sohaisenkohan muurahaispesää kun sanon, että en ymmärrä sitä miten jossain elämä loppuu siihen kun lapsi menee nukkumaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SiNiLiLJA
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

SiNiLiLJA

Aktiivinen jäsen
01.04.2009
1 005
0
36
tarkoitan sitä, et tunnen useita ihmisiä joiden luona vieraiden pitää hyssytellä ja kuiskia sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan. yhdessäkin perheessä vieraat ajettiin ulos odottamaan lapsen nukahtamista ja sitten yksi kerrallaan sai hiipiä sisälle ja istua puupenkille, sohvalle ei kun se nahkasohva natisi kun siihen istui. ja lapsi nukkui YLÄKERRASSA. siellä sitten vieraat kuiski toisilleen olkkarissa, kahvia ei voinu keittää ettei lapsi herää keittimen porinaan, vessaa ei voinut vetää jne. nojoo, toi on todella sieltä toisesta ääripäästä ja tiedostan, et lapsia on erilaisia.
en tiedä onko mulla käynyt vaan hyvä tuuri vai oliko se vaan mun lapselle sopiva juttu et sen ollessa pieni meillä oli koko ajan jotain taustahälyä, tv tai radio, lapsi ei herännyt imurointiin, kahvinkeittimeen, vessan vetämiseen tms. ja musta on aivan ihanaa et eilenkin kun lapsi nukahti meille tuli mun kaveri, me tehtiin siinä tortilloita, juteltiin ja pulistiin, pelattiin monopolya, juotiin viiniä, katseltiin vanhoja valokuvia ja nauraa räkätettiin. mulla tänään vp joten nukuttiin sit lapsen kanssa pitkään, syötiin aamupala sängyssä ja nytkin pötkötetään tässä sängyllä, lapsi lukee kirjoja ja leikkii ja mä laiskottelen. bad mother :xmas: :D
 
No eiköhän kaikki normivanhemmat totuta lapsen normaaliääniin nukkumaanmenoaikaan. Meillä ainakin oli systemaattisesti telkkari, tiskikone ja pesukone päällä uniaikaan :)

Tuttavapiiristä löytyy kyllä sitten tosi herkkiä lapsiakin, eli kaikilla ei varmaan "siedätys" onnistu.
 
Meillä ei pojat ääniin herää,mutta en halua että meille tullaan istumaan koko yöksi.
Jos aikuiset viettää aikaan sen voi tehdä aikaisemmin kuin toisten mennessä nukkumaan.
Lapsetkin viihtyy muiden seurassa eli kylään vain mutta sen verran aikaisemmin että aikanaan voi myös kotiin lähteä.
Kun en itse myöskään siitä kukkumisesta enää välitä.
 
Meillä ei vieraita siihen aikaan ole enää kun lapset menevät nukkumaan. Menen itsekkin silloin. Päiväuni aikaan saa ihan normaalisti rellestää sekä vieraat että me itse. Ensimmäisen kanssa oli vaikeuksia kun oli tottunut hiljaisuuteen, niin siihen että olikin hälinää. Piti pakolla totuttaa siihen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madma:
En ymmärrä minäkään. Tai sitä että yleensäkin elämä loppuu siihen kun on lapsi ja kaikki pyörii vain ja ainoastaan lapsen ympärillä.

totta toikin... "en mä voi lähtee kun se on niin hankalaa ton lapsen kanssa..." asennekysymys sanon minä :D ja musta ton lapsen kans on kiva kulkee ties missä, sille on pikkujututkin niin isoja elämyksiä, esim.ideapark on sille ihan taivas, sitä on ihana seurata sivusta :D
 
Kyllä ne lapset nukkuu pienessä melussakin kunhan tottuvat siihen pienestä pitäen.

Meillä myös tuttavia, joilla kuiskitaan sitten kun lapsi nukahtanut. Ei jaksa ymmärtää.
 
Meillä on hiljaista kun lapset nukkuvat. Tykkään itsekin pitkän päivän päätteeksi, että on hiljaista ja rauhallista. Yleensä vieraat käy aikaisemmin meillä ainakin, ja meillä lapset valvoo pidempään esim. 23, jos joskus (harvoin) joku on pidempään. Eli joo, tää hiljaisuus on meillä käytäntö ja ihan jees. En koe sitä laisinkaan ongelmaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
En minäkään. Mutta annan kyllä lapsilleni samanlaisen rauhan nukkua kuin minäkin haluaisin.

juu en mä sitä tarkoita et tarvii ruveta riekkuun ja bilettään ja kolisteleen, mutta kyllä mun mielestä voi normaalilla äänellä puhua ja vaikka kahvit keittää jos siltä tuntuu... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SiNiLiLJA:
Alkuperäinen kirjoittaja Madma:
En ymmärrä minäkään. Tai sitä että yleensäkin elämä loppuu siihen kun on lapsi ja kaikki pyörii vain ja ainoastaan lapsen ympärillä.

totta toikin... "en mä voi lähtee kun se on niin hankalaa ton lapsen kanssa..." asennekysymys sanon minä :D ja musta ton lapsen kans on kiva kulkee ties missä, sille on pikkujututkin niin isoja elämyksiä, esim.ideapark on sille ihan taivas, sitä on ihana seurata sivusta :D

Tämäkin ihan tosi riippuu lapsen iästä ja lapsesta muutenkin. Meillä jo neljä lasta mutta ensimmänen puoli vuotta ollaan ihan eristyksissä kyllä kotona pelkän väsymyksen vuoksi. Lapsi itkee mahaansa (eri syitä), koliikki, rintatulehdukset ja imetyksen/syötön vaikeus aiheuttaa sen että ei lähdetä minnekään. Kaikki saavat käydä meillä :) Ja ei tarvitse olla hiljaa :D Sitten isomman lapsen kanssa me liikutaan tosi paljon itsekkin. Joka paikassa kulkeevat mukana, paitsi jouluostoksilla.
 
Meillä ei tarvi olla hiljaa, lapsi osaa kyllä nukkua äänten keskellä. Mutta sitä en ymmärrä, että "systemaatisesti pidetään joku laite meluamassa" kun toinen nukahtaa tai nukkuu. Eikö sillä lapsellakin ole oikeus rauhalliseen uneen?

Ja tuo, että Ideapark on lapselle taivas.. Vai Äidillekö se sitä on?? ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja SiNiLiLJA:
Alkuperäinen kirjoittaja Madma:
En ymmärrä minäkään. Tai sitä että yleensäkin elämä loppuu siihen kun on lapsi ja kaikki pyörii vain ja ainoastaan lapsen ympärillä.

totta toikin... "en mä voi lähtee kun se on niin hankalaa ton lapsen kanssa..." asennekysymys sanon minä :D ja musta ton lapsen kans on kiva kulkee ties missä, sille on pikkujututkin niin isoja elämyksiä, esim.ideapark on sille ihan taivas, sitä on ihana seurata sivusta :D

Tämäkin ihan tosi riippuu lapsen iästä ja lapsesta muutenkin. Meillä jo neljä lasta mutta ensimmänen puoli vuotta ollaan ihan eristyksissä kyllä kotona pelkän väsymyksen vuoksi. Lapsi itkee mahaansa (eri syitä), koliikki, rintatulehdukset ja imetyksen/syötön vaikeus aiheuttaa sen että ei lähdetä minnekään. Kaikki saavat käydä meillä :) Ja ei tarvitse olla hiljaa :D Sitten isomman lapsen kanssa me liikutaan tosi paljon itsekkin. Joka paikassa kulkeevat mukana, paitsi jouluostoksilla.

jep, en mä tarkoita et on asennevamma jos ei lähde umpiväsyneenä koliikkilapsen ja kolmen muun alle kouluikäsen kanssa vähän shoppaileen, mutta.. no, musta on kiva ihmetellä anonyymisti muiden touhuja kun en sitä päin naamaa halua tehdä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja SiNiLiLJA:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja SiNiLiLJA:
Alkuperäinen kirjoittaja Madma:
En ymmärrä minäkään. Tai sitä että yleensäkin elämä loppuu siihen kun on lapsi ja kaikki pyörii vain ja ainoastaan lapsen ympärillä.

totta toikin... "en mä voi lähtee kun se on niin hankalaa ton lapsen kanssa..." asennekysymys sanon minä :D ja musta ton lapsen kans on kiva kulkee ties missä, sille on pikkujututkin niin isoja elämyksiä, esim.ideapark on sille ihan taivas, sitä on ihana seurata sivusta :D

Tämäkin ihan tosi riippuu lapsen iästä ja lapsesta muutenkin. Meillä jo neljä lasta mutta ensimmänen puoli vuotta ollaan ihan eristyksissä kyllä kotona pelkän väsymyksen vuoksi. Lapsi itkee mahaansa (eri syitä), koliikki, rintatulehdukset ja imetyksen/syötön vaikeus aiheuttaa sen että ei lähdetä minnekään. Kaikki saavat käydä meillä :) Ja ei tarvitse olla hiljaa :D Sitten isomman lapsen kanssa me liikutaan tosi paljon itsekkin. Joka paikassa kulkeevat mukana, paitsi jouluostoksilla.

jep, en mä tarkoita et on asennevamma jos ei lähde umpiväsyneenä koliikkilapsen ja kolmen muun alle kouluikäsen kanssa vähän shoppaileen, mutta.. no, musta on kiva ihmetellä anonyymisti muiden touhuja kun en sitä päin naamaa halua tehdä :D

Jep kyllä mä ymmärsin sua :) En kuvitellutkaan että olet vain mustavalkoinen ajattelija :) Sanoinpahan vaan kun itseä välillä tympii tämä vauva-arki..
 

Yhteistyössä