Sotkuinen koti?

["vieras"]

Mä imuroin rikkaimurilla syöttötuolin ympäriltä murut, niin ne ei kulkeudu joka paikkaan. Lehdet ja paperit pitää olla pois 9kk vauvan ulottuvilta, tai niitä saa kaivaa lapsen suusta ja imuroida kun on silputtu pitkin kämppää. Muutenkaan meillä ei ole pienen ulottuvilla juuri muuta kuin lelukorit ja kovasivuiset kirjat. Sotkua meillä kyllä on silti, esim. vauva saa aina jotenkin leviteltyä kanin heiniä pitkin eteistä. Sitten meillä on yksi kori, johon aina keräillään väärillä paikoilla lojuvia tavaroita, jos ei tiedä minne ne kuuluu. Yleensä siihen kertyy miehen tarvikkeita

 

["vieras"]

[QUOTE="akka";24556691]
Silti ei tarvitse toimia kuin robotti vaikka elää siistissä kodissa.Kyse on vaan pienistä asioista kuten tavaroiden laittamisesta heti oikeille paikoilleen,hutaista muutama lautanen heti käytön jälkeen kaappiin eikä kerrytä niitä koko päivää ja sitten hinkata niitä tuntitolkulla illalla väsyneenä kun niihin on ruoka pinttynyt korpuksi reunoille.Eli se että menee sillä hetkellä siitä mistä aita on matalin,illalla tarvii jo tikapuut päästäkseen sen aidan yli. =)[/QUOTE]

Sinäpä sen sanoit. Sitä tosiaan on kuin robotti, jos kaiken aina ja heti on korjaamassa.

Asiat eivät vaan ole niin mustavalkoisia. Ap ihan asiallisesti kysyi, missä menee sokuisuuden RAJA! Toiset on tollaisia durasell-pupuja, jotka jaksaa ja jaksaa touhuta. Toiset tarttee enemmän hengähdystaukoa, samoin toiset tulee toimeen 6 tunnin unilla, kun toiset tarttee jopa 9 tuntia ollakseen virkeitä. Sulle siis sotkua on muutama tiskaamaton astia. Ap:lle ei ole.

Ymmärrän kyllä täysin ap:ta. Mulla vaan kesti pidempään huomata miten pikku hiljaa koti luisui sotkuisemmaksi. Silti en koe olevani laiska, en vaan jaksa AINA siivota. Ei tartte kuin verrata valokuvia ajalta ennen lapsia ja sen jälkeen. Niissä ennen kuvissa on huomattavan siistiä, vaikken silloin ollut yhtään tämän innokkaampi siivoaja! Lapset tuo oman lisänsä sekasotkuun ja ennen kaikkea, lapsiin suoraan käytetty aika -leikkiminen, nukuttaminen, pukeminen, syöttäminen- on pois siitä siivouksesta. Eli ei ole ollenkaan kumma, jos ei ton jälkeen jaksa niin innokkaasti tarttua tiskeihin.

Voi olla, että useamman lapsen kanssa jatkuva siistiminen on pikku pakko ja siihenkin tottuu. Toisaalta, itse olen sitä mieltä, että koko perhe osallistuu kodin yleisen siisteyden ylläpitoon. Ei ole vain äidin tehtävä korjata lattialta leivänmuruja ja sukkia. Jokainen vieköön tavarat itse paikoilleen. Jo 3v. osaa auttaa.

 

["akka"]

[QUOTE="vieras";24557511]Sinäpä sen sanoit. Sitä tosiaan on kuin robotti, jos kaiken aina ja heti on korjaamassa.

Asiat eivät vaan ole niin mustavalkoisia. Ap ihan asiallisesti kysyi, missä menee sokuisuuden RAJA! Toiset on tollaisia durasell-pupuja, jotka jaksaa ja jaksaa touhuta. Toiset tarttee enemmän hengähdystaukoa, samoin toiset tulee toimeen 6 tunnin unilla, kun toiset tarttee jopa 9 tuntia ollakseen virkeitä. Sulle siis sotkua on muutama tiskaamaton astia. Ap:lle ei ole.

Ymmärrän kyllä täysin ap:ta. Mulla vaan kesti pidempään huomata miten pikku hiljaa koti luisui sotkuisemmaksi. Silti en koe olevani laiska, en vaan jaksa AINA siivota. Ei tartte kuin verrata valokuvia ajalta ennen lapsia ja sen jälkeen. Niissä ennen kuvissa on huomattavan siistiä, vaikken silloin ollut yhtään tämän innokkaampi siivoaja! Lapset tuo oman lisänsä sekasotkuun ja ennen kaikkea, lapsiin suoraan käytetty aika -leikkiminen, nukuttaminen, pukeminen, syöttäminen- on pois siitä siivouksesta. Eli ei ole ollenkaan kumma, jos ei ton jälkeen jaksa niin innokkaasti tarttua tiskeihin.

Voi olla, että useamman lapsen kanssa jatkuva siistiminen on pikku pakko ja siihenkin tottuu. Toisaalta, itse olen sitä mieltä, että koko perhe osallistuu kodin yleisen siisteyden ylläpitoon. Ei ole vain äidin tehtävä korjata lattialta leivänmuruja ja sukkia. Jokainen vieköön tavarat itse paikoilleen. Jo 3v. osaa auttaa.[/QUOTE]

Mun mielestä se sotkuisuuden raja menee siinä että se alkaa itseä ärsyttämään kuten ap.ta selvästi ärsyttää.Muutama kippo tiskipöydällä ei ole sotkua mutta siitä muutamasta kasvaa vuori jos ei sen eteen tee mitään.
Itse todella laiskana siivoojana olen todennut että ne pari kippoa kun hutaisee samantien pois,sitä sotkua ei vaan kerry.
Toki jokainen tekee miten itse tykkää,mä tykkään päästä mahdollisimman helpolla joten mielummin tiskaan heti esimerkiksi.Tai laskostettuani pyykin,mielummin vien sen samantien kaappiin kun että jään odottamaan että joku vetää nurin sen pinon ja taas saa laskostaa kaikki uudestaan. =)

 

[kukin tyylillään]

Mä pyrin tässä vaiheessa elämää pitämään kodin puhtaana. Epäjärjestystä ja hallittua kaaosta saa olla, kunhan lattiat on puhtaat eikä muutenkaan ole paskaista. Siivoan sitten kaiken epäjärjestyksen kun lapset ovat isompia ( = muuttaneet pois?) .

 

[niin..]

No jokaisella se sorkuinen tarkoittaa eriasiaa. Jollain on varmaan se käsitys, että jos on pari vaatetta sängynreunalla, niin se on jo täys sotku tai kaaos. Toisella taas se, että on likaista, kaikki hujan hajan eli pariin kuukauteen ei ole oikeasti siivottu.

Tuli mieleeni, että edesmennyt anoppini oli aika tavalla siisteysintoilija. Eikä se minua koskaan haitannut. Mutta se tuntui erittäin.. no miten sen nyt sanoisi? Annoppi usein sanoikin kun oli imuroinut, pyyhkinyt pölyt ja pessyt lattiat , että:" johan oli taas aika siivota perusteellisesti kun oli niin likaista" johon appiukko ikävään sävyyn sanoi joskus:"ja sen kyllä huomasi että paikat oli levällään ja likaiset". Ihan oikeasti heillä oli aina siis todellakin aina kaikki paikat järjestyksessä. Paperit mapitettu, lattioilla ei ollut roskan roskaa, eikä hyllyillä pölyn pölyä, kaikki niin järjestyksessä kuin vaan voi olla. Niin tuli todella ilkeä tunne tuosta appiukon tölväisystä.