E
*erika
Vieras
Tulin nyt täältä kysymään erilaia kannanottoja tähän mieltäpainavaan asiaan isän ja äitin "valtataistelusta"..
Eli ollaan erottu yli 1½ vuotta sitten jolloin jäin yksinhuoltajaksi. Ihan senkin takia että sossu katsoi sen parhaaksi lapsen isää ja lapsen asioita ajatellen. Yritin kovasti sopia jonkinlaisia tapaamisia isän kanssa (Meillä ei siis ollut sovittuna mitään virallista, koska lastenvalvoja oli sitä mieltä, että katotaan nyt miten homma lähtee käyntiin..) mutta isää ei tuntunut kiinnostavan. Lapsi nyt melkein kolme vuotias.
Viime vuoden lokakuussa aloin olla sitte jo niin loppu (Olin palannut vuoden töissä olon jälkeen Tammikuussa -07 ilman lomia koulun penkille), että katsoin parhaakseni joko luovuttaa lapsen kanssa tai ottaa yhteyttä lastenvalvojaan tukiperheen toivossa. Kun ketään ei tuntunut kiinnostavan oma jaksamiseni.
Sain tukiperheen, joka aloitettiin loka/marraskuun vaihteessa. Silloin oli siis ensimmäinen vknloppu. Isä ei pitänyt ajatuksesta eikä hänen vanhempansakkaan. Silti, vaikka olin aiemmin ehdottanut lapsen vientiä mummollekkin joka toinen vknloppu, kun isää ei kiinnostanut, ei se käynyt.
Nyt tilanne on se, että ensimmäisen tukiperhe vknlopun jälkeen, lapsi on ollut isällänsä melkein joka toinen vknloppu ja joka toinen vknloppu tukiperheessä. Isällänsä siksi, koska hän on aina ottanut yhteyttä ja halunnut lapsen luokseen (tosin on asunut tuon ajan äidillään, jolloin ei lasta ole yksin hoitanut).
Tämä oli minulle hyvä järjestelmä loppuvuonna, koska pystyin täysillä keskittymään kouluun ja papereiden saamiseen ennen joulua. Meillä kuitenkin kaikki tehtävätkin joutui tekemään tietokoneella ja lapsen kanssa arkena oli ihan turha edes yrittää keskittyä tehtäviin. Hoito ei tullut tässä asiassa mitenkään vastaan, koska jos ei ollut töitä/koulua, oli vankka sääntö että lasta ei saanut viedä hoitoon. Ja meilläkin oli kamalasti etäpäiviä laajojen tehtävien takia. (Vuoropäiväkoti)
Mutta sain itselleni luettua ammatin kovalla työtahdilla (tein vielä opinnäytetyötä samalla ja enemmän kursseja pois, koska olin muita vähän jäljessä).
Noh, elämä tuntui lähtevän hyvin käyntiin, kun sai koulun alta pois ja pääsin työelämään kiinni takaisin. Aloitin vuorotyöt uudestaan joulukuun puolessa välissä ja olin joulut yms. töissä. Tällä hetkellä teen keikkaa, kunnes saan pidempi aikaisen pestin jostain.
Ongelmana on nyt se, että isä on valittanut sossuntädeille liiasta vapaa-ajastani ja päihteiden käytöstä. Huvittavinta tässä on se, etten edes käy missään, kuin ehkä kerran kk:ssa, ja useimmat viikonloputkin olen töissä ollut. Huomenna on sitten tapaaminen päihdetyöntekijän kanssa sekä lastenvalvojan, ja paikalle vielä tulee isä sekä minä. Kuunnellaan isän huoli lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista sekä oma kantani päihteiden käytöstäni.
Meillä on tulehtuneet välit, isän puolelta on ollut erilaista uhkailua ja hakkumista minua kohtaan. Aloitin myös uuden suhteen kesällä, ja lapsen isä ei pidä asiasta ollenkaan.
Nyt vain puntaroin eri vaihtoehtoja lapsen kannalta..Olisiko parempi antaa isän kokeilla elämää lapsen kanssa kahdestaan vai taistelenko lapsesta, jos aihetta on.. Silti mietyttää isän yht'äkkinen mielenkiinto lapseen kun vihdoin ja viimein sain apua omaa jaksamiseeni. Nuppi ihan jumissa kun on miettinyt koko viikon tätä asiaa..
Eli ollaan erottu yli 1½ vuotta sitten jolloin jäin yksinhuoltajaksi. Ihan senkin takia että sossu katsoi sen parhaaksi lapsen isää ja lapsen asioita ajatellen. Yritin kovasti sopia jonkinlaisia tapaamisia isän kanssa (Meillä ei siis ollut sovittuna mitään virallista, koska lastenvalvoja oli sitä mieltä, että katotaan nyt miten homma lähtee käyntiin..) mutta isää ei tuntunut kiinnostavan. Lapsi nyt melkein kolme vuotias.
Viime vuoden lokakuussa aloin olla sitte jo niin loppu (Olin palannut vuoden töissä olon jälkeen Tammikuussa -07 ilman lomia koulun penkille), että katsoin parhaakseni joko luovuttaa lapsen kanssa tai ottaa yhteyttä lastenvalvojaan tukiperheen toivossa. Kun ketään ei tuntunut kiinnostavan oma jaksamiseni.
Sain tukiperheen, joka aloitettiin loka/marraskuun vaihteessa. Silloin oli siis ensimmäinen vknloppu. Isä ei pitänyt ajatuksesta eikä hänen vanhempansakkaan. Silti, vaikka olin aiemmin ehdottanut lapsen vientiä mummollekkin joka toinen vknloppu, kun isää ei kiinnostanut, ei se käynyt.
Nyt tilanne on se, että ensimmäisen tukiperhe vknlopun jälkeen, lapsi on ollut isällänsä melkein joka toinen vknloppu ja joka toinen vknloppu tukiperheessä. Isällänsä siksi, koska hän on aina ottanut yhteyttä ja halunnut lapsen luokseen (tosin on asunut tuon ajan äidillään, jolloin ei lasta ole yksin hoitanut).
Tämä oli minulle hyvä järjestelmä loppuvuonna, koska pystyin täysillä keskittymään kouluun ja papereiden saamiseen ennen joulua. Meillä kuitenkin kaikki tehtävätkin joutui tekemään tietokoneella ja lapsen kanssa arkena oli ihan turha edes yrittää keskittyä tehtäviin. Hoito ei tullut tässä asiassa mitenkään vastaan, koska jos ei ollut töitä/koulua, oli vankka sääntö että lasta ei saanut viedä hoitoon. Ja meilläkin oli kamalasti etäpäiviä laajojen tehtävien takia. (Vuoropäiväkoti)
Mutta sain itselleni luettua ammatin kovalla työtahdilla (tein vielä opinnäytetyötä samalla ja enemmän kursseja pois, koska olin muita vähän jäljessä).
Noh, elämä tuntui lähtevän hyvin käyntiin, kun sai koulun alta pois ja pääsin työelämään kiinni takaisin. Aloitin vuorotyöt uudestaan joulukuun puolessa välissä ja olin joulut yms. töissä. Tällä hetkellä teen keikkaa, kunnes saan pidempi aikaisen pestin jostain.
Ongelmana on nyt se, että isä on valittanut sossuntädeille liiasta vapaa-ajastani ja päihteiden käytöstä. Huvittavinta tässä on se, etten edes käy missään, kuin ehkä kerran kk:ssa, ja useimmat viikonloputkin olen töissä ollut. Huomenna on sitten tapaaminen päihdetyöntekijän kanssa sekä lastenvalvojan, ja paikalle vielä tulee isä sekä minä. Kuunnellaan isän huoli lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista sekä oma kantani päihteiden käytöstäni.
Meillä on tulehtuneet välit, isän puolelta on ollut erilaista uhkailua ja hakkumista minua kohtaan. Aloitin myös uuden suhteen kesällä, ja lapsen isä ei pidä asiasta ollenkaan.
Nyt vain puntaroin eri vaihtoehtoja lapsen kannalta..Olisiko parempi antaa isän kokeilla elämää lapsen kanssa kahdestaan vai taistelenko lapsesta, jos aihetta on.. Silti mietyttää isän yht'äkkinen mielenkiinto lapseen kun vihdoin ja viimein sain apua omaa jaksamiseeni. Nuppi ihan jumissa kun on miettinyt koko viikon tätä asiaa..
