P
"pirttihirmu"
Vieras
Mä olen tällä hetkellä ihan vakuuttunut siitä, että mun mies on ihan idiootti. Se ei ole fiksu, se ei ole komea, se ei ole mitään muuta kun kätevä lapsenvahti. Mä en muista, miksi mä sillon muutama vuosi sitten rakastuin. Ainakin kaipasin miestä, en halunnut olla yksin.
Tässä lähiaikoina on lukuisia asioita, jotka se on mokannu. Joskus mä luulin, että olisi väärin ajateltu, että "itse tekisin tuonkin paremmin", mutta mua niin ärsyttää sen jatkuva sählääminen ja mokailu. Joskus kuulen kavereita, mitä idioottia se on niille puhunut.
Mä itsehän en ole myöskään täydellinen, mutta en vaan kestä noita miehen virheitä. Koko otus inhottaa ja ärsyttää. En osaa olla armelias ja kunnioittava.
Meillä ei pahemmin ole seksiä. Se ei onnistu. Mä en enää jaksa edes yrittää. Taitaa olla puolitoista kuukautta edellisestä yrityksestä. Ei pahemmin ole muutakaan läheisyyttä. Tällä hetkellä en edes halua.
Mun ei kannata jättää miestä, koska en mä kummosempaa saisikaan. En voisi väittää olevani kovinkaan vetävä nainen. Mä olen ihan vakuuttunut siitä, että mun pitäisi elää yksin. Mutta lapsen hoito olisi aika paljon vaikeampaa, jos ei olisi tuollaista "ilmaista" täällä kotona asumassa.
Ja tämä teksti on ihan tarkoituksella hyvin provosoivaa. Mun sisällä velloo ja tekisi mieli päästellä tolle ukolle päin naamaa. Sen sijaan olen tässä ollut muutaman päivän puhumatta. Taas. Taitaa mennä joulu samaa rataa. Ja koko loppuelämä.
Eilen illalla mies kuiskasi sängyssä että "rakastan sua". Mä en vastannu mitään. Joo-o. Rakastamiseen tarvittaisi tahtoa, mutta mulla sitä ei nyt ole.
Ihan oikeasti oon ihan pihalla tästä tilanteesta. Ei meille näin pitänyt käydä. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
Tässä lähiaikoina on lukuisia asioita, jotka se on mokannu. Joskus mä luulin, että olisi väärin ajateltu, että "itse tekisin tuonkin paremmin", mutta mua niin ärsyttää sen jatkuva sählääminen ja mokailu. Joskus kuulen kavereita, mitä idioottia se on niille puhunut.
Mä itsehän en ole myöskään täydellinen, mutta en vaan kestä noita miehen virheitä. Koko otus inhottaa ja ärsyttää. En osaa olla armelias ja kunnioittava.
Meillä ei pahemmin ole seksiä. Se ei onnistu. Mä en enää jaksa edes yrittää. Taitaa olla puolitoista kuukautta edellisestä yrityksestä. Ei pahemmin ole muutakaan läheisyyttä. Tällä hetkellä en edes halua.
Mun ei kannata jättää miestä, koska en mä kummosempaa saisikaan. En voisi väittää olevani kovinkaan vetävä nainen. Mä olen ihan vakuuttunut siitä, että mun pitäisi elää yksin. Mutta lapsen hoito olisi aika paljon vaikeampaa, jos ei olisi tuollaista "ilmaista" täällä kotona asumassa.
Ja tämä teksti on ihan tarkoituksella hyvin provosoivaa. Mun sisällä velloo ja tekisi mieli päästellä tolle ukolle päin naamaa. Sen sijaan olen tässä ollut muutaman päivän puhumatta. Taas. Taitaa mennä joulu samaa rataa. Ja koko loppuelämä.
Eilen illalla mies kuiskasi sängyssä että "rakastan sua". Mä en vastannu mitään. Joo-o. Rakastamiseen tarvittaisi tahtoa, mutta mulla sitä ei nyt ole.
Ihan oikeasti oon ihan pihalla tästä tilanteesta. Ei meille näin pitänyt käydä. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
