaksospoikien nimet poikkeavat toisistaan,
samaa on vain nimen pituus.
Ensin syntynyt sai 2.nimeksi isän toivoman nimen,
toiseksi syntynyt sai perinnenimen muunnoksen.
Tytön nimi on myös aivan eri, siinäkin vain kirjainten määrä täsmää.
Kaikkien 1. nimessä on ( tahattomasti kylläkin ) 5 kirjainta.

Mun mielestä on aika älytöntä antaa nimi sen mukaan,
millä kirjaimella alkaa - annan mieluummin lapselle nimen sen mukaan,
miltä lapsi "näyttää" ( niin, vaikee selittää, mutta en ikinä antaisi
nimeä Ville pojalle joka näyttää Maurilta...)
 
Meillä on aina käynyt niin, että ennalta päätetty nimi on mennyt vaihtoon, kun vauva ei kertakaikkiaan ole näyttänyt siltä. Tässä kolmannessa raskaudessa emme nimeä etukäteen edes mieti, vaan katsotaan minkä näköinen kaveri on ja mietitään sitten..
 
Mä tykkään kun on samalla kirjaimella alkavat nimet. Tai sitten toi sun kakkosvaihtoehto, eli samanpituinen nimi. Jotenkin yhdistää lapsia. Mulla ja sisaruksillani on samalla kirjaimella alkavat nimet, ja musta se on kiva juttu!
Me päätettiin oman esikoisen nimi jo etukäteen, eikä se muuttunut vauvan synnyttyä. Mä en oikein ymmärrä tota, että lapsi "ei näyttänyt siltä". Kyllä se siltä näyttää kun sen nimen sille antaa... Tai siis, miten niin ihminen voi olla vain tietyn näköinen jos sen nimi on vaikka Martti? En nyt oikein ymmärrä. Hmm.
 
Itse en taas ymmärrä, miksi koko pesueella pitää olla samalla kirjaimella alkavat nimet. Jotenkin se vielä menee kaksosten kanssa, mutta muuten kuulostaa niin väkisin väännetyltä ja joskus tuntuu, että annetaan ihan mitä sattuu nimiä, kunhan ne alkaa oikealla kirjaimella. Mutta mitäs se minulle kuuluu - jokainen nimeää niin kuin tahtoo. Meillä on suosittu nelikirjaimisia nimiä, alkukirjaimesta piittaamatta. Ne tuntuvat mukavilta, koska ovat helppoja käyttää eikä alkuperäinen nimi unohdu lyhyemmän lempinimen taakse. Pitkät nimet myös kuulostavat turhan hienoilta ainakin omaan korvaan, joskin tuo Vilhelmiina on nätti nimi. :)
 
Meillä lasten etunimet ovat määräytyneet siten, että kaikki ovat nelikirjaimisia, kaksitavuisia, suomalaisia (ei muunnoksia ulkomaisista, ei erikoisempia kirjaimia kuten c, w, x jne.) ja sukupuolisidonnaisia. Kaikkein yleisimpiä nimet ei ole, joskaan ei mitään erikoisia harvinaisuuksiakaan.
Yhteisiä alkukirjaimia ei siis ole.
Toisessa nimessä on kolme tavua ja nimi jotenkin rimmaa etunimen kanssa olematta kumminkaan hölmön oloinen.
 
Entä jos etsisitte nimeä jossa on samoja kirjaimia kuin Viljamissa ja Valtterissa, muttei välttämättä alussa ja lopussa? Eli V, I, A, L (E, R, M, J). Näin nimet kuuluvat yhteen olematta liian samanlaisia. Vaikkapa Irene, Olivia, Elina, Maria, Alviina, Elviira...

Meidän kahden lapsen nimiä yhdistää v-kirjain, joka on toisella alkukirjain. Myös sukunimi alkaa v-kirjaimella. Kuvio on osittain sattumaa. Halusimme myös nimien olevan yleisesti tunnettuja muttei suosittuja ikäluokassaan (tosin pojan nimi osoittautuikin melko tavalliseksi) sekä helppoja lausua monella kielellä. Keräsimme muutaman vaihtoehdon ja päätimme vasta vauvan synnyttyä.

Kolmannen kohdalla haluan löytää jonkun yhdistävän tekijän, mieluiten v-kirjaimen tai jonkin muun. Muutkin kriteerit pätevät edelleen.

Vaikeinta taitaa olla löytää nimi joka on kummankin vanhemman mielestä kaunis... :-)
 

Yhteistyössä