Siskon ujo lapsi ärsyttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pahako
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tämä asia on vähän sellainen mitä en ole edes kenellekään kehdannut sanoa. Mutta täällä nyt pakko ottaa puheeksi tämmöinen aihe. Siskollani on siis todella ujo tyttö, täyttää jo 10 tänä vuonna, mutta on silti ihan YLIUJO! Jos kysyn vaikka että ottaako hän mehua, ei välttämättä vastaa minulle vaan äitinsä pitää toistaa kysymys ja sitten lapsi vastaa. Lapsi on saamaan aikaan ujo ja jotenkin "kieron" oloinen, sanoisinko ehkä ivallinen. ÄÄh ärsyttää, kyseessä kuitenkin siskoni lapsi..onko muilla vastaavia kokemuksia?

Taidat olla itse hieman kypsymätön. Koitapa kasvaa aikuiseksi.
 
Mulla on äärimmäisen ujo lapsi ja se ärsyttää kyllä välillä itseänikin, joten ymmärrän sua. En tajua miksi olet saanut vain negatiivisia kommentteja. Kuvittelisin että ärsyyntyminen ujouteen on samanlaista kuin siskollani kun hänen lapsensa vaan jumittaa eteisessä kun pitäisi pukea nopeasti ja lähteä ulos.

Mitalit teille joita mikään ei koskaan ärsytä, onnea teillä on paremmat lapset ja olette parempia äitejä!
 
Hauskoja vastauksia. :D Kolmas-neljäsluokkalaiselta ei saisi odottaa mitään ja pitäisi alkaa psyykettään/käytöstään pohtimaan, kun neiti Ujo ei osaa vastata kysymykseen "otatko mehua?".
 
Hauskoja vastauksia. :D Kolmas-neljäsluokkalaiselta ei saisi odottaa mitään ja pitäisi alkaa psyykettään/käytöstään pohtimaan, kun neiti Ujo ei osaa vastata kysymykseen "otatko mehua?".

Tiedätkö, minua kiusattiin koulussa, mutta siitä ei juuri kukaan tiennyt. Pelkäsin ihmisiä, koska en tiennyt tekevätkö he minulle jotain pahaa. Olin todella "ujo" (oikeasti kärsin todella pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta eipä sitä päälle päin kukaan nähnyt). Päälletunkevat aikuiset, jotka puhuivat suurinpiirtein tähän tyyliin olivat kaikkein pahinta. Se ei todellakaan lieventänyt ahdistustani, vaan pahensi sitä. Joidenkin aikuisten kyvyttömyys ymmärtää muita, erilaisia ihmisiä hämmästyttää yhä vieläkin minua.
 
Ymmärrän, ap. Sukulaisella on myös ujoja muksuja. Toinen täyttää tänä vuonna 14 eikä edelleen 'osaa' puhua kuin tietyille ihmisille. Toinen on 10, vähän reippaampi mutta ei hänkään saa oikein mitään tehtyä jos pitäisi vaikka jollekulle puhua (esim. vaikka kaupan kassa). Äitinsä on erittäin ulospäinsuuntautunut, joka pajattaa sitten 10 keskivertotallaajan edestä.

Varsinkin tuota isompaa äitinsä komensi pienenä aivan jatkuvasti. Jos ei äiti kulkenut koko ajan selän takana ohjeistamassa, lapsi jäi seisomaan paikoillaan tekemättä yhtään mitään. Mun mielestä se ei ollut ihan normaalia äiti-lapsi-suhdetta.

Ainiin, äiti on olevinaan ammattikasvattaja ;).
 
[QUOTE="vieras";27932563]Tiedätkö, minua kiusattiin koulussa, mutta siitä ei juuri kukaan tiennyt. Pelkäsin ihmisiä, koska en tiennyt tekevätkö he minulle jotain pahaa. Olin todella "ujo" (oikeasti kärsin todella pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta eipä sitä päälle päin kukaan nähnyt). Päälletunkevat aikuiset, jotka puhuivat suurinpiirtein tähän tyyliin olivat kaikkein pahinta. Se ei todellakaan lieventänyt ahdistustani, vaan pahensi sitä. Joidenkin aikuisten kyvyttömyys ymmärtää muita, erilaisia ihmisiä hämmästyttää yhä vieläkin minua.[/QUOTE]

Yksi tuttavan kymmenvuotias on myös samaa sorttia kuin ap:n siskontyttö. Eikä todellakaan minulle vastaa mitään. Ja tietty ivallisuuden vaikutelma välillä häilähtää hänestäkin, mutta äidillään ei ole sisaruksia joten tuskin puhutaan samasta lapsesta. Onhan se järjettömän rasittavaa, kun näkee että lapsi ei edes yritä, ja samaan aikaan miettii miten se koulussa selviää - ihan kohtuullisesti kai. Kysymys ei ole siitä, että olisin empatiakyvytön tai mielikuvitukseton aikuinen - päinvastoin, olen hyvinkin herkkä itse. Lisäksi tiedän mitä tunnen ja myönnän sen, ja tuollainen lapsi herättää tuplasti ärtymystä, koska vaihtoehto on kova huoli ja hämmennys.

En oikein ymmärrä miksi kaikki hyökkäävät aloittajan kimppuun, ellei kysymys ole heidän omista kokemuksistaan ujoina. Mutta mistä tämä aggressio tulee?

Enkä pääse tunteesta, että ujolla on usein lopultakin aika kovat vaatimukset ulkomaailmaa kohtaan. Olen joskus seurustellut ujon miehen kanssa, ja lopulta kävi ilmi että vaatimuslista oli niin tolkuton että ujous oli tavallaan suoja-aita niiden vaatimusten ja ulkomaailman välissä. Että kun itse tiesi vaativansa kuuta taivaalta, niin oli mieluummin sitten ihan yksin. Minun olisi pitänyt olla tasan tarkkaan miehen kartan mukaisesti tai käytös alkoi lähetä pakkoneuroottista.

Sama hämmentävä tunne tuli tästä kirjoituksesta. Ujo ihminen jättäytyy johonkin vauvan kaikkivaativuuden tilaan, ja kun siihen ei vastata niin menee lukkoon ja jää sinne. Ei mitään omaa aktiviteettia, joka auttaisi ymmärtämään että ne kovaääniset ymmärtämättömät ihmiset ovat ihmisiä, eikä kaikkien maailman aikuisten tehtävä ole ymmärtää yhtä ujoa lasta vaan sen ujon lapsen tehtävä on alkaa ymmärtää kaiken maailman aikuisia. Ujon pitää ensin hyväksyä että hänen asenteessaan on jotain vikaa, ennen kuin hän motivoituu ymmärtämään vääränlaisiakin ihmisiä. Mutta tämä on vain epäilys, sanokaa toki vastaan kun mielenne kuitenkin tekee.

Onhan se niinkin että äärimmäisen ujoilla lähestulkoon teineillä on monesti psyykkisiä ongelmia jotka eivät ole itse ratkaistavissa, ja moni on jollain tapaa mukiloitu sielu. Tämä sallittakoon - en yritä patistaa kaikkia ujoja avaamaan suunsa ja sillä hyvä. Mutta keskusteluun kaipaisin muutakin sävyä kuin että ujot ovat hienostuneisuudessaan oikeassa kaikessa ja muu maailma haisee.

Kertokaa nyt mikä teitä niin nappaa? Nimittäin tosi vahvoja oletuksia tehtiin ap:stä kerta toisensa jälkeen, ja vaikka ap yritti väittää vastaan niin mielikuva taisi vain vahvistua. Ja minkälaista tunnereaktiota te sitten olisitte aapeeltä kaivanneet, koska jotain reaktioitahan tuollainen lapsi väkisinkin herättää?
 
Mua ärsytti aloittajan asenteessa se asenteellisuus, lähes aina tyttölapsia sanotaan kieroiksi, ja se ei käy jos ne on ujoja ja hiljaisia. Niiden pitää muuttua.
jos ne on äänekkäitä, ne ei saisi olla,koska vain pojat saavat.

minusta ihminen saa olla ujo. Moni ihminen tulee ujoksi, koska maailma on paha. Moni ihminen syntyy tänne maapallolle sosiaalisena, menee jopa vielä kouluun iloisena ja sosiaalisena ja tapaa siellä sitä pahuutta jota sinä ja todennäkisesti lapsesi edustavat.

sitä ilkeyttä, että ei puhuta toiselle jos toinen puhuu, ei vastata, haukutaan, nauretaan ivataan.

minusta ihminen saa olla ujo.
ainoa asia jota minä en siedä on tahallinen pahuus.
 
Fiksu lapsi. En mäkään luottais tollaseen pelleen joka heti seläntakana on nettipalstoilla haukkumassa. Mitä kauheeta siinä on jos ei sulle puhu? Loukkaannutko, otatko ittees? Anna toisen olla ja parempi kun pysyt kaukana.
Millaisia räkänokkia omat lapses on?
 
Mua ärsytti aloittajan asenteessa se asenteellisuus, lähes aina tyttölapsia sanotaan kieroiksi, ja se ei käy jos ne on ujoja ja hiljaisia. Niiden pitää muuttua.
jos ne on äänekkäitä, ne ei saisi olla,koska vain pojat saavat.

minusta ihminen saa olla ujo. Moni ihminen tulee ujoksi, koska maailma on paha. Moni ihminen syntyy tänne maapallolle sosiaalisena, menee jopa vielä kouluun iloisena ja sosiaalisena ja tapaa siellä sitä pahuutta jota sinä ja todennäkisesti lapsesi edustavat.

sitä ilkeyttä, että ei puhuta toiselle jos toinen puhuu, ei vastata, haukutaan, nauretaan ivataan.

minusta ihminen saa olla ujo.
ainoa asia jota minä en siedä on tahallinen pahuus.

Huomaatko yhden jutun? Nimeät pahoiksi ihmisen ja hänen lapsensa (siis kenet, minutko?), joista et tiedä yhtään mitään. Samaan aikaan sanot, että aloittaja oli asenteellinen. Etkö sinä siis ole? Aika harvoin noin rajua tuomiota mistään sentään tulee, ja noin nopeasti.

Entä sitten tuo, että ei puhuta toiselle - se onkin ilkeyttä, jos muut sitä tekevät. Mutta jos ujo toimii niin, se ei ole. Ok, en usko että monikaan ujo on puhumatta ilkeyttään, mutta eivät aina ne muutkaan ole. Hämillään nekin saattavat olla. Ja väitän, että jos ujo ottaa erivapauksia maailman suhteen sillä perusteella että hän on hyvä ja viaton eikä hänen tarvitse muuttaa mitään, ja muut ovat tuhmia ja sietäisivät mennä pois - se oikeuttaa hänelle itse asiassa tylyyn käytökseen turvautumisen. Se toinenhan on paha ihminen, joten sitä ei tarvitse huomioida.

Olen feministi ainakin kolmannessa polvessa, mutten ymmärrä ajatusta, että koska olen nainen minun ei tarvitse muuttua koskaan yhtään ja että minussa ei voi olla oikeasti vikaa. Mielestäni feministi on altis turvautumaan uhri-ideologiaan niin pitkälle, että hänestä tuleekin jo hyökkääjä. Ja tämän alttiuden torjumiseksi pitäisi olla valmis tekemään töitä, ettei pilaa hienoa aatetta omimalla sen omiin vääriin tarpeisiinsa.

Jos uhri ei määritelmän nojalla kykene tekemään mitään pahaa ja sama ihminen on aina uhri, se on mielestäni jo rasismin kaltainen asenne. Projektio on juurikin tuota että paha ulkoistetaan itsestä pois, ja se on jäykkä ja hankala psyykkinen suojamekanismi.
 
Kyllä ujo saa olla mutta aikuisille pitäis vastata jos jotain kysytään.Tiedän tapauksia joille ei ole kotona opetettu käytötapoja ja musta just se vastaaminen(ujoudesta huolimatta)kuuluu niihin..
 
Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla, kyllä kymmene vuotiaan vanhemman pitäisi kannustaa lastaan oleman reippaampi etenkin jos kyläilypaikka ei ole täysin vieras. Ei ujoa lasta voi kannustaa emaan ujompi. Pahinta mitä olen kuullut on että lapsi saa istua autossa koko vierailun ajan kun ei uskalla tulla sukulaisten luo.

Lapsi ei vaistoa ap:n käytöksestä mitään, ihan hyvin tiedätte, että ujo lapsi on ujo vaikka kyse olisi sukulaisista. Eikä aloittaja ole mitään pahaa tehnyt, ilmaissut vain pohdintojaan mitä moni muukin täällä harrastaa.

Sosiaalisesti taitamattomista lapsista yhtä lailla ujoja aikuisia ja ainakin oman kokemukseni mukaan pahimmat tapaukset ovat katkeria ja vihaisia muille ja itselleen siitä, etteivät pysty parempaan. Ujo saa olla, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko on psyykkinen sairaus, johon voi saada apua.

Kaikki tuntuvat vetävän johtopäätöksiä ap:sta todella jyrkästi, mutta kukaan ei ole huomioinut sitä vaihtoehtoa, että lapsi todella on kuvauksen kaltainen, ivallinen ja kieron oloinen.
 
Minä olin lapsena ujo ja aikuiset puhuivat ujoudestani kuin sairautena, minun läsnäollessani. Muistakaa että ujo lapsi ei tarkoita sitä että olisi kuuro...

Minä myös veikkaan sitä että lapsi tietää että hänestä ei tykätä ja menee totaalilukkoon seurassasi.
Oma lapseni ei ole mitenkään ujo, pikemminkin päinvastoin. Mutta ikävän ihmisen kohdatessaan hänkään ei ota mitään kontaktia, eikä uskalla vastata.

Lisäksi on olemassa sellaisia neurologisia juttuja joiden takia lapsi saattaa olla niin omissa maailmoissaan välillä(etenkin ahdistavissa tilanteissa), että saattaa olla sen takia vastaamatta.
Monesti aikuiset vetävät lapsesta omat johtopäätöksensä, koska lapsen ilmeet eivät monestikaan vastaa hänen olotilaansa.
Lapsi saattaa jonkun mielestä vaikuttaa manipuloivalta, vaikka oikeasti lapsi ei edes osaa manipuloida.

Meillä on näin, enkä todellakaan kerro lapsen oireistosta ymmärtämättömälle ihmiselle, joka saisi lisää vettä myllyynsä.
 
Yksi tuttavan kymmenvuotias on myös samaa sorttia kuin ap:n siskontyttö. Eikä todellakaan minulle vastaa mitään. Ja tietty ivallisuuden vaikutelma välillä häilähtää hänestäkin, mutta äidillään ei ole sisaruksia joten tuskin puhutaan samasta lapsesta. Onhan se järjettömän rasittavaa, kun näkee että lapsi ei edes yritä, ja samaan aikaan miettii miten se koulussa selviää - ihan kohtuullisesti kai. Kysymys ei ole siitä, että olisin empatiakyvytön tai mielikuvitukseton aikuinen - päinvastoin, olen hyvinkin herkkä itse. Lisäksi tiedän mitä tunnen ja myönnän sen, ja tuollainen lapsi herättää tuplasti ärtymystä, koska vaihtoehto on kova huoli ja hämmennys.

En oikein ymmärrä miksi kaikki hyökkäävät aloittajan kimppuun, ellei kysymys ole heidän omista kokemuksistaan ujoina. Mutta mistä tämä aggressio tulee?

Enkä pääse tunteesta, että ujolla on usein lopultakin aika kovat vaatimukset ulkomaailmaa kohtaan. Olen joskus seurustellut ujon miehen kanssa, ja lopulta kävi ilmi että vaatimuslista oli niin tolkuton että ujous oli tavallaan suoja-aita niiden vaatimusten ja ulkomaailman välissä. Että kun itse tiesi vaativansa kuuta taivaalta, niin oli mieluummin sitten ihan yksin. Minun olisi pitänyt olla tasan tarkkaan miehen kartan mukaisesti tai käytös alkoi lähetä pakkoneuroottista.

Sama hämmentävä tunne tuli tästä kirjoituksesta. Ujo ihminen jättäytyy johonkin vauvan kaikkivaativuuden tilaan, ja kun siihen ei vastata niin menee lukkoon ja jää sinne. Ei mitään omaa aktiviteettia, joka auttaisi ymmärtämään että ne kovaääniset ymmärtämättömät ihmiset ovat ihmisiä, eikä kaikkien maailman aikuisten tehtävä ole ymmärtää yhtä ujoa lasta vaan sen ujon lapsen tehtävä on alkaa ymmärtää kaiken maailman aikuisia. Ujon pitää ensin hyväksyä että hänen asenteessaan on jotain vikaa, ennen kuin hän motivoituu ymmärtämään vääränlaisiakin ihmisiä. Mutta tämä on vain epäilys, sanokaa toki vastaan kun mielenne kuitenkin tekee.

Onhan se niinkin että äärimmäisen ujoilla lähestulkoon teineillä on monesti psyykkisiä ongelmia jotka eivät ole itse ratkaistavissa, ja moni on jollain tapaa mukiloitu sielu. Tämä sallittakoon - en yritä patistaa kaikkia ujoja avaamaan suunsa ja sillä hyvä. Mutta keskusteluun kaipaisin muutakin sävyä kuin että ujot ovat hienostuneisuudessaan oikeassa kaikessa ja muu maailma haisee.

Kertokaa nyt mikä teitä niin nappaa? Nimittäin tosi vahvoja oletuksia tehtiin ap:stä kerta toisensa jälkeen, ja vaikka ap yritti väittää vastaan niin mielikuva taisi vain vahvistua. Ja minkälaista tunnereaktiota te sitten olisitte aapeeltä kaivanneet, koska jotain reaktioitahan tuollainen lapsi väkisinkin herättää?

Sanompa vaan ujona että sulla ei oo oikeata hajua siitä.
 
Huomaatko yhden jutun? Nimeät pahoiksi ihmisen ja hänen lapsensa (siis kenet, minutko?), joista et tiedä yhtään mitään. Samaan aikaan sanot, että aloittaja oli asenteellinen. Etkö sinä siis ole? Aika harvoin noin rajua tuomiota mistään sentään tulee, ja noin nopeasti.

Entä sitten tuo, että ei puhuta toiselle - se onkin ilkeyttä, jos muut sitä tekevät. Mutta jos ujo toimii niin, se ei ole. Ok, en usko että monikaan ujo on puhumatta ilkeyttään, mutta eivät aina ne muutkaan ole. Hämillään nekin saattavat olla. Ja väitän, että jos ujo ottaa erivapauksia maailman suhteen sillä perusteella että hän on hyvä ja viaton eikä hänen tarvitse muuttaa mitään, ja muut ovat tuhmia ja sietäisivät mennä pois - se oikeuttaa hänelle itse asiassa tylyyn käytökseen turvautumisen. Se toinenhan on paha ihminen, joten sitä ei tarvitse huomioida.

Olen feministi ainakin kolmannessa polvessa, mutten ymmärrä ajatusta, että koska olen nainen minun ei tarvitse muuttua koskaan yhtään ja että minussa ei voi olla oikeasti vikaa. Mielestäni feministi on altis turvautumaan uhri-ideologiaan niin pitkälle, että hänestä tuleekin jo hyökkääjä. Ja tämän alttiuden torjumiseksi pitäisi olla valmis tekemään töitä, ettei pilaa hienoa aatetta omimalla sen omiin vääriin tarpeisiinsa.

Jos uhri ei määritelmän nojalla kykene tekemään mitään pahaa ja sama ihminen on aina uhri, se on mielestäni jo rasismin kaltainen asenne. Projektio on juurikin tuota että paha ulkoistetaan itsestä pois, ja se on jäykkä ja hankala psyykkinen suojamekanismi.
:laugh:
 
Vitun ärsyttävää "keskustelua" kun toiset vaivautuvat kirjoittamaan kantansa pitkästi perusteluineen ja niihin kyetään vastaamaan yhdellä typerällä ja perusteettomalla lauseella tai hymiöllä
 
Kyllä 10 vuotiaan pitää jo vastata, kun kysytään yksinkertaisia kysymyksiä. Ei kaikkea huonoa käytöstä tarvitse laittaa ujouden piikkiin. On todella epäkohteliasta olla vastaamatta, kun jotain tarjotaan. Vastaamattomuus on ok vielä alle kouluikäisellä, mutta kyllä jo viimeistään kouluun mennessä pitää osata vastata.
 
Ehkäpä tyttö on niin fiksu, että tajuaa että sua ärsyttää ja ymmärtää pitää riittävää välimatkaa tollaseen hulluun. Munkin äiti opetti että hulluille ja mielipuolille ei kannata vastata mitään.

Eli jos minä kysyisin sinulta kadulta neuvoa (vaikkapa reittiä lähimpään kauppaan tms.) niin seisoisit vain tuppisuuna?
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
Yksi tuttavan kymmenvuotias on myös samaa sorttia kuin ap:n siskontyttö. Eikä todellakaan minulle vastaa mitään. Ja tietty ivallisuuden vaikutelma välillä häilähtää hänestäkin, mutta äidillään ei ole sisaruksia joten tuskin puhutaan samasta lapsesta. Onhan se järjettömän rasittavaa, kun näkee että lapsi ei edes yritä, ja samaan aikaan miettii miten se koulussa selviää - ihan kohtuullisesti kai. Kysymys ei ole siitä, että olisin empatiakyvytön tai mielikuvitukseton aikuinen - päinvastoin, olen hyvinkin herkkä itse. Lisäksi tiedän mitä tunnen ja myönnän sen, ja tuollainen lapsi herättää tuplasti ärtymystä, koska vaihtoehto on kova huoli ja hämmennys.

En oikein ymmärrä miksi kaikki hyökkäävät aloittajan kimppuun, ellei kysymys ole heidän omista kokemuksistaan ujoina. Mutta mistä tämä aggressio tulee?

Enkä pääse tunteesta, että ujolla on usein lopultakin aika kovat vaatimukset ulkomaailmaa kohtaan. Olen joskus seurustellut ujon miehen kanssa, ja lopulta kävi ilmi että vaatimuslista oli niin tolkuton että ujous oli tavallaan suoja-aita niiden vaatimusten ja ulkomaailman välissä. Että kun itse tiesi vaativansa kuuta taivaalta, niin oli mieluummin sitten ihan yksin. Minun olisi pitänyt olla tasan tarkkaan miehen kartan mukaisesti tai käytös alkoi lähetä pakkoneuroottista.

Sama hämmentävä tunne tuli tästä kirjoituksesta. Ujo ihminen jättäytyy johonkin vauvan kaikkivaativuuden tilaan, ja kun siihen ei vastata niin menee lukkoon ja jää sinne. Ei mitään omaa aktiviteettia, joka auttaisi ymmärtämään että ne kovaääniset ymmärtämättömät ihmiset ovat ihmisiä, eikä kaikkien maailman aikuisten tehtävä ole ymmärtää yhtä ujoa lasta vaan sen ujon lapsen tehtävä on alkaa ymmärtää kaiken maailman aikuisia. Ujon pitää ensin hyväksyä että hänen asenteessaan on jotain vikaa, ennen kuin hän motivoituu ymmärtämään vääränlaisiakin ihmisiä. Mutta tämä on vain epäilys, sanokaa toki vastaan kun mielenne kuitenkin tekee.

Onhan se niinkin että äärimmäisen ujoilla lähestulkoon teineillä on monesti psyykkisiä ongelmia jotka eivät ole itse ratkaistavissa, ja moni on jollain tapaa mukiloitu sielu. Tämä sallittakoon - en yritä patistaa kaikkia ujoja avaamaan suunsa ja sillä hyvä. Mutta keskusteluun kaipaisin muutakin sävyä kuin että ujot ovat hienostuneisuudessaan oikeassa kaikessa ja muu maailma haisee.

Kertokaa nyt mikä teitä niin nappaa? Nimittäin tosi vahvoja oletuksia tehtiin ap:stä kerta toisensa jälkeen, ja vaikka ap yritti väittää vastaan niin mielikuva taisi vain vahvistua. Ja minkälaista tunnereaktiota te sitten olisitte aapeeltä kaivanneet, koska jotain reaktioitahan tuollainen lapsi väkisinkin herättää?

Mitä hel*ettiä!!??!! :O
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä...;27932697:
Kyllä 10 vuotiaan pitää jo vastata, kun kysytään yksinkertaisia kysymyksiä. Ei kaikkea huonoa käytöstä tarvitse laittaa ujouden piikkiin. On todella epäkohteliasta olla vastaamatta, kun jotain tarjotaan. Vastaamattomuus on ok vielä alle kouluikäisellä, mutta kyllä jo viimeistään kouluun mennessä pitää osata vastata.

Ap ei tuo mitenkään esiin että lapsella olisi koulussa tai muualla samanlaisia vaikeuksia (kävisi erityisluokkaa tms) joten olettamus on että tyttö kyllä osaa selvitä jokapäiväisistä tilanteista.
 
[QUOTE="vieras";27932748]Ja nämä saavat liikkua ulkona vapaasti.[/QUOTE]

Ainakin tähän asti kyllä (miten se tähän ketjuun kuuluu), mutta ujot eivät koska ovat vain äärimmäisen hankalia ihmisiä?? :headwall:
 

Similar threads

Yhteistyössä