Stressi, masennus, ahdistus ja kaikki muu...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ulkosuomalainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Ulkosuomalainen

Vieras
Enään ei kiinnosta mikään, ei ole kiinnostanut pariin vuoteen, elämä kulkee vain alamäkeä. Itkettää joka ilta, aamu ja päivä...
Ahdistaa, rinnassa kipua, sellainen olo kuin minua olisi petetty, tämä sama olo koko ajan...
Mistä apua?

Olen kokeillut Cipralexia ja xanoria, ei auta. Onko kenelläkään mitään ehdotusta? Lääkäriin en voi mennä, (en asu suomessa) toki täälläkin voin käydä lääkärissä, ja olenkin käynyt mutta heitä ei paljon mikään kiinnosta, ja lääkkeitä täältä saa resepti vapaasti.

Onko kenelläkään mitään yhtään mitään ehdotusta mitä kannattaisi kokeilla?
Toivon että jonain päivänä voisin edes hymyillä, edes kerran.

Ikää on vasta 25 v joten en halua elämääni ihan hukkaan heittää ja siksi kaipaan apua. Netistä etsin mutta en löytänyt mitään oleellista tietoa.

Joskus tekisi mieli tappaa itseni... en jaksa enään.. AUTTAKAA.
 
Mene suoraan psykiatrille, ala tavalliselle laakarille. Jos itsemurha-ajatuksia, niin pitaisi kylla ihan oikeasti hankkia kunnon apua. Koita myos harrastaa paljon liikuntaa, syoda monipuolisesti, ottaa kalaoljyvalmistetta ja b-vitamiineja paivittain. Kylla se siita lutviutuu!
 
Olet masentunut. Vaadit lääkäriltäsi lähetteen psykologille tai psykiatrille. Jollet nyt ihan kehitysmaassa asu, niin luulisi taistelujen jälkeen löytyvän. Sä tarvitset ammattilaisen apua.

Olen itse käynyt läpi masennuksen. Olo oli kuta kuinkin kuin sulla, itekeskelin, ahdistus oli kova ja sen lisäksi -tai sen takia- aloin käyttää liikaa alkoholia. Olin 22-vuotias enkä koskaan ole ollut erityisen masennukseen taipuvainen. Äiti lopulta vei mut kädestä pitäen lääkäriin ja pääsin heti hoitoon. Pari päivää vietin avolla ja sitten kotiin ja tapaamiset mielenterveyshoitajien kanssa kahdesti viikossa. Ei musta onneksi alkoholistia tullut, mutta alkoholista hain apua ahdistukseen. Paranin lopulta noin neljässä kuukaudessa siihen pisteeseen etten enää itkenyt aina tapaamisissa ja muutenkin aloin selvästi piristyä. Lääkkeitä en missään vaiheessa tarvinnut, muutamia tauhoittavia lukuunottamatta alussa.

Tee myös muutoksia elämääsi, mua lopulta auttoi osaltaan myös uusi opieskelupaikka.

Tsemppiä!
 

Similar threads

M
Viestiä
4
Luettu
895
Aihe vapaa
kohtalotoveri
K
J
Viestiä
4
Luettu
541
V
E
Viestiä
3
Luettu
800
E

Yhteistyössä