Suhde poikki vai ei?

[-83-]

Olemme seurustelleet mieheni kanssa yli 7 ja puoli vuotta ja kaikki on mennyt hyvin. tulin sitten raskaaksi ja lapsi oli haluttu, mutta mieheni ei ollut valmis kuitenkaan isäksi, mitä hän ei kuitenkaan myönnä. Sain tietää kuukausi sitten, että mieheni ei ollut enää onnellinen. Lapsen tultua elämäämme elämä muuttuu, mutta mieheni ei näköjään tajunnut sitä. Hänestä tuli onneton koska hän ei ollut enää ainoa elämässäni, koska nyt meillä oli pieni käärö joka tarvitsisi paljon huolenpitoa. Mieheni löysi sitten toisen naisen baarista, joka oli kuulemma hänelle se oikea. Nyt hän miettii mitä hän tekisi ja kenen kanssa hän haluaisi olla ja minä ja lapsemme(4 kk) kärsimme tässä sivussa ja odotamme mitä hän päättää. Ei pitäisi vaan odotella mutta koska rakastan miestäni niin paljon en pysty lähtemään pois. hän sanoo rakastavani myös minua mutta ei tiedä mitä haluaa elämältään? Mitä tässä pitäisi tehdä? apuja?

 

[vanhanainen]

Olemme seurustelleet mieheni kanssa yli 7 ja puoli vuotta ja kaikki on mennyt hyvin. tulin sitten raskaaksi ja lapsi oli haluttu, mutta mieheni ei ollut valmis kuitenkaan isäksi, mitä hän ei kuitenkaan myönnä. Sain tietää kuukausi sitten, että mieheni ei ollut enää onnellinen. Lapsen tultua elämäämme elämä muuttuu, mutta mieheni ei näköjään tajunnut sitä. Hänestä tuli onneton koska hän ei ollut enää ainoa elämässäni, koska nyt meillä oli pieni käärö joka tarvitsisi paljon huolenpitoa. Mieheni löysi sitten toisen naisen baarista, joka oli kuulemma hänelle se oikea. Nyt hän miettii mitä hän tekisi ja kenen kanssa hän haluaisi olla ja minä ja lapsemme(4 kk) kärsimme tässä sivussa ja odotamme mitä hän päättää. Ei pitäisi vaan odotella mutta koska rakastan miestäni niin paljon en pysty lähtemään pois. hän sanoo rakastavani myös minua mutta ei tiedä mitä haluaa elämältään? Mitä tässä pitäisi tehdä? apuja?

Eipä tuokaan mitään uutta ole...kaiken keskellä mies ryhtyy miettimään elämäänsä ja ITSEÄÄN. varmasti nainenkin alkaisi, mutta naisellapa ei ole vaihtoehtoja, ja nainen on kypsynyt jo äitiyteen kun on konkreettisesti kantanut lasta mahassaan. Äidillehän lapsi on olemassa heti ennen syntymääkin, miehelle se konkretisoituu vasta monesti myöhemmin.
Sano miehellesi jotain viisasta: kysy, että haluaako hän että joku toinen mies kasvattaa hänen lapsensa.

Sano että kyllä jostain löytyy mies joka osaa vastata perheen kutsuun. Hän voi mennä uuden naisen luo, mutta ei ole sitten kotio tulemista enää. Sano mitä häneltä tarvitset, ja käske päättää onko hänestä siihen.

Jos pääsisit sen baarimimmin kanssa jotenkin puheisiin, voisi auttaa että hänellekin joku selittäisi että on kyse vastasyntyneen lapsen isästä.

Jos baarimimmi on sitä ilkeää sorttia, joka ottaa vain miehen koska saa, niin se voi miehellekin paljastua. Uusi nainen voi olla mustasukkainen, ja alkaa syytää miehen päälle sellaista että mies tajuaa, että on vain joutumassa ojasta allikkoon. Niinhän kuitenkin on: ei rakkaus toimi siten että 7 vuotta yhdessä + 1 lapsi tarvitaan huomaamaan ettei rakastakaan..kyllä kyse on varmaankin rimakauhusta ja miehen pelosta tulla isäksi, jotka mies yrittää jättää "kohtalon käsiin" muka rakastumalla.

 

[vanhanainen]

Mies tulee nyt olemaan isä, halusi tai ei.

uuden naisen pitää sitten sulattaa se, että mies ei kestä olla isänä. Mitenkähän se uusikaan nainen uskaltaa miehen kanssa olla.

Otapa lapsi mukaan, ja sovi tapaaminen tämän naisen kanssa kaupungille. Voi alkaa seksihalut hänelläkin hyytyä kun näkee että sinulla on hänen "rakkautensa" näköinen lapsi sylissäsi. En ainakaan itse huolisi miestä jolla on sellainen tilanne taustallaan.

 

[Sarppana]

Olen sitä mieltä että sinulla on nyt pieni elämä huolehdittavana, ja aikuinen mies saa pärjätä aivan itsekseen ilman sinun huolenpitoa. Ei voi vaatia että kannat huolen toisesta aikuisesta vielä vauvan lisäksi. Päätöstä tuskin tuleekaan, jollet anna hänelle "realiteettiterapiaa", eli anna tuntea miltä tuntuu elää ilman teitä. Käske äijän lähteä, vauvasi tarvitsee sinua enemmän kuin mitä keskenkasvuinen miehesi sinun päänsilitystä ja ymmärrystä. Ihan turhaan "odotat" miehesi päätöstä, jatka elämääsi!!! Kyllä se mies siitä aikuistuu, ja jos ei niin säästyt paljolta mielipahalta.

 

[-83-]

On tehny mieli lähtee monta kertaa pois tuttujen luokse, mut ei oo sit kuitenkaan tullu tehtyy sit. Mieheni haluisi muuttaa pois vuokralle ja kokeilla olisiko yksin eläminen parempaa. En ole saanut taottua järkeä hänen päähänsä että ei sitä ihan noin helposti voi vaan lähteä ja jättää mut hoitamaan kaikki. Lapseni on ainut minkä takia olen jaksanut tätä helvettiä. Se muija on vielä mun veljen kaveri( mitä mun veli ei kuitenkaan tiedä) ja silläkin on lapsi joka on reilun vuoden eli pitäs ehkä tajuta jotain, mut ei näköjään. Ostettiin just kesällä oma asunto ja kaikesta on vaan niin vaikee luopua, mut kai se on parempi sit et lapsen ei tarvis kärsii siitä et mä itken joka päivä ja oon kokoajan surullinen. Oon yrittäy et mentäis puhuu jonkun perheneuvojan kanssa , mut se ei haluu. en tiedä auttaisko se et se asuis muualla jonkun aikaa ja ehkä tulis sit kaipaamaan mua? Tää on vaan niin raskasta kaikki et ei jaksa enää tehä mitää muuta ku hoitaa lasta.

 

[Kahden äippä]

Voimia sulle!

Vaikuttaa siltä, että miehesi on hyvin nuori, joka ei oikein vielä tiedä, mitä hän elämältään haluaa. Olen ollut aika paljon tekemisissä vapaaehtoistyöni kautta nuorten alle 20-vuotiaitten perheitten kanssa ja valitettavasti siinä ikäluokassa isäksi tulevat äärimmäisen harvoin jaksavat muutamaa kuukautta pidempään "leikkiä" isää. Naisilla samaa vaihtoehtoa ei yleensä ole, vaan he aikuistuvat ja osaavat ottaa vastuuta (okei, on toki niitäkin lapsia, joiden hoitaminen siirtyy suoraan isovanhemmille, koska teinivanhemmat toteavat, etteivät jaksakaan sittenkään olla liian aikuisia).

Miehelle on yleensä kaveripiiri, hauskanpito, seksi yms. tärkeää vielä 20-v täytettyäänkin. Osa kypsyy pikkuhiljaa vuosien varrella, osa vasta 30-v jälkeen, osa ei koskaan. Valitettavasti aikuisen ihmisen käytökseen kuuluu myös se, että tekemisistään pitää ottaa vastuu. Ei voi olla niin, että haluaa vain paneskella ilman kondomia, mutta kun oikeasti nainen tulee raskaaksi, niin vasta sitten rupeaisi miettimään, että haluaako sitä lasta nyt sitten kumminkaan.

Vaikka se tuntuu julmalta, niin anna miehesi mennä. Et voi häntä väkisinkään pitää. Voi olla, että miehellesi on vain iskenyt kamala pelko menetetystä vapaudesta ja että hän tulee takaisin ajan myötä, mutta jos hän on jo nyt osoittanut "aikuista käytöstä" sillä, että hän on baarista mennyt iskemään itselleen uuden naisen ilman, että on kyennyt lopettamaan ensiksi suhdetta sinun kanssasi, niin se kuvastaa hyvin sitä, kuinka kyvytön hän on ottamaan vastuuta teoistaan (isyydestä).

Jos miehesi ei halua olla osa lapsen elämää, niin siinä tapauksessa hän maksaa osallistumattomuudestaan rahalla maksamalla sinulle ainakin seuraavat 18-vuotta elatusapua. Kuulostaa kylmältä ja julmalta, mutta valinta on hänen, ei sinun.

Olet vielä tosi nuori, joten vaikka nyt tuntuu tosi pahalta, niin elämäsi ei kuitenkaan ole lopussa. Päinvastoin, elämässäsi on vielä paljon hyvää tapahtuvaksi. Vaikka jouduttekin myymään asunnon, niin varmasti elämässäsi tulee vielä tilanne, että kun pääset töihin jne, niin pääset sitten tarvittaessa itse ostamaan uutta asuntoa tai perustat sitten perhettä uuden kumppanisi kanssa. No, niitä asioita ei kannata miettiä vielä, koska ensiksi on tärkeintä, että pääset jaloillesi tästä suhteesta ja vasta sitten myöhemmin tulee muiden juttujen vuoro.

Toipuminen kestää, mutta aika on armelias ja pääset kokemuksesta kyllä yli. Pyydä rohkeasti apua neuvolasta, vanhemmiltasi, ystäviltäsi jne, jottet väsy vauvan hoitoon liikaa.

 

[BR]

Onko teillä ollut seksiä tänä aikana? Tuli vaan mieleeni, että ystävälläni oli hieman samanlainen tilanne, jossa mies ei harrastanut enää seksiä ollenkaan, joten sekin kertoi jo heidän suhteestaan kaiken. Mies lähti. Koska yleensä jos mies harrastaa sitä seksiä, niin silloin on vielä tunteitakin mukana. Enhän siis tiedä varmasti, mutta näin minä ainakin ajattelen. Koita jaksella, ihan varmasti se elämäsi kumppani odottaa sinua tuolla jossain.