Suhteen lämmittely &

[pettäminen?]

Kaipaisin vähän vinkkejä, kun olen itse jo aivan sekaisin tunteideni kanssa..

Seurustelin miehen kanssa ja kaikki oli suurimmaksi osaksi aivan ihanaa. En ole aiemmin enkä tämän jälkeen tuntenut vastaavaa..Huumorintajumme oli samanlainen, pidimme samoista asioista, harrastuksista jne. Suhde kuitenkin kariutui, koska mies meni ja petti. Oli pettänyt useammankin kerran, sain selville vasta myöhemmin. Lopulta sitten katkaisin suhteen 3 vuoden yhdessä olon jälkeen.

Nyt tuosta erosta on kulunut 1,5 vuotta ja mies haluaisi alkaa tapailemaan jälleen. Hän on pommittanut minua jo pidemmän aikaa asiasta. Tavattu ei olla eron jälkeen.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mies on aivan ihana, ja myönnän että ikävä iskee välillä, mutta mua jäi kalvamaan tuo pettäminen. Miksi ei pettäisi jatkossakin? Pettäminen ei ollut yhden illan pano, vaan parin kuukauden pituiden juttu.

En uskalla edes tavata miestä, koska pelkään tunteiden ottavan minusta taas vallan ja tiedän etten pysty vastustamaan. En tarkoita seksuaalisesti vaan että taas huomaisin olevani rakastunut mieheen ja sitten olisi taas edessä toipuminen..

Onko kenelläkään vinkkejä tai kokemusta? Voiko mieheen enää luottaa pettämisen jälkeen?

 

[kysyjä]

Mikä siinä miehessä on ihanaa? Kuinka pettävä mies voi olla ihana?
Kaikki naiset haluavat näköjään oman nallekarhun.
Tuollainen jätkä, joka pettää ja ruikuttaa sitten takaisin, ei ole mies.
Ehkä sinun kannattaisi miettiä mitä pelkäät ns. normaaleissa miehissä,
häntäheikki osaa vedota naiseen, mutta niin osaisi moni muukin mies jos nainen vähän opettaa, tärkeintä olisi kuitenkin rehellisyys.
Lupaako se sulle helyjä ja yhteisiä ulkomaanmatkoja? Vetoaako ulkokultaisuudet sinuun?
Onko hän ainoa herrasmies, joka osaa vääntää naamalleen pikkupojan ilmeen ja lässyttää vetoavasti?
Tunteet ottavat vallan? Olet ilmeisesti tunne- etkä järki-ihminen
Maailmassa on muutakin rakastamisen arvoista kuin joku isopäinen puusilmä äijä.
MIksi olet valinnut hellyytesi kohteeksi hölmöläisen?
Sama kuin halaisit puuhalkoa, paitsi puuhalko ei petä.
Tarkoittaa että usein sitä projisoi toiseen ihmiseen sitä mitä itse kaipaa. Mutta aina ei saa takaisin samalla mitalla, joskus kyseesä on pohjaton kaivo joka vain ottaa eikä anna.
Ja kuka ei ottaisi helppoa nakkia. Sen muut naiset on tainneet päästä jyvälle siitä, siksi kääntyy puhaltamaan kytevää nuotiota. Haluatko olla se, joka ottaa muiden jämät?

 

[Ellinoora]

Hmmm... Olin valitettavasti itse (idiootti) 8 vuotta suhteessa, jossa mies välillä petti, jätti, pidettiin taukoa (""ei ole muita"", ""tarvitsen aikaa miettiä"" ja kyllähän siellä aina joku toinen oli...) mies itki takaisin, jatkettiin suhdetta, kaikki oli ihanaa ja suunniteltiin sekä toteutettiin tulevaisuutta, kunnes taas aloitettiin litania alusta.

Miehelle oli aikamoinen järkytys kun eräänä kauniina päivänä ilmoitin että tämä on nyt sitten loppu. Huomasin rakkauteni ja kunnioitukseni tätä miestä kohtaan lentäneen ikkunasta jossain välissä.

No, yritän uskoa ja toivoa etteivät kaikki miehet olisi aivan niin pöljiä ja huonosti virheistään oppivia. Minä ainakin opin läksyni (vaikka kauan sekin näköjään kesti, sinisilmäinen ja naiivi kun olen).

 

[Ap]

Olen sekä järki-että tunneihminen. Järkihän mulla päässä oli kun laitoin heti katki kun pettäminen tuli ilmi. Jos oisin tunteita kuunnellut, olisin varmaan antanut kerran anteeksi.

Mikä siinä miehessä on niin ihanaa. Kaikki muu paitsi se että petti. Ei tämä mies turhia lässytä ja tarjoile matkoja. Ei siis yritä väittää ettei olisi pettänyt, vaan myönsi heti kun kysyin. No, se ei paljon asiaa auta, mutta on paljon sellaisiakin, jotka kieltävät ja syyttävät sitten naista vainoharhaisuudesta.

Enkä minä normaaleissa miehissä mitään pelkää! En mä mitään renttuja ja pettäjiä metsästä, en todellakaan.

Eikä mies pidä minua helppona nakkina. Olen yli vuoden ollut vastaamatta miehen soittoihin ja viesteihin. Yksi päivä hermostuin ja vastasin, kun kiinnosti kuulla mitä sanottavaa voi vielä olla? Se oli näemmä virhe.

 

[Dara]

Mielestäni se, voiko mieheen enää pettämisen jälkeen luottaa, riippuu miehestä ja siitä, kuinka hän itse pettämiseen suhtautuu. Jos mies ei hyväksy omaa tekoaan ja katuu sitä aidosti, niin silloin kaiketi voisikin vielä uskaltaa luottaa. Mutta jos mies ei pidä uskottomuuttaan mitenkään maatakaatavana asiana, tai ei helua keskustella asiasta, en luottaisi enää.

Miten mies itse reagoi omaan petokseensa? Entä miten hän suhtautui sinun reaktioosi? Oletteko te keskustelleet käsityksistänne tästä uskollisuusasiassa? Eri ihmisillä kun on kovinkin eriäviä mielipiteitä näistä asioista. Toisten mielestä jo pornolehden lukeminen on petos, toiset eivät pidä edes yhden illan kännisekstailuja minään... Tärkeää on että pariskunta sopii yhteiset pelisäännöt näistä asioista.

Oletko muuten kertonut nyt miehelle tunteistasi ja peloistasi pettämisen suhteen? Miten hän suhtautuu niihin? Entä kumpi tunne on sinulla voimakkaampi, epäilys vai halu luottaa? Joskus ei omille epäilyksilleen mahda mitään, vaikka kuinka niitä yrittäisi tyrehdyttää. Silloin en suosittele suhteen uudelleenlämmittelyä. Pahimmassa tapauksessa kaikki kärsivät. Toisen uskottomuus yhdistettynä toisen epäluottamukseen ei yleensä kovin pitkälle kanna, vaikka halukkuutta rakastaa olisikin.

 

[Pia]

Mistä tietää, että miehen katuminen AITOA?

 

[petetty m]

Kovasti nainen vaatii luottamaan tulevaisuudessa itseensä vaikka jää rysänpäältä kiinni vieraan miehen kanssa. ja jos ei luota saa sen päiväsen haistattelun että oksat pois.

 

[Onko pettämistä?]

Olen 25v.äiti.Olen 8vuotta ollut naimissa mieheni kanssa.Mut sexi on tosi vähissä.Mieheni ehdottaa et kävisin vieraissa.Mut en voi pettää miestäni.Vai onko se pettämistä,jos toinen antaa ""luvan""?

 

[karva naama]

joo tyttö hyvä jos ei kunnolla kadu tekemisiään niin ei tule sulle kuin ainaista tuskaa loppu elämäksesi...pyydä miestä jos se sua todella rakastaa ja lupaa olla uskollinen niin leikkaa vaikka pikkurillin puolestavälistä vek..ja sen pitää leikata se jo edellisestä pettämisestä...luulisin sen olevan sen tehtyään tosissaan..toinen vaihtoehto että sä leikit sen tunteilla...et malliin olit kivat panot mut nähdään jos mulle sopii...

 

[ehei]

Moi
mun mielestä uudelleen lämmitettynä VAIN kaalikeitto paranee..

 

[Dara]

Mistäkö tietää, että miehen katumus on aitoa? Jaa, varmasti ei kai mistään, mutta muutamia asioita minä liittäisin aitoon ja vilpittömään katumukseen kuuluviksi. Nämä asiat eivät myöskään ole mitenkään sukupuolisidonnaisia, eiköhän aidon katumuksen naisessakin huomaa pitkälti samoista asioista.

Mielestäni aidosti tekojaan katuva henkilö osaa pyytää vilpittömästi anteeksi puolustelematta itseään tai syyllistämättä kumppaniaan. Hän ei myöskään pyydä toista ymmärtämään mitään tekoon johtaneita ""lieventäviä asianhaaroja"", kuten kauheaa humalatilaa, kolmannen osapuolen vastustamattomuutta tai edes parisuhdeongelmia. Niitä mahdollisia ""lieventäviä asianhaaroja"" voi toki käsitellä myöhemmin, omina ongelminaan, mutta ihminen joka katuu pettämistään, ei pyri oikeuttamaan sitä mistään syystä. Aidosti katuva osaa myöntää tehneensä väärin ja sillä hyvä.

Vilpittömyyteen liittyy oleellisesti myöskin halukkuus keskustella asiasta ja kyky kestää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Aidosti katuva ei pyydä toista vaan unohtamaan koko juttua, jos toinen ei ole sitä vielä loppuun käsitellyt. Pettäminen on asia, mitä ei kummallakaan osapuolella ole oikeutta julistaa yksipuolisesti loppuunkäsitellyksi. Aidosti katuva ymmärtää myös sen, ettei tällaisista asioista kovin lyhyessä ajassa toivu, eikä hän todella ryhdy syyllistämään petettyä siitä, ettei tämä selviä riittävän nopeasti.

Välttämättä petturi ei tätä kaikkea ihan suoriltaan ymmärrä eikä osaa automaattisesti toimia oikein. Ihmisiä ja sinällään erehtyväisiä ja itsekkäitäkin olemme kaikki. Mutta aidosti katuva on halukas muuttamaan suhtautumistaan, jos kumppani sitä pyytää. Eihän hän halua enää yhtään enenpää toista loukata.

Viimeiseksi uskon siihen, että jotain kertoo myös vaisto. Vilpillisyys, epäaitous ja epärehellisyys ovat asioita, jotka monesti vaan ""haistaa"" toisesta ihmisestä.

Kaikesta huolimatta mistään ei saa takeita. Toiseen ihmiseen luottaminen on aina riski, joskus suurempi ja joskus häviävän pieni, mutta varmuutta siitä ei koskaan saa. Jokainen päättää itse, haluaako riskin ottaa vai ei. Ja kun sen ottaa, on myös itse osavastuussa siitä.

 

[en uskoisi]

Minä en vanhoja keittoja enää keittelisi. Jollain miehellä varsinkin näillä pelimiehillä jää
levy päälle siksi että sinä jätit ei hän...
Eli meno jatkuu vähän ajan kuluttua usko pois.

Helpompi on etsiä uusi suhde joka myös voi tarjota matkoja ym. hyvää.