Suhde hiipumassako?

[Arla]

Olen seurustellut runsaan vuoden ikäiseni eli noin viisikymppisen miehen kanssa. Ollaan oltu aika tiiviisti yhdessä, vaikka minä olen koko ajan ollut jotenkin varuillani.

Mies on pitkälle tyyppiä ""ei pussaa eikä silitä"" eli hellyyttä, jota kaipaisin, en juurikaan häneltä saa. Seksiä kyllä on, mutta se on jotenkin mekaanista hinkkaamista. Asiasta on keskusteltu ja olen kertonut, että minä tykkään silittelystä, hyväilystä, suukottelusta jne. Mutta ei miestä tunnu oikein kiinnostavan.

Emme asu yhdessä ja yleensä vietämme aikaa joko hänen asunnollaan (omakotitalo) tai mökillään. Tekemistä on ja viihdymme yhdessä. Mutta jotakin tuntuu puuttuvan.

Olen nyt miettinyt, jos hiukan vetäytyisin kauemmas. Tai ehkä minun pitäisi topakammin kertoa miehelle, mitä minä suhteelta odotan ja antaa hänen ymmärtää, että nykyisellään homma ei tyydytä minua.

Mies on kiltti ja mukava, huumorintajuinenkin, mutta välillä hiukan ajattelematon töksäyttelijä. Tämän hetken ""tympimiseni"" johtuukin pitkälle miehen viikonloppuna suustaan päästämästä sammakosta, joka loukkasi minua. Sanoinkin hänelle aika suoraan, että ei kiitos tuollaisia juttuja enää tämän jälkeen.

Mies soittaa minulle vähintään kerran päivässä matkoiltakin ja olen siinä käsityksessä, että olen hänelle tärkeä, joten toisaalta tuntuu pahalta jättää...

 

[sama juttu]

Mulla on ihan samanlainen hellyyden pakoilija, mies ei tykkää suutelemisesta eikä halailusta ja voi olla ettemme koskekaan toisiimme pariin tapaamiskertaan jos ei kyseessä ole seksi. Seksi kyllä toimii mekaanisesti oikein hyvin, mutta kyllä siinä henkinen puoli jää koskematta.

Joskus vetäytyminen on paras tapa saada mies reagoimaan ja kiinnittämään edes vähän enemmän huomiota, mutta kuka sellasta metsästysleikkiä jaksaa jatkuvasti leikkiä?

 

[Puhu, puhu]

Jos olen miehestä kiinnostunut, keskustele nyt ihmeessä sen kanssa ennenkuin alat katsella muualle! Hyviä miehiä on harvassa, erityisesti yli 50-v. hyviä miehiä, sanoo tämä nimimerkki ""Kokemusta on"", joten kannattaa nähdä enemmänkin vaivaa, jos sellaisen jostain löytää. Jörrikästäkin voi löytyä hellyyttä, kunhan osaa oikeasta paikasta rapsuttaa ;-)

 

[moona]

Kerro heti toiveistasi ja haluistasi miehellesi. Älä anna seksiä sille jos ei osaa sua hyväillä! Se hellyys on tärkeää, oikeasti. Kun ite tiiät mitä haluat, voit kertoa siitä myös kumppanillesi, sun ei tarvi ""tyytyä"" vähempään!!

Mekaanisessa hinkkaamisessa ei oo mitään ihanaa, vaikka seksi ei kuulemma oo suhteen pääasia niin kyllä se pidemmän päälle voi tuhota koko suhteen jos toinen ei oo tyytyväinen.

 

[Arla ap]

Ajattelin hiukan rauhoitella tilannetta eli pidän vähän ""taukoa"" ukon luona hyppäämisessä. Eilen se soitteli jo moneen kertaan ja sitten kun pystyin vastaamaan, oli vähän hädissään. Olisi kuulemma kovasti tarvinnut mua jossain hommassa apuna, mutta en mennyt.

Tyhmä tuo mun mieskaverini ei ole, joten ehkä hän tajuaa itsekin tehneensä jotain, joka minua nyt jarruttaa. Aion kyllä puhuakin hänen kanssaan, mutta annan nyt ajan hiukan kulua - ainakin muutaman päivän.

Ihmissuhteet on aina aika vaikeita - ainakin mulle. Olen oppinut lapsesta lähtien, että ei mun tunteet ja tarpeet ole kovin tärkeitä ja siksi minun on usein vaikea tuoda selvästi esille, mitä haluan ja toivon. Varsinkin vähänkin epävarmassa ympäristössä menen jotenkin lukkoon. Tarvitisisin siis sellaisen ihmisen, joka osaisi luoda turvallisen ilmapiirin, jossa voisin vapautua. Tai sitten mun pitäisi jotenkin itse pystyä vapautumaan ja heittäytymään...

 

[Näinkin]

Mies on sitä ikäluokkaa, että on mahdollista, että hän on elänyt koko ikänsä ympäristössä, jossa kaipaamiasi hellyydenosoituksia ei ole pidetty pojille ja miehille tarpeellisina eikä edes sopivina. Saattaa olla, että hän ei ole hellyyttä saanut edes lapsena, saati myöhemmin, joten se voi olla hänelle täysin vieras asia. Tällöin kyse ei ole ""piittaamattomuudesta"", kuten kirjoitit, vaan jonkinlaisesta tunnetason osaamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä.

Mikäli edellä kuvaamani on totta ko. miehen kohdalla, on mahdollista, että pystyt hänelle tämänkin elämän alueen avaamaan, mutta se ei varmasti tapahdu hetkessä muutaman keskustelun perusteella, vaan vaatii mahdollisesti vuosia. Voi olla, että tuo lukko ei täysin avaudu koskaan.

En usko, että pystyt suhteellenne mitään hyvää tekemään ottamalla nyt etäisyyttä, varsinkaan jos et selkeästi ja yksiselitteisesti kerro, miksi sen teet. En jaksa uskoa, että tuonkaltainen ""painostus"" on koskaan ihmissuhteelle hyväksi. Tietenkin, jos hän sinusta kovasti pitää, saattaa hän opetetun apinan tavoin yrittää toiveitasi toteuttaa, mutta onko se sitten sitä, mitä kaipaat?

Mieti, mikä on sinulle tärkeää. Jos hellyys on sinulle luovuttamaton osa suhteessa, jota ilman et voi ajatella eläväsi (minkä hyvin kyllä ymmärrän), on mielestäni rehellisintä lopettaa suhde nyt. Jos taas olet valmis hyväksymään sen, että mies ei välttämättä koskaan opi hellyyttä jakamaan toivomallasi tavalla, vaikka tahtoisikin, niin ei kun yrittämään ""uudelleen koulutusta"" ;-).

 

[Arla ap]

Nimimerkille Näinkin:
""En usko, että pystyt suhteellenne mitään hyvää tekemään ottamalla nyt etäisyyttä, varsinkaan jos et selkeästi ja yksiselitteisesti kerro, miksi sen teet.""

- Kerroin kyllä miehelle viikonloppuna hänen ""sammakkonsa"" jälkeen, että en pidä sellaisesta ja toivon, ettei sellaista enää tapahdu. Uskon miehen tuntevan minua yli vuoden seurustelun jälkeen jo niin paljon, että ymmärsi, mitä tarkoitin.

""En jaksa uskoa, että tuonkaltainen ""painostus"" on koskaan ihmissuhteelle hyväksi. Tietenkin, jos hän sinusta kovasti pitää, saattaa hän opetetun apinan tavoin yrittää toiveitasi toteuttaa, mutta onko se sitten sitä, mitä kaipaat?""

- Kysymys ei ole painostuksesta - en uhkaile tai painosta häntä mitenkään, vaan yritän saada hänet ITSE tajuamaan, että voisi muuttaa käytöstään. Siksi en joka kerta jankuta samasta asiasta, vaan toivon hänen ymmärtävän, mitä tarkoitan. Hän ei ole tyhmä!

Sanotaan, ettei kannettu vesi pysy kaivossa ja elämänkokemukseni pohjalta tiedän, että parhaiten ihminen oppii yrityksen ja erehdyksen kautta! Toisaalta sanotaan myös, että oppia ikä kaikki, mutta kaikki ei opi ikinä!