Siskoni inhokki, likakaivo, syntipukki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apuja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apuja

Vieras
Mitä mielipiteitä teissä herättää seuraavanlainen tapaus:


Mulla on sisko, joka selkeästi inhoaa mua. Aina tavatessa tulee varautunut ilmapiiri, kireäkin jopa. Meillä ei ole lämmin, läheinen suhde - vaikka haluaisin. Itse olen avoin luonne, kerron siskolle kaiken, ja toivon aina, että sisko näyttäisi välittävänsä. Itse näytän välittäväni, kerron salaisuuksiani, esittelen omia juttujani, ostelen lahjoja, haluan olla hänen kanssaan jne. Oikein janoan välillä hänen huomiotaan. Kyseessä melkein 10 vuotta vanhempi sisko.

Siskon luonne on tämänkaltainen: tupakoi paljon, varsinkin hermostuneena. On melkein aina hermostunut, kun hänet näen. Ei kerro syitä, suutahtelee ja tuhahtelee, tiuskiikin ja sitten pakenee tupakalle parvekkeelle. Tulee sieltä kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ei siis koskaan kerro tunteistaan, ei selittele, ei selvittele.

Illanvietoissa haukkuu mut aina, huutaa, on todella ilkeä. Jälkikäteen pyytää anteeksi, mutta ei erittele juttuja, ei halaa, ei halua puhua asiasta yhtään, sanoo että unohdetaan vaan, kännin piikkiin. Mä tunnen, että kännissä vaan tulee totuudet esille. Tyhmäkin sen oivaltaa.

Mä haluan olla väleissä siskoni kanssa, koska rakastan häntä, mutta hän tuntuu vihaavan mua. Mitä tehdä?

 
siskollas on ollut huono lapsuus ja huonot vanhemmat, sulla hyvät, ja syyttää sinua?

Tai sitten hänen luonne on epävakaa ja hermostunut ja on kaikille sellainen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
siskollas on ollut huono lapsuus ja huonot vanhemmat, sulla hyvät, ja syyttää sinua?

Tai sitten hänen luonne on epävakaa ja hermostunut ja on kaikille sellainen?


Samat vanhemmat. Sillä erotuksella, että isosiskoni oli vahinko, joka syntyi nuorille juuri tavanneille nuorille aikuisille ja minä synnyin vähän kokeneemmille, vähän rikkaammille kaikin puolin jota lellittiin. Siskoni ei myönnä mitään tälläistä sisarkateutta, joka on ihan nähtävissä.
 
Tuntuu tosi kurjalta käytökseltä. Mullakin on tosi läheiset välit omaan siskooni ja voin keskustella hänen kanssaan mistä tahansa asiasta. Jos hän käyttäytyisi tuolla tavalla, niin ottaisin varmaan hieman etäisyyttä. Oma mielihän tuollaisesta pahoituu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja apuja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
siskollas on ollut huono lapsuus ja huonot vanhemmat, sulla hyvät, ja syyttää sinua?

Tai sitten hänen luonne on epävakaa ja hermostunut ja on kaikille sellainen?


Samat vanhemmat. Sillä erotuksella, että isosiskoni oli vahinko, joka syntyi nuorille juuri tavanneille nuorille aikuisille ja minä synnyin vähän kokeneemmille, vähän rikkaammille kaikin puolin jota lellittiin. Siskoni ei myönnä mitään tälläistä sisarkateutta, joka on ihan nähtävissä.

Siis tajusin toki, että teillä on samat vanhemmat. Mutta vaikka meidänkin lapsilla on vaan tavanomainen ikäero, niin silti olimme aivan eri tilanteessa esikoisen kanssa kuin nyt kuopuksen, ja se vaikuttaa hemmetisti vanhemmuuteen.
ja samat ihmiset voivat olla ihan erilaiset eri lapsille.v arsinkin 10 vuoden ikäerolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja apuja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lellitänkö sinua vieläkin?


Ei mielestäni, mutta lapsuudessani kyllä.

siis molemmille on annettu samat jutut ja molempien lapset yhtä tärkeitä ja molempia hoidetaan yhtä paljon? ja jos toiselle on rempattu ym. niin myös toisen asumista avustettu samalla tavalla jne?
 
Siskoni haukkui mut lellipennuksi. Itsekö itseäni lellin?? =O

Myönsin että mua on pidetty ns. eriarvoisessa asemassa, mutta hän vaan huusi ja raivosi ja painui ulos kämpästä. Olen soitellut, lähetellyt e-maileja, haluaisin jutella, sopia asiat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja apuja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lellitänkö sinua vieläkin?


Ei mielestäni, mutta lapsuudessani kyllä.

siis molemmille on annettu samat jutut ja molempien lapset yhtä tärkeitä ja molempia hoidetaan yhtä paljon? ja jos toiselle on rempattu ym. niin myös toisen asumista avustettu samalla tavalla jne?


Siskoa ehkä avustettu enempi, koska on yh. Se on ok musta, eihän mun vanhempien rahat mulle kuulu. Mutta huomiota ja lastenhoitoa saatu yhtä paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cinnamon Lee:
Kuulostaa siltä etten sinuna kaipaisi siskon seuraa.

Niin se kuulostaakin!! En tajua miksi siskoni on vaan niin rakas. Kai kun olen aina häntä rakastanut ja lapsena ylöspäin katsonut. Harmikseni nyt joudun katsomaan "alaspäin" kun käytös on tuollaista. =(

Ja silti, mä en kelpaa.
 
No ilmiselvästi siskosi olisi saanut paremman elämän ilman sinua. Eihän se sinun syysi toki ole, mutta omia vanhempia on vaikea syyllistään.
pomo "potkii" alaista, alainen lastaan, lapsi koiraa jne...
 
Mielenterveysongelmia? Eihän tuo tavanomaista sisaruskateutakaan ole, vaikka "totuuden kuulee kännisen suusta". Et toisaalta voi häntä auttaakaan. Voi olla että häntä tilanne harmittaa yhtä paljon tai jopa enemmän kuin sinua.
 
Hän ei halua olla missään tekemisissä kanssani, ei edes lasteni. Mä en ole tervetullut heille, edes lapsensa synttäreille.

Mä en tajua, miksi edelleen toivon, että voitaisi kaikki selvittää ja suhde muuttua hyväksi. En kyllä jotenkaan enää usko moiseen.

Mä en suostuisi, että lapseni joutuisivat siihen ilmapiiriin, josta jo kerroinkin. Mut joku mussa haluaa uskoa, että ilmapiirin voisi muuttaa... että mä voisin auttaa mun siskoa (joka ei ota mitään apua vastaan koskaan) Taidan olla yksi romanttinen hupakko. =/

Mielentervesongelmia on ihan varmasti, mutta eihän se tee kestään epäkelpoa tai ole mikään syy millekään...? Ongelmiinhan saisi apua, jos hakisi.

Meidän vanhemmat kärsii ettei välimme ole kunnossa, mutta eivät osaa ottaa vastuuta tapahtuneista. Sisko ei puhu heillekään mitään tunne-elämästään, ei siis ole avoin heillekään. Sisko on tehnyt vääriä valintoja miesten suhteen kuin muidenkin, kenties katkeruutta hänellä myös. Haluaisin jotenkin auttaa, olla läsnä, välittää... nyt joudun vain näin kaukaa kun ei vastaa viesteihin.
 
miten musta tuntuu että sulla taitaa olla hiukan vielä enemmän noita mielenterveysongelmia kun siskollasi, jos tässä nyt sellaisia alkaa hakemaan ja vertailemaan.
Siskosi on selkeästi osoittanut sinulle mitä sinulta haluaa - ei mitään.
Sinä vaan et anna olla, uskomatonta.
Olisiko aika alkaa opettelamaan ihan oikeaa kunnioitusta siskoasi kohtaan ja jätät hänet rauhaan.
Anna hänelle se välimatka etäisyys minkä hän tarvitsee ja ole sitten saatavilla jos hän muuta osoittaa.
Mitä muuta vaihtoehtoja sinulla muka on?
vähintäänkin läheisriippuvaiselta tuo sinun toimintasi kuulostaa, takerrut siskoosi, miksi?
tuskin rakkaudesta voi puhua...riippuvuus on kuulehan ihan eri asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voimia Teille molemmille:
miten musta tuntuu että sulla taitaa olla hiukan vielä enemmän noita mielenterveysongelmia kun siskollasi, jos tässä nyt sellaisia alkaa hakemaan ja vertailemaan.
Siskosi on selkeästi osoittanut sinulle mitä sinulta haluaa - ei mitään.
Sinä vaan et anna olla, uskomatonta.
Olisiko aika alkaa opettelamaan ihan oikeaa kunnioitusta siskoasi kohtaan ja jätät hänet rauhaan.
Anna hänelle se välimatka etäisyys minkä hän tarvitsee ja ole sitten saatavilla jos hän muuta osoittaa.
Mitä muuta vaihtoehtoja sinulla muka on?
vähintäänkin läheisriippuvaiselta tuo sinun toimintasi kuulostaa, takerrut siskoosi, miksi?
tuskin rakkaudesta voi puhua...riippuvuus on kuulehan ihan eri asia.

tämäkin varmaan totta. outoa on ap:n avautua ja kertoa toiselle kaikki, jos kerta ajattelee, että sisko inhoaa häntä.
 
Kannattaa ottaa pieni aikalisä teidän suhteeseen. Älä totaalisesti katkaise välejä, mutta ota etäisyyttä. Älä itse ota yhteyttä, älä ostele mitään lahjoja, älä tee palveluksia jne. Ehkä siskosi silmät avautuvat pikkuhiljaa ja hänen on pakko alkaa avautumaan, mikäli haluaa suhteenne korjautuvan. Jos taas tilanne on hänelle ok, mielestäni tuollainen nykyisenkaltainen sisarussuhteenne on aivan turha. Mieti, saatko suhteeltanne mitään? Oletko aina tavattuanne huonolla tuulella, väsynyt jne? Siinä tapauksessa siskosi on valitettavasti energiavaras, jonka seurasta ei ole sinulle mitään iloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja voimia Teille molemmille:
miten musta tuntuu että sulla taitaa olla hiukan vielä enemmän noita mielenterveysongelmia kun siskollasi, jos tässä nyt sellaisia alkaa hakemaan ja vertailemaan.
Siskosi on selkeästi osoittanut sinulle mitä sinulta haluaa - ei mitään.
Sinä vaan et anna olla, uskomatonta.
Olisiko aika alkaa opettelamaan ihan oikeaa kunnioitusta siskoasi kohtaan ja jätät hänet rauhaan.
Anna hänelle se välimatka etäisyys minkä hän tarvitsee ja ole sitten saatavilla jos hän muuta osoittaa.
Mitä muuta vaihtoehtoja sinulla muka on?
vähintäänkin läheisriippuvaiselta tuo sinun toimintasi kuulostaa, takerrut siskoosi, miksi?
tuskin rakkaudesta voi puhua...riippuvuus on kuulehan ihan eri asia.

tämäkin varmaan totta. outoa on ap:n avautua ja kertoa toiselle kaikki, jos kerta ajattelee, että sisko inhoaa häntä.


Enhän mä enää mitään kerrokaan, kun en pääse edes puheväleihin. Tietenkään ei ole vaihtoehtoja, kun antaa olla, mutta pitihän mun tehdä kaikkeni, että voin hyvillä mielin olla tietäen, että mä tein kaikkeni minkä pystyin ja kykenin, ymmärrätkö?

Ristiriitahan oli aina siinä, että musta kaikki käytös antoi ymmärtää, että ei musta tykkää/on kateellinen/inhoaa, mutta sanoi joskus rakastavansa.

Miksi mun pitäisi vain hyväksyä se, että aikuinen ihminen ei rakasta omaa perheenjäsentään sen vertaa, että edes selittäisi miksi niin vihaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja voimia Teille molemmille:
miten musta tuntuu että sulla taitaa olla hiukan vielä enemmän noita mielenterveysongelmia kun siskollasi, jos tässä nyt sellaisia alkaa hakemaan ja vertailemaan.
Siskosi on selkeästi osoittanut sinulle mitä sinulta haluaa - ei mitään.
Sinä vaan et anna olla, uskomatonta.
Olisiko aika alkaa opettelamaan ihan oikeaa kunnioitusta siskoasi kohtaan ja jätät hänet rauhaan.
Anna hänelle se välimatka etäisyys minkä hän tarvitsee ja ole sitten saatavilla jos hän muuta osoittaa.
Mitä muuta vaihtoehtoja sinulla muka on?
vähintäänkin läheisriippuvaiselta tuo sinun toimintasi kuulostaa, takerrut siskoosi, miksi?
tuskin rakkaudesta voi puhua...riippuvuus on kuulehan ihan eri asia.

tämäkin varmaan totta. outoa on ap:n avautua ja kertoa toiselle kaikki, jos kerta ajattelee, että sisko inhoaa häntä.

niin, kylläkin ihan inhimillistä ja ymmärrettävää sekin.
Mutta aikuiseksi kasvaminen on kunkin omalla vastuulla ja ap voisi aloittaa itsestään, muiden puolesta ei voi päätöksiä tehdä.
Ap käyttäytyy siskonsa edessä itseään alentavasti, kerjää huomiota kun koiranpentu ja mielistelee mm.kertomalla henk.koht arkojakin asioita elämästään.
Heittäytyy siskonsa etten kuin koiranpentu selälleen ja pissaa alistuvuuden merkiksi alleen.
"Jos et halua olla kynnysmattona, nouse ylös lattialta", toteaa jotenkin tähän tapaan Tommy Hellsten kirjassaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mieti, saatko suhteeltanne mitään? Oletko aina tavattuanne huonolla tuulella, väsynyt jne? Siinä tapauksessa siskosi on valitettavasti energiavaras, jonka seurasta ei ole sinulle mitään iloa.


Saan (sain) pahan mielen, olen väsynyt.... taidat olla oikeassa. =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja apuja:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja voimia Teille molemmille:
miten musta tuntuu että sulla taitaa olla hiukan vielä enemmän noita mielenterveysongelmia kun siskollasi, jos tässä nyt sellaisia alkaa hakemaan ja vertailemaan.
Siskosi on selkeästi osoittanut sinulle mitä sinulta haluaa - ei mitään.
Sinä vaan et anna olla, uskomatonta.
Olisiko aika alkaa opettelamaan ihan oikeaa kunnioitusta siskoasi kohtaan ja jätät hänet rauhaan.
Anna hänelle se välimatka etäisyys minkä hän tarvitsee ja ole sitten saatavilla jos hän muuta osoittaa.
Mitä muuta vaihtoehtoja sinulla muka on?
vähintäänkin läheisriippuvaiselta tuo sinun toimintasi kuulostaa, takerrut siskoosi, miksi?
tuskin rakkaudesta voi puhua...riippuvuus on kuulehan ihan eri asia.

tämäkin varmaan totta. outoa on ap:n avautua ja kertoa toiselle kaikki, jos kerta ajattelee, että sisko inhoaa häntä.


Enhän mä enää mitään kerrokaan, kun en pääse edes puheväleihin. Tietenkään ei ole vaihtoehtoja, kun antaa olla, mutta pitihän mun tehdä kaikkeni, että voin hyvillä mielin olla tietäen, että mä tein kaikkeni minkä pystyin ja kykenin, ymmärrätkö?

Ristiriitahan oli aina siinä, että musta kaikki käytös antoi ymmärtää, että ei musta tykkää/on kateellinen/inhoaa, mutta sanoi joskus rakastavansa.

Miksi mun pitäisi vain hyväksyä se, että aikuinen ihminen ei rakasta omaa perheenjäsentään sen vertaa, että edes selittäisi miksi niin vihaa?

Olet varmasti yrittänyt kovasti ja mahdollisesti jopa liikaakin...voisit vielä ihan oikeasti yrittää enemmän ja - antaa olla.
Se on sitä oikeaa rakkautta, että hyväksyt hänen halunsa elää elämäänsä ilman sinua ja lähestymisyrityksiäsi.
Elämä on ristiriitaista ja tunteet myös, aivan erityisesti sisarussuhteet ja muut lähisuvun suhteet ja niihin liittyvät tunteet.
Elämä ei ole niin mustavalkoista että jos rakastat jotakiuta et samaan aikaan voi vihata ja halveksua häntä.
Voitko hyväksyä siskosi tunteet....??

Jos aikuinen ihiminen ei rakasta omaa perheenjäsentään sen vertaa, että selittäisi miksi vihaa, niin mitä muita vaihtoehtoja sinulla on kun hyväksyä se?
aiotko kaivaa totuuden esille puristamalla tiedon väkisin siskostasi ulos?
Sinuun olisi todella syytä kunnioittaa siskoasi ja hänen valintojaan.

Se vaatii sen, että käyt sen surun itsesi kanssa läpi mikä irtipäästämisestä seuraa...pystytkö siihen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voimia Teille molemmille:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja voimia Teille molemmille:
miten musta tuntuu että sulla taitaa olla hiukan vielä enemmän noita mielenterveysongelmia kun siskollasi, jos tässä nyt sellaisia alkaa hakemaan ja vertailemaan.
Siskosi on selkeästi osoittanut sinulle mitä sinulta haluaa - ei mitään.
Sinä vaan et anna olla, uskomatonta.
Olisiko aika alkaa opettelamaan ihan oikeaa kunnioitusta siskoasi kohtaan ja jätät hänet rauhaan.
Anna hänelle se välimatka etäisyys minkä hän tarvitsee ja ole sitten saatavilla jos hän muuta osoittaa.
Mitä muuta vaihtoehtoja sinulla muka on?
vähintäänkin läheisriippuvaiselta tuo sinun toimintasi kuulostaa, takerrut siskoosi, miksi?
tuskin rakkaudesta voi puhua...riippuvuus on kuulehan ihan eri asia.

tämäkin varmaan totta. outoa on ap:n avautua ja kertoa toiselle kaikki, jos kerta ajattelee, että sisko inhoaa häntä.

niin, kylläkin ihan inhimillistä ja ymmärrettävää sekin.
Mutta aikuiseksi kasvaminen on kunkin omalla vastuulla ja ap voisi aloittaa itsestään, muiden puolesta ei voi päätöksiä tehdä.
Ap käyttäytyy siskonsa edessä itseään alentavasti, kerjää huomiota kun koiranpentu ja mielistelee mm.kertomalla henk.koht arkojakin asioita elämästään.
Heittäytyy siskonsa etten kuin koiranpentu selälleen ja pissaa alistuvuuden merkiksi alleen.
"Jos et halua olla kynnysmattona, nouse ylös lattialta", toteaa jotenkin tähän tapaan Tommy Hellsten kirjassaan..


Mistä sä tiedät miten aikuinen ap on? Tuskin tässä paljastu ihan kaikki mitä on tapahtunut.

Ei ole NORMAALIA ettei voi oman siskonsa kanssa olla puheväleissä!

Toi sun juttus oli aikamoista skeidaa. Puhutsä kaikille tohon tyyliin?
 

Yhteistyössä