V
vierailija
Vieras
Hei! Ensiksi haluan sanoa teille, että kertomani kokemuksella ei ole mitään tekemksrä mustamaalauksen tms. SSRI-lääkkeiden kanssa.
Historiani SSRI-lääkkeiden kanssa alkoi, kun olin 9.luokan puolessa välissä. Päätin aloittaa lääkityksen vaikeisden sosiaalisten pelkojen takia, jotka vaikeuttivat huomattavasti toimintakykyäni. Olin käynyt jo 7.luokalta lähtien lääkärillä, joka oli määrännyt minulle mielialalääkkeitä mutta en ollut suostunut syömään niitä asioiden takia joita luin netistä. Kuitenkin siinä 9.luokalla aloin syömään lääkkeitä ja huomasin heti kohennuksen mielialassani. En enää ollut masentunut ja elämänhaluni ja itsevarmuuteni oli palannut ja pidin siitä tunteesta. Kuitenkin nettipalstojen pelottelujen takia päätin lopettaa lääkityksen. Mietin, että mitä vähemmän aikaa syön lääkkeitä sitä parempi. Olin siis syönyt tänä aikana Seronil-lääkettä 6kk. Seronilia määrätään usein nuorille ihmisille eli siis teineille ja lapsille.
Lääkkeen lopettaminen meni ihan hyvin alussa. Sähköiskuja toki oli mutta ne eivät haitanneet. Vasta n. 2kk kuluttua alkoi ne oikeat vieroitusoireet. Paniikkikohtauksia ja ahdistuneisuutta, masentuneisuutta. Mietin, että sairauteni on taas voimissaan ja aloitin taas Seronilin. Mieliala siis taas koheni, mutta ahdistus ei hellittänyt taas niin hyvin ja vaihdoin lääkkeen Sepramiin. Seronilia olin syönyt 4kk ja sitten aloitin Sepramin jota söin kokonaisuudessaan 6kk annostuksella 20mg. Mielialani parantui ja ahdistukseni hellitti. Kuitenkin edelleen mielessäni kummitteli keskistelufoorumien pelottelut pysyvillä aivovaurioilla tms. Joten päätin lääkekokeiluni kestävän taas mahdollisimman vähän aikaa. Lopetin lääkkeen viime elokuussa ja siitä lähti helvetti.
N.1,5kk oli kohtuullisen hvää, normaalia aikaa lääkkeen lopetuksen jälkeen ja olinki iloinen, että en saanut viekkareita lääkkeestä. Kuitenkin syyskuun lopulla aloin saamaan voimakkaita paniikkikohtauksia, pakko-oireita, tuskaisuutta, masentuneisuutta, outoja ajatuksia. Nämä kestivät pahimmillaan n. 2,5-3kk. Sitten oireet jostain syystä helpottuivat, mutta vielä nykyään 6kk kuluttua saan ahdistuskohtauksia, kovempia kuin ennenkuin ikinä aloitin lääkkeen. Outoja ajatuksia, todella synkkiä ajatuksia. Mietin, että jos jollain on kokemusta aiheesta niin voisi antaa jotain tukea minulle. Olen kuitenkin vasta nuori ihminen.
Tähän loppuun vielä sama toisto, että mielialalääkkeitä en ole tarkoittanut tässä tekstissäni mustamaalata. Uskon täysin että jotkut eivät saa mitään sen kummempia haittavaikutuksia lääkkeistä. Tämä oli vain oma kokemukseni.
Historiani SSRI-lääkkeiden kanssa alkoi, kun olin 9.luokan puolessa välissä. Päätin aloittaa lääkityksen vaikeisden sosiaalisten pelkojen takia, jotka vaikeuttivat huomattavasti toimintakykyäni. Olin käynyt jo 7.luokalta lähtien lääkärillä, joka oli määrännyt minulle mielialalääkkeitä mutta en ollut suostunut syömään niitä asioiden takia joita luin netistä. Kuitenkin siinä 9.luokalla aloin syömään lääkkeitä ja huomasin heti kohennuksen mielialassani. En enää ollut masentunut ja elämänhaluni ja itsevarmuuteni oli palannut ja pidin siitä tunteesta. Kuitenkin nettipalstojen pelottelujen takia päätin lopettaa lääkityksen. Mietin, että mitä vähemmän aikaa syön lääkkeitä sitä parempi. Olin siis syönyt tänä aikana Seronil-lääkettä 6kk. Seronilia määrätään usein nuorille ihmisille eli siis teineille ja lapsille.
Lääkkeen lopettaminen meni ihan hyvin alussa. Sähköiskuja toki oli mutta ne eivät haitanneet. Vasta n. 2kk kuluttua alkoi ne oikeat vieroitusoireet. Paniikkikohtauksia ja ahdistuneisuutta, masentuneisuutta. Mietin, että sairauteni on taas voimissaan ja aloitin taas Seronilin. Mieliala siis taas koheni, mutta ahdistus ei hellittänyt taas niin hyvin ja vaihdoin lääkkeen Sepramiin. Seronilia olin syönyt 4kk ja sitten aloitin Sepramin jota söin kokonaisuudessaan 6kk annostuksella 20mg. Mielialani parantui ja ahdistukseni hellitti. Kuitenkin edelleen mielessäni kummitteli keskistelufoorumien pelottelut pysyvillä aivovaurioilla tms. Joten päätin lääkekokeiluni kestävän taas mahdollisimman vähän aikaa. Lopetin lääkkeen viime elokuussa ja siitä lähti helvetti.
N.1,5kk oli kohtuullisen hvää, normaalia aikaa lääkkeen lopetuksen jälkeen ja olinki iloinen, että en saanut viekkareita lääkkeestä. Kuitenkin syyskuun lopulla aloin saamaan voimakkaita paniikkikohtauksia, pakko-oireita, tuskaisuutta, masentuneisuutta, outoja ajatuksia. Nämä kestivät pahimmillaan n. 2,5-3kk. Sitten oireet jostain syystä helpottuivat, mutta vielä nykyään 6kk kuluttua saan ahdistuskohtauksia, kovempia kuin ennenkuin ikinä aloitin lääkkeen. Outoja ajatuksia, todella synkkiä ajatuksia. Mietin, että jos jollain on kokemusta aiheesta niin voisi antaa jotain tukea minulle. Olen kuitenkin vasta nuori ihminen.
Tähän loppuun vielä sama toisto, että mielialalääkkeitä en ole tarkoittanut tässä tekstissäni mustamaalata. Uskon täysin että jotkut eivät saa mitään sen kummempia haittavaikutuksia lääkkeistä. Tämä oli vain oma kokemukseni.
